lauantai 21. syyskuuta 2013

Kaikenlaista kivaa keittiöön

Työkiireet, reissu Ahvenanmaalle ja kirppispöydän vuokraaminen ovat vieneet aikaa, joten tännekään en ole hetkeen ehtinyt. Tavarasta on siis pyritty pääsemään eroon, mutta jotakin on myös tarttunut mukaan. Olkoot siis pienen kirppispostauksen aika.

Siskoni iskosti päähäni idean Sorsakosken aterinten keräilystä. On oikeastaan kiva, jos on jokin tietty juttu, mitä kirpparilta etsii. Luulen, että minulta on mennyt aiemmin kasa aterimia ohi, kun en yksinkertaisesti ole kiinnittänyt niihin suurempaa huomiota. Nyt on jännittävää tutkia aterinpinoja, aina jostain löytyy oikeata sarjaa. Myös molemmat siskot ovat auttaneet keräilyssä ja anoppi lahjoitti leikkelehaarukoita, joita en kirppiksillä olekaan nähnyt.






Tarjotin on kesän löytö Nokialta. Backmanin tuotantoa, taisin maksaa siitä 3 euroa. Siinä on kahdeksankymmentä luvun henkeä, ja jokin siinä viehätti, vaikka aiemmin olen jättänyt kasarijutut kirppareille. Sen lisäksi astiakaappiin on tullut myös Riihimäen jälkiruokakulhoja. Meille ei kauheasti enää astioita olisi mahtunut, mutta 70 sentin kappalehinta ei vaatinut hurjasti pohtimista.

Viimeisin löytöni on vanha pahvirasia, hintaa sillä oli euron. Jos meillä joskus on se oma talo ja siellä vaikka työhuone, niin tuon paikka on ehdottomasti siellä! Rasiaan voisin laittaa vaikka nappeja tai muuta pientä tilpehööriä.

 

torstai 12. syyskuuta 2013

Outlet-löytöjä

Tilasin Lilla Companysta muutaman lastenvaatteen. Toimitus oli tosi sukkela (ja tämä ei ole maksettu mainos ;) ).Hmm, uusia vaatteitahan ei pitänyt hankkia, mutta lipsahti lapasesta. Ei kovin pahasti onneksi.
Nämä olivatkin minulle uusia merkkejä:

Eli pojalle:
Kuva:Milibe



Kuva: Gro company
 Ja tytölle:
Kuva:Popupshop
Kuva: Popupshop
Uimapuvuille pitäisi olla pian käyttöä, kunhan vaan toivutaan ja päästään reissuun. Tänään poikakin jäi kotiin potemaan kuumetta. Itselläkin on vähän kehno olo. Joten kuumaa juomaa, särkylääkettä ja peiton alle. Koettakaahan pysyä terveinä!


keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Keskiviikon kukkamaa

Koska olen kotona keskellä päivää hoitamassa pientä kuumeista tyttöäni, ehdin käydä nappaamassa päivän (vaan en auringon) valossa pari kuvaa kukkapenkistämme. En ole mikään viherpeukalo, mutta ihan rehevä kukkapenkki saatiin tyttösen kanssa aikaan, vaikka vasta kesäkuun puolessa välissä kylvimme siemenet.

Kukkapenkissä kukkii:

olkikukkia

krassia





silkkiunikkoa.
Vain siperianunikosta ei näy jälkeäkään. Tuuli viskasi pussin maahan, kun olimme kylvöpuuhissa ja kun tyttöni nosti pussin ylös, siemenet olivat kadonneet. Mihin lie asti tuuli ne lennätti.

Kesäiseltä vielä näyttää, vaikka puut varsinkin vaahterat ja pensaat, alkavat jo hehkua ruskan eri väreissä. Iltaisin on mukava sytyttää kynttilät terassin lyhtyihin, joita työkavereiden kanssa käytiin kahmimassa Tiimarista, kun ne olivat superedullisia ja tyylikkäitä, tietenkin :).



Orvokit saivat lähteä etupihan kukkalaatikosta ja tilalle istutin koristekaalia.





Jokos te muut olette istuttaneet syyskukkia?

lauantai 7. syyskuuta 2013

Keittiöremppa on valmis!

Pieni kasvojen kohotus keittiössä on nyt valmis.
Eli vaihdoimme kaapinovet ja tasot (Pirkanmaan kalustetukusta) ja vetimet (Ikeasta). Mies maalasi välitilan Granite-sävyn kaakelimaalilla ja saumat vedettiin saumakynällä.

Altaita emme vaihtaneet.


Meille tuli myös yksi uusi vetolaatikko tavallisten kaappien sijaan. Heti nousi tuo käyttömukavuus, kun yleensä kaappien perimmäisistä nurkista ei tule kattiloita kaivettua.
 Myös uudet tuolit hankittiin keittiön ruokailutilaan.


