perjantai 31. tammikuuta 2014

Ostopakko vai -lakko?




Jahas inhokkikuuni tammikuu on lopuillaan ja arvatkaa mitä? No ei se ollut ollenkaan inhottava. Ihanaa, kun tuli talvi ja lunta. Ja valoisaa lumen ansiosta, mutta nyt on ollut myös aurinkoisia pakkaspäiviä ja päiväkin on selvästi pidentynyt. Töistä lähtiessä on vielä valoisaa.

Olemme myös ehtineet nähdä ystäviä ulkoilla ja käydä pulkkamäessä. Kovilla pakkasilla ollaan pelattu koko perheen kanssa lautapelejä. Harrastukset ovat joulutauon jälkeen jatkuneet ja oma painonpudotus tai oikeastaan uusien elämäntapojen omaksumisprojekti on alkanut. Ei sen ihmeempää, kuin pienemmät annoskoot ja vähemmän herkkuja. Näillä konstein on muutama kilo pudonnutkin ja olo on virkeämpi. Mistään en ole joutunut luopumaan tai no saunaoluen olen vaihtanut punaviiniin ;).

Rahaa on kulunut liikaa. Sisälläni asuu pieni Sulo Vilen enkä voi vastustaa alennusmyyntejä. No ok, tarpeellistakin olen hankkinut, kuten ensi vuodeksi nämä toppavaatteet lapsille:





Ebben parkatakki Kimperi storesta.
Agnes polka talvitakki ja -housut Stockmannilta.

Kivoja yksityiskohtia.

Tulihan tuossa ihan kivasti säästettyä. Toki aina kannattaa miettiä, paljonko tuote maksaa alennuksen jälkeen eikä sitä, paljonko säästää..

No rahaa on tullut tuhlattua luvattoman paljon ja nyt on pakko oikeasti hillitä tätä osteluvimmaa. Kirppiksiltä ostelu on kai silti vielä sallittua? Laura Honkasalo taisi jossain lehtijutussa sanoa, että hän miettii myös kirppisostoksia tosi tarkkaan. Minä olen vähän hövelimpi, mutta tottahan se on, että sinnekin voi helposti hujahtaa seteli, jos toinenkin. Mutta se on jotenkin hyväksyttävämpää kuluttamista, koska kyseessä on kierrätys. Ja tavaran voi helposti laittaa eteenpäin.

Joka tapauksessa tavoite on jatkossa kuluttaa vähemmän. Tavaraa on jo vähän liikaakin tässä kolmiossa. Onneksi sain myytyä vanhat keittiön tuolimme ja nyt on taas tilaa hengittää :). Ja tulipa tuossa etelänmatkakin varattua syksyksi eivätkä matkarahat ole lähellekään koossa, joten hyvä syy tehdä ostolakko sekä pudottaa painoa.

Näillä aatoksilla kohti helmikuuta!

lauantai 25. tammikuuta 2014

Arjen pieniä piristyksiä

 Nyt on taas arki todenteolla alkanut, kun blogin päivitystahti on hieman hidastunut. Jahka valoisuus lisääntyy, niin sitten saa onneksi valokuvattua paremmin iltaisin ja tännekin toivottavasti tehtyä useammin postauksia. Valonmäärän lisääntymisen on huomannut jo nyt, kun lähtee töistä, on vielä hetken valoisaa ja sepäs vasta piristääkin!


Muita arjen piristyksiä on vastaan tullut esimerkiksi Marimekossa, jossa lounastauolla muka vain piipahdin ja palasin mukanani pisaroi-kassi. Toivon sen tuovan piristystä perusarkipukeutumiseen, joka useinmiten on mustaa, valkoista, tummansinistä, harmaata tai raidallista ainakin näin talviaikaan punaista talvitakkia lukuunottamatta. Asusteissa  suosin sitten enemmän väriä.

Kaapinoveen on joku tainnut käydä liimailemassa salaa tarroja... ;)

Kirppiskierroksillakin on tullut kivoja juttuja vastaan, esimerkiksi Arabian sininen Kekri-kulho. Samaa sarjaa minulla olikin jo ennestään iso kulho ja pieni ruskea kulho lautasineen sekä sininen lautanen. Sattuipa hyvin, että epäröinnistä huolimatta otin kulhon mukaan, sillä en muistanutkaan, että minulla on tuo sininen lautanen. Noihin tekisi mieli laittaa vaikka helmililjoja tai jotain kevätkukkasia hieman myöhemmin.


Hain myös muutaman kehyksen tänään kaupungilta. Netissä on paljon kivaa tulostettavaa ja kehyksiin päätyi tuo suloinen pöllö. Kaksi pienempää kehystä odottaa vielä inspiraatiota, joko kokeilen itse tehdä jotain tai etsin valmiita kuvia.


Ja jotta sieltä kirppikseltä ei vain kertyisi tavaraa, niin nyt on taas oma pöytä vuokrattuna. Jos vaikka saataisiin matkakassaa kartutettua tulevia reissuja varten.



sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Viikonloppuillallinen

Pitkästä aikaa tehtiin oikein kolmen ruokalajin menu, kun saatiin ystäväpariskunta kylälle.

Alkuruoaksi valitsin tomaatti-paprikakeiton, vaikka nyt ei ehkä paras tomaattiaika olekaan. Ohje on Jamie Oliverilta. Hieman työläs valmistaa, mutta maku kyllä palkitsee vaivan.

Tomaatti-paprikakeitto basilika-oliivitahnan kera

Ainekset:

  • 6 annosta
  • 15 kypsää luumutomaattia
  • 3 keskikokoista punaista paprikaa
  • 7 rkl neitsytoliiviöljyä
  • 1 rkl tuoretta punaista chiliä hienonnettuna (poista ensin
  • siemenet)
  • suolaa ja vastajauhettua mustapippuria
  • 1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
  • 2 rkl punaviinietikkaa (tai maun mukaan)
  • 5 1/2 dl kana- tai kasvislientä
  • 2 runsasta kourallista tuoreita basilikanlehtiä
  1. Valmistus:

    Kalttaa tomaatit: tee niiden pintaan viiltoja ja kasta ne hetkeksi
    kiehuvaan veteen. Vedä kuori irti, poista siemenet ja paloittele malto
    kuutioiksi. Grillaa paprikat kokonaisina (saat niihin sopivan makeuden
    paahtamalla ne tummanpuhuviksi), anna niiden jäähtyä hetken
    kannellisessa kulhossa/muovipussissa, vedä kuoret irti ja hienonna malto hyvin.
    Kuumenna paksupohjaisessa kasarissa 2 rkl neitsytoliiviöljyä, lisää
    kasariin hienonnetut paprikat ja chili, mausta ripauksella suolaa ja
    pehmitä aineksia hitaasti noin 5 minuuttia. Lisää joukkoon hienonnettu
    valkosipuli ja freesaa vielä 2 minuuttia. Kumoa sitten kasariin
    tomaattikuutiot, mausta keitto punaviinietikalla ja ripauksella suolaa
    ja hauduta vielä 10 minuuttia, jolloin maut sulautuvat toisiinsa ja
    keitto kiehuu hieman kokoon.
    Kaada kasariin kana- tai kasvisliemi ja hauduta vielä 15 minuuttia.
    Mausta suolalla ja pippurilla.
    Hiero basilika ja ripaus suolaa morttelissa tahnaksi (tai jauha
    tehosekoittimessa). Sekoita joukkoon loput oliiviöljystä ja pari tippaa
    punaviinietikkaa. Lusikoi runsaasti basilikatahnaa keiton pinnalle.
Pääruokana tarjoilimme naudan pintamarinoitua paahtopaistia (a'la Pirkka), punaviinikastiketta ja uunijuureksia.

 Timjamilla maustetut uunijuurekset

Ainekset:

  • 1 kg erilaisia juureksia (esim. punajuuria, palsternakkaa, porkkanaa)
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 3 rkl hunajaa
  • 8 timjaminoksaa
  • suolaa
  • pippuria

Valmistus:

Kuori juurekset ja leikkaa ne reiluiksi paloiksi. Laita punajuuret veteen ja kiehauta niitä viitisen minuuttia. Valuta ne lävikössä. Pyöräytä kaikki juurekset oliiviöljyssä ja hunajassa ja laita ne uuninkestävään astiaan, mausta suolalla ja pippurilla, viimeistele timjaminoksilla. Anna paistua190-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia, kunnes juurekset saavat kauniin värin.

Jälkkäriksi juotiin kahvit ja nautittiin tervajäätelöä, nam!


Pöytää saivat koristaa keltaiset leinikit ja vettä juotiin uusimmista kirppislöydöistäni eli Erkkitapio Siiroisen Riihimäen lasille suunnittelemista Jesper-laseista. Laseja koristaa ameebamainen kuvio. Tuo keltainen (?) väri on kuin tehty kevään odotukseen.



lauantai 18. tammikuuta 2014

Koti naulakoille



Huomaan vanhojen peltipurkkien lisäksi keräileväni naulakoita, sekä vaate- että pyyhenaulakoita ja koukkuja. Tämä keräily ei ole ollut kovin systemaattista, mutta näyttää niitä kertyneen kirppiskierroksilta.
Eteisessä tytöillä on oma pieni, puinen naulakkonsa ja heidän huoneessaan toinen hyllynä. Siitä on täällä vilahtanutkin kuva. Eilen kirppikseltä löytyi vanha emalinaulakko ja aiemmin syksyllä retrohenkisempi naulakko korilla ja viehättävillä koukuilla. Monta vuotta sitten, aikaan ennen lapsia tuli ostettua neljä vanhaa koukkua, jotka sopisivat mainiosti lastenhuoneeseen. Niitä ei vaan vieläkään ole saatu seinään...

Emalinaulakko sopii hyvin kuvitelmissani vaikkapa rintamamiestalon yläkerrassa sijaitsevaan pikkuvessaan, jonka tyyli voisi olla hieman industrialhenkinen, tuon lisäksi seinällä voisi olla vaikkapa muutama peltinen kyltti ja yksinkertainen peili, ei mitään peilikaappia.



Korihylly tekisi mieli sijoittaa keittiöön ja siihen kivat keittiöpyyhkeet roikkumaan, koriosaan vaikkapa keittokirjoja tai kuten kuvassa, muutama kehyksissä oleva kuva.



Lastenhuoneessa saisi olla paksu puuovi, jonka sisäpuolelle nuo voisi kiinnittää ja laittaa oveen roikkumaan vaikkapa lasten lempilaukut tai -korut.



Eli missä olet, meidän talo, täällä olisi jo naulakotkin valmiina!

Ja jos joku nyt ihmettelee, miksi odottaa, voihan naulakot laittaa jo nytkin seinään, niin juu, voi toki, mutta ihan kauheasti uusia reikiä en nykyisen kodin seiniin viitsi porailla, positiivisesti ajattelen, että ihan pian muutetaan omaan!

maanantai 13. tammikuuta 2014

Lumi-iloa

Kuopus sai Marimekosta legginsit ja mummalta uudet sukat.
Voi että meidän perheessä ollaan iloisia lumesta ja pakkasesta, pulkkamäistä ja lumen tuomasta valoisuudesta. Kovatkaan pakkaset eivät haittaa, sillä odotetaan, että meri jäätyy ja päästään mökille. Kuinka odotankaan ulkomeren jäällä hiihtelyä ja retkiä majakkasaarelle ja sitä, kun saunan jälkeen saa kuunnella hiljaisuutta ja katsella, kun kuunvalo valaisee jäätä ja hanki kimaltelee. Ja ensin pitää olla kunnon talvi, että voi alkaa odottaa kevättä ja kevätaurinkoa.

Mieli risteilee jo pienissä juhlapäivissä, jotka piristävät arkea, runeberginpäivässä, laskiaisessa, esikoisen synttäreissä ja blinikekkereissä, joita on kaveriperheiden kanssa suunniteltu. Sunnuntaina juhlittiin meidän perheen ekoja synttäreitä, kun mies täytti vuosia. Tai oikeastaan lauantaina syötiin hyvin ja sunnuntaina kutsuttiin vanhempani tänne kakkukahveille. Tein ensimmäistä kertaa masariinikakkua ja kylläpä se olikin herkullista. Tätä taidan kokeilla esikoisen synttäreillä uudestaan. Kakun väri ei ole kovin vaaleanpunainen, sillä vadelmahillon sijaan käytin kolmenmarjan hilloa. Helppoa ja hyvää, eikä kaloreita lasketa ainakaan lauantaisin!

Masariinikakku
(ohje Arlan sivuilta)

Ainekset
  • 175 g voita tai margariinia
  • 75 g mantelimassaa
  • 1 kananmuna
  • 8 tippaa karvasmanteliöljyä tai -aromia
  • 1 12 dl maitoa
  • 2 12 dl sokeria
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 rkl vaniljasokeria
  • 12 tl leivinjauhetta
Kuorrutus
  • 1 dl tomusokeria
  • 12 dl vadelmahilloa
Koristeluun
  • tuoreita tai pakastevadelmia
Pane uuni kuumenemaan 150-asteiseksi. Sulata voi. Raasta mantelimassa. Vatkaa kulhossa keskenään muna, karvasmanteliaromi tai -öljy ja maito. Lisää seokseen samalla sekoittaen mantelimassaraaste ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Lisää lopuksi taikinaan jäähtynyt voi. Voitele ja korppujauhota halkaisijaltaan 24 cm irtopohjavuoka. Kaada taikina vuokaan ja nosta se uunin alaosaan. Paista 30-40 minuuttia. Anna kakun hieman jäähtyä ja irrota se vuoasta. Sekoita kuorrutus ja levitä se kakulle. Koristele kakku vadelmilla.
Vinkki! Mantelimassan asemesta voit jauhaa mantelimyllyllä 1/2 dl kuorittuja manteleita tai käyttää mantelijauhetta ja sekoittaa joukkoon 1/2 dl sokeria.


Siskolta sain ison Ilves-tölkin ja siihen peikonpähkinäoksia.  Itse annoin kirppisvaihtarina hänelle Arabian teekannun. Tekee mieli laittaa oksiin jotain talvista koristetta, mutta mietin, olisivatkohan valkoiset koristepöllöt, joita ostin hiljattain sisustuskaupasta, liian jouluisia. Lumentulo teki mielen niin iloiseksi, että ruokaostoksilla koriin sujahti myös kimppu punavalkoisia tