Kun on syyskuu, niin olkoot tämä ensimmäinen syksyaiheinen postaus. Jotenkin vaikea päästää irti kesästä, kun esimerkiksi mökillä olisin halunnut viettää enemmän lämpimiä päiviä, joita ei siis ollut, eikä me tyttöjen kanssa käyty uimarannallakaan kaupungissa kuin kerran ja se oli toukokuuta. Toisaalta en syyskuussa tykkää liian kesäisistäkään keleistä, vaan haluaisin sopivan raikkaita ja kuulaita kelejä, ruskaa ja vähän syyssateitakin, jolloin voi nautiskella kotona hämärästä, kynttilänvalosta ja pukea villasukat jalkaan, paistaa omenapiirakkaa ja kuunnella sateenropinaa ja sen jälkeen, seuraavana päivänä kierrellä sienimetsässä tutkimassa, ovatko sateet tuottaneet satoa.
Viikonloppuna vietettiin saarikauden päättäjäisiä tai niin kuin meidän perhe niitä kutsuu, syyskauden avajaisia. Oman tunnelmansa viikonloppuun toi sähkökatko, jota kesti yli 14 tuntia ja jonka vika isäni kanssa paikallistettiin lähimetsästä, kaapelit olivat katkenneet. Perjantaina mentiinkin aikaisin nukkumaan, kun ei oikein nähnyt lukea eikä voinut katsoa telkkariakaan, oli oikeastaan aika rentouttavaa.
Miehen kanssa käytiin sienimetsässä, mutta jouduttiin vain
hirvikärpästen hyökkäyksen kohteeksi. Harmi, niitä otuksia ei ennen
noissa maisemissa juuri ole ollut, eikä onneksi meidän puolella lahtea
vieläkään.
Lauantaita juhlistettiin ensin syömällä hyvin, teimme miehen kanssa pitsoja, jotka paistettiin pitsakiven päällä grillissä. Oma suosikkini oli täytetty kylmäsavustetulla lohella, kapriksilla, katkaravuilla ja mozzarellalla. Iltaa varten laitettiin ulkotulia kelluville alustoille meidän rannan edustalle, sekä erivärisiä lyhtyjä terassille, portaisiin ja pieniä kelluvia kynttilöitä emalivatiin. Tytöt halusivat esittää muutaman tanssin lyhtyjen keskellä, sitten syötiin popcornia ja suolapähkinöitä, jonka jälkeen esikoinen totesi, että kivat juhlat oli, mutta nyt nukkumaan. Me aikuiset istuimme vielä ulkona nauttimassa tunnelmasta, punaviinilasillisista ja juuri savustetusta lohesta. Itse istuskelin hetken laiturilla katsomassa lahdella tuikkivia kynttilöitä ja kuuntelemassa hiljaisuutta, raketteja ei saanut ampua, joten oli aika seesteinen tunnelma. Vain muutama joutsen lensi pimeässä lahden yli ja piti ääntä.
Sunnuntaina minä ja äitini veimme lapset lähimetsään retkelle. Äitini oli hankkinut heille pienet pärekorit, joihin tytöt keräsivät innoissaan kaikenlaista, kuten joulupukin karvaa (naavaa), sammalta, puolukoita ja muita luonnon aarteita. Katseltiin sieniä, kokeiltiin, miltä sammalmatto tuntuu jalkojen alla, tarkkailtiin pikkulintuja ja syötiin mustikoita. Metsäretken jälkeen alkoikin sade, joten veneiltiin kaatosateessa kotiin. Mutta mukava oli reissu. Illalla ehdittiin vielä käymään asuntonäytössä katsomassa i-h-a-n-a-a vanhaa taloa, jota ympäröi suuri ja vähän villiintynyt puutarha. Talossa oli iso kuisti, josta näki merelle ja jossa olisi suorastaan hurmaavaa istua juomassa aamukahvia. Taloa ei kuitenkaan kai pitäisi ostaa vain sen kuistin tai ihanan pönttöuunin ja kauniiden pariovien ja korkean sisäkaton vuoksi, vaan pitäisi kysellä myös kuntokartoituksista ja korjaustarpeista...
