Reissukuulumisia ja uusi perheenjäsen

Blogihiljaisuuteen on ollut syynsä. Viime viikon vietimme Kosilla. Reissu oli kaikin puolin ihana. Aurinko paistoi, ruoka oli herkullista ja ihmiset ystävällisiä. Aamut aloitimme ystäväni kanssa Bodybalancella ja sen jälkeen nautimme kiireettömästä aamiaisesta, johon kuului mm. kreikkalaista jogurttia, pähkinöitä ja hunajaa. Taivaallista. Teimme retken Kosin kaupunkiin ja yhtenä päivänä kiersimme veneellä kolme saarta, jolloin kävimme tutustumassa muun muassa Kalymnoksen pesusienitehtaaseen. Muuten oleilimme lähinnä uima-altailla ja upealla rannalla. Lapset olivat haltioissaan hotellialueella asuvista kissoista. Ja olivathan ne suloisia.

No onneksi meillekin kotiutui tällainen kissanpentu heti reissun jälkeen:

Hän on pieni Tähti-tyttönen, jolla on ikää 3 kuukautta. Hänestä kuulette varmasti vielä lisää.

Puutarhan perällä

Jatketaan tärkeiden esineiden haastetta, tässä toinen asia, josta en hevillä luovu. Se ei ole tuo Marimekon kesällä ostamani laukku, vaikka se aivan ihana onkin, vaan tuo tapetti taustalla. Tapettitalostammehan kuoriutui ihania tapetteja vaikka millä mitalla, mutta lähes kaikki menee uusiksi. Seiniä täytyy avata, koska kutterieristeen takana oleva avaruus- mikälie folio on poistettava, koska se ei hengitä (mur), niin ei noita tapettejakaan saa säilytettyä. Paitsi tämä portaikossa oleva ja ehkä toinen, joka on eteisessä ovat säilytettävissä. Tämä kukkatapetti saa siis jäädä muistoksi kertomaan tapettitalomme historiaa ja mieluusti tuon portaiden kaidepuunkin säilytän.

Tapettitalomme puutarha on villiintynyt ja sitä se saa vielä jonkin aikaa ollakin. Pidän vanhasta sammaloituneesta omppupuusta, joka on tontin nurkassa. Sen oksat kaartuvat muodostaen ikään kuin katoksen, jonka alle voi mennä kuin majaan ja katsoa, miten valo siivilöityy lehvistön läpi. Vaikka puu on vanha, antaa se runsaasti satoa, niin paljon, ettei kaikkia omppuja ainakaan tänä syksynä ehditä hyödyntää. Ensi syksynä täytyy etsiä mehustamo, mies myös haaveilee omenasiiderin teosta. Vanhoista ikkunoista ja noista tiilistä on tarkoitus sitten joskus rakentaa pihalle jotain tämäntyylistä pienemmässä koossa vain.

Tällaisia maanantaitunnelmia tänään, mukavaa alkanutta viikkoa lukijoille ja kurkkijoille!

Kirsikka

Sadesäätä ja sienijakkaroita

Täytyy tehdä tunnustus, ei minun keskiviikostani tullut sen ahkerampi. Talolla en ole käynyt kuin torstaina ikkunaedustajan käydessä laskemassa tarjousta. Myrskyisellä ja kylmällä säällä ei viitsitä viedä sinne tyttöjä palelemaan. Koko viikon on ollut kamalan väsy, on tehnyt mieli vain tallustella villasukissa ja mennä aikaisin nukkumaan. Sain sentään vaihdettua lakanat ja napsittua pari kuvaa tyttöjen huoneesta. Otettiin pitkästä aikaa nämä elefanttipussilakanat käyttöön, tytöt tykkäävät näistä kovasti. Puna-valkoinen yhdistelmä on kivan raikas. 

Sain seitsemän esineen haasteen, ja kun en tunnu ehtivän sitä erikseen tehdä, niin kerätäänpä kuvista esineitä sen mukaan, kun nuo seitsemän lempparia niissä esiintyvät. Ensimmäinen esine on tuo kärpässienijakkara, lasten vaari eli isäni on tehnyt molemmille tytöille tuollaiset muutama vuosi sitten ja mumma eli äitini auttanut niiden maalaamisessa. Nuo tullaan säilyttämään sittenkin, kun ne eivät enää istu teini-ikäisten huoneisiin ja annetaan sitten joskus tyttöjen omiin koteihin, joissa niille on toivottavasti omat käyttäjänsä. Mutta siihen on onneksi vielä aikaa, nyt ne saavat ilahduttaa sekä äitiä että tyttäriä. Ajatus niiden takana on tärkein, rakkaudella tehtyjä ovat nuo jakkarat.

Kylläpä jaksaa sataa, mutta onneksi esikoisella on uudet kumpparit, joilla kelpaa loiskutella lätäköissä. Crocsin kumpparit ovat ihanan kevyet ja sujahtavat helposti jalkaan. Löysin nämä urheilukaupan alesta ja oli jo herkullisen värinkin vuoksi napattava mukaan.

Tiistai

Tulihan se, syksy ja sateet. Auton päällä oli töistä lähtiessä kasa rakeita ja hetken päästä aurinko taas kimmelsi vesipisaroista ja keskusta-alueen puistikoiden vaahterat läikehtivät punaisina ja keltaisina. Keskustassa paistoi ja vaikka etäisyys sieltä ei kotiin ole pitkä, niin omalla pihalla satoi taas. Tummat pilvet vyöryivät metsän takaa ja peittivät taivaan, hämärää, kylmää ja märkää. Äkkisyksy.

Ei auta muu kuin pistää villasukat jalkaan, keittää kupillinen iltateetä ja syödä nimensä veroisia eli taivaallisia omenamuffineita, ohje löytyi Suklaapossun blogista. Niinpä niin, lohtusyömistä tuohon räntäsadetta muistuttavaan säähän. Huomenna sitten talolle töihin ja reippailemaan. Tänään saa velloa tiistaitunnelmassa. Sillä tiistai, se on jotenkin viikonpäivistä arkisin. Mitä mieltä te muut olette?

Kirsikka

Syksy

 

Ensi viikolla se taitaa toden teolla alkaa, syksy. Ruskakin on tullut vähän yllättäen, kun on ollut niin lämmintä, ettei ole oikein tajunnut, miten pitkällä jo syyskuussa ollaan. Samoin kuin kevään valoisuus niin myös pimenevät illat jaksavat vuodesta toiseen hämmästyttää. Nyt saa sytytellä kynttilöitä ja nauttia kotisohvan lämmöstä. Vaikka syksyyn liittyy aimo anneus haikeutta ja luopumista menneestä kesästä ja keväästä, niin samalla se kutkuttaa. Sumuiset aamut, kuulaat päivät ja iltojen yhä varhaistuva hämärä. Satoa antavat metsät, viilenevät karpalosuot, kurkiaurat ja hiljenevä saaristo. 

Tämän kuvan myötä tahdon toivottaa lukijoille ihania hetkiä syksyyn ja niihin kylmiin ja pimeisiin marras- ja joulukuun keleihin ripaus toiveikkuuta siitä, että taas mennään kohti kevättä (vaikka nyt nautitaankin kovasti tästä vuodenajasta)!

Kirsikka

Emalilautasia syksyn väreissä

 

Tänään kävin esikoisen kanssa kirppiksellä ennen kuin lähdettiin talolle hommiin. Vaikka viime aikoina olen ollut tavallista valikoivampi ja jättänyt monta kivaa juttua hyllyille, niin nyt kaksi punaista emalilautasta 6€/kpl tarttui matkaan. Niiden seuraksi kaivoin kaapista keltaisen Finelin lautasen ja siinähän minulla on syksyn värit. Punaisista lautasista en tiedä, ovatko ne Finelin vai eivät, muoto on sama, mutta ympärysmitta pienempi ja leima puuttuu. Joka tapauksessa, väri oli niin herkullinen, että halusin nämä kattauksiin ja keittiötä piristämään. Uuteen kotiin tulee varmaankin valko-tummanharmaa-sävyinen keittiö, joten väriä saa tällaisilla yksityiskohdilla.

Mukavaa viikonlopun jatkoa ja nautitaan lisääntyvistä ruskan väreistä!

Arjen pieniä iloja

Olisi ihanaa kuljeskella isossa talossa huoneesta toiseen pitkin lautalattioita ja ottaa harmonisia ja valoisia sisustuskuvia. Tehdä asetelmia ruokailuhuoneen senkin päälle astioista, takanedustalle kynttilöistä tai keksiä kuistin ikkunoille vuodenajan mukaan vaihtuvia somistuksia, käpertyä työhuoneen lukunurkkaukseen paksun kirjan kera tai ripotella puutarha täyteen lyhtyjä ja levittää huopa omenapuun alle ja makoilla siellä iltaisin, kun on vielä suhteellisen lämmintä ja tiirailla tähtiä.

Tänä syksynä asutaan kuitenkin edelleen kotikolmiossa, jossa näkyy meidän perheen, 4- ja 6-vuotiaiden tyttöjen ja meidän vanhempien arki ja ruuhkavuodet. Tyttöjen leikit levittäytyvät heidän yhteisestä huoneestaan kohti alakertaa, pyykkiä ja tiskiä kasaantuu, samoin kuin postia ja kaikenlaisia lippulappusia. Illat menevät tuota ylläkuvattua unelmaa rakentaessa, ellei sitten ole iltatöitä, vanhempainiltoja tai tyttöjen harrastuksiin kuskaamista. Joten sellaista unelmasisustusta on vaikea saada aikaan, saatika ylläpitää.

Yhtenä hetkenä, kun oli illallisen jälkeen hetki aikaa, päätin ottaa kuvia niistä kivoista yksityiskohdista kodissa, joista tulee hyvälle tuulelle ja pysähdyin hetkeen, katsoin kaiken kaaoksen ja kiireen yli hetkeksi. Sitten tuntui taas helpommalta jatkaa.
Nyt ollaan talolla onneksi saatu kellari kaivettua, kivet räjäytettyä ja kannettua ulos. Nyt pakataan peräkärryllisiä ja kuskataan kutteria ja muuta rakennusjätettä hyötykäyttöasemalle. Ihanaa on, kun pihan omenpuu antaa satoa. Mieskin pysähtyi eilen kaiken kiireen keskellä ja totesi: Ajattele, meillä on sentään ikioma omenapuu. Niinpä, viis siitä, että matka valmiiseen on vielä pitkä.

Kirsikka

ps. Tervetuloa uusille lukijoille, mukavaa, kun aina joku klikkautuu mukaan. Olen muuttanut kommentointia niin, että myös nimettömänä voi kommentoida. Kiitos niille, jotka ilahduttavat kommenteillaan!

Pojan huone

Tässä vähän kuvia meidän tokaluokkalaisen huoneesta. Vanha liinavaatekaappi, jonka keväällä ostin, päätyi siis tänne. Avaimen perän ostin Katokosta. Kirsikka on antanut tuon vanhan karttapallon.

 

Poikanen nukkuu vanhassa sivustavedettävässä sängyssä. Sänky on aikoinaan ostettu Huutonetistä. Raitalakana löytyi Ellokselta vähän yli kymmenellä eurolla.

 Tässä hieman autenttisempaa kuvaa huoneesta :).

Tämä yölamppu löytyi parisen viikkoa kirpparilta kahdella eurolla. Keväällä Kirsikan kanssa löysimme tämän pöytälampun niinikään kirpparilta.

 Vanha kirjasintaulu säilöö Trahs pack -lelut. Pieni peuranpää on Tigerista.

 Koulupöytä on ostettu Ikeasta ja tuon vanhan jakkaran esittelinkin jo kesällä.

Vierailulla viskitislaamolla

Olin tässä taannoin viskitislaamolla vierailulla. En sentään Skotlannissa, vaan Kyrönmaalla. Isonkyrön osuusmeijeri tuotti ennen Oltermanni-juustoa, mutta nykyään siellä tislataan viskiä ja valmistetaan giniä kotimaisesta rukiista. Se se harvinaista onkin, yleensä viskin valmistukseen käytetään ohraa. Paikan ilme ja yrityksen imago ovat mainioita, niissä käytetään hyväksi paikallisuutta. Fonttikin on peräisin Napuen taistelun muistomerkistä.

Kyrö Distillery Companyn viskitislaamo sijaitsee vanhassa meijerissä, joka on sinällään nähtävyys sekin. Tislaamon yhteydessä on pop-up-ravintola, josta voi ostaa viskin ensitislettä raaka-aineena käyttäviä drinkkejä, joilla on paikallisuudesta ammentavia nimiä, kuten Perttilän silta tai Kyröön tappelus. Ginissä on käytetty kotimaisia ainesosia, kuten Pohjanmaan maakuntakukka mesiangervoa, sekä koivua, tyrniä ja karpaloa. Tisle tekeytyy tynnyreissä kolmessa vuodessa viskiksi. Hienoa, että maaseudulta löytyy tällaista innovatiivisuutta ja hyödynnetään paikallisia raaka-aineita ja osataan hyödyntää markkinoinnissa omaa kotiseutua.

Ananasta pukkaa

Muistatte kenties, kun esittelin tämän kivan Hanna-Riikka Heikkilän suunnitteleman Ruutuananas-printin.

Kuva Katokon nettisivuilta.

Se on nyt kehystettynä meidän portaikossa ja kaverikseen se sai toisen ananastaulun, jonka tekaisin vanhasta kankaasta. Tämä hauska kangas tuli vastaan kirpparilla.

 Kankaan kuviot muistuttivat hieman Marimekon printtejä.

 Tällaisia askarteluja tänään. Aurinkoa alkavaan uuteen viikkoonne!

Kirjavinkkaus kotipuutarhureille ja sienestäjille

Niinhän siinä kävi, että kunnon flunssa iski minuun ja kuntoilut jäivät ainakin hetkeksi. No toivottavasti eilen aloitettu antibioottikuuri tehoaisi pian. Poimin omasta pihasta luumuja ja kriikunoita ja nautiskelin niitä flunssan karkoittamiseksi. Kauniista kuvista nautin lukiessani P niin kuin Puutarha -kirjaa. Kerrankin saatoin hyvällä omatunnolla laiskotella sohvalla.

Viime viikonloppuna pääsin onneksi mökille ja sieneen. Ikinä ennen en ole löytänyt niin paljon ja niin puhtaita herkkutatteja. Metsässä oli muutenkin rauhoittavaa kuljeskella.

Sunnuntai-aamuna aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja meri oli tyyni ja usvainen. Tuntui siltä, että kesä oli tullut jättämään jäähyväisiä ja antamaan syksylle vuoron. Kaunista ja haikeaa.

Metsä-teemalla olen muutenkin mennyt tämän viikon. Kirjastosta lainasin mielenkiintoisen sienikirjan:

Eilen rankan työviikon jälkeen päätin palkita itseni ja kävin ostamassa kukkakaupasta huonekuusen ja siihen ruukun. Kuusi löysi paikan vanhempieni kunnostaman klaffilipaston päältä. Klaffilipasto kotiutui tänne meidän uuteen kotiin kesällä.

 Leppoisaa lauantain jatkoa!