Eteisen komero, joka on keittiön "oviaukossa", sai pintaansa liitutaulumaalia. Lapset ovat jo urakalla piirrelleet ja pyyhkineet sitä. Eli ei nyt komeimmassa kunnossa :).

Vielä pitäisi hankkia verhot keittiön ikkunaan. Mitäpä ehdotatte?

Twisti kangas, keltainen
Kuva:Marimekko
Itse mietin tuota Marimekon Twistiä, mutta onko liian levoton tapetin kanssa? Toisaalta haluan jotain väriä keittiööni. En pidä liian harmonisesta tai kliinisestä sisustuksesta.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Syksyn tuntua

Kun on syyskuu, niin olkoot tämä ensimmäinen syksyaiheinen postaus. Jotenkin vaikea päästää irti kesästä, kun esimerkiksi mökillä olisin halunnut viettää enemmän lämpimiä päiviä, joita ei siis ollut, eikä me tyttöjen kanssa käyty uimarannallakaan kaupungissa kuin kerran ja se oli toukokuuta. Toisaalta en syyskuussa tykkää liian kesäisistäkään keleistä, vaan haluaisin sopivan raikkaita ja kuulaita kelejä, ruskaa ja vähän syyssateitakin, jolloin voi nautiskella kotona hämärästä, kynttilänvalosta ja pukea villasukat jalkaan, paistaa omenapiirakkaa ja kuunnella sateenropinaa ja sen jälkeen, seuraavana päivänä kierrellä sienimetsässä tutkimassa, ovatko sateet tuottaneet satoa.

Viikonloppuna vietettiin saarikauden päättäjäisiä tai niin kuin meidän perhe niitä kutsuu, syyskauden avajaisia.  Oman tunnelmansa viikonloppuun toi sähkökatko, jota kesti yli 14 tuntia ja jonka vika isäni kanssa paikallistettiin lähimetsästä, kaapelit olivat katkenneet. Perjantaina mentiinkin aikaisin nukkumaan, kun ei oikein nähnyt lukea eikä voinut katsoa telkkariakaan, oli oikeastaan aika rentouttavaa.
Miehen kanssa käytiin sienimetsässä, mutta jouduttiin vain hirvikärpästen hyökkäyksen kohteeksi. Harmi, niitä otuksia ei ennen noissa maisemissa juuri ole ollut, eikä onneksi meidän puolella lahtea vieläkään.
Lauantaita juhlistettiin ensin syömällä hyvin, teimme miehen kanssa pitsoja, jotka paistettiin pitsakiven päällä grillissä. Oma suosikkini oli täytetty kylmäsavustetulla lohella, kapriksilla, katkaravuilla ja mozzarellalla. Iltaa varten laitettiin ulkotulia kelluville alustoille meidän rannan edustalle, sekä erivärisiä lyhtyjä terassille, portaisiin ja pieniä kelluvia kynttilöitä emalivatiin. Tytöt halusivat esittää muutaman tanssin lyhtyjen keskellä, sitten syötiin popcornia ja suolapähkinöitä, jonka jälkeen esikoinen totesi, että kivat juhlat oli, mutta nyt nukkumaan. Me aikuiset istuimme vielä ulkona nauttimassa tunnelmasta, punaviinilasillisista ja juuri savustetusta lohesta. Itse istuskelin hetken laiturilla katsomassa lahdella tuikkivia kynttilöitä ja kuuntelemassa hiljaisuutta, raketteja ei saanut ampua, joten oli aika seesteinen tunnelma. Vain muutama joutsen lensi pimeässä lahden yli ja piti ääntä.

Sunnuntaina minä ja äitini veimme lapset lähimetsään retkelle. Äitini oli hankkinut heille pienet pärekorit, joihin tytöt keräsivät innoissaan kaikenlaista, kuten joulupukin karvaa (naavaa), sammalta, puolukoita ja muita luonnon aarteita. Katseltiin sieniä, kokeiltiin, miltä sammalmatto tuntuu jalkojen alla, tarkkailtiin pikkulintuja ja syötiin mustikoita. Metsäretken jälkeen alkoikin sade, joten veneiltiin kaatosateessa kotiin. Mutta mukava oli reissu. Illalla ehdittiin vielä käymään asuntonäytössä katsomassa i-h-a-n-a-a vanhaa taloa, jota ympäröi suuri ja vähän villiintynyt puutarha. Talossa oli iso kuisti, josta näki merelle ja jossa olisi suorastaan hurmaavaa istua juomassa aamukahvia. Taloa ei kuitenkaan kai pitäisi ostaa vain sen kuistin tai ihanan pönttöuunin ja kauniiden pariovien ja korkean sisäkaton vuoksi, vaan pitäisi kysellä myös kuntokartoituksista ja korjaustarpeista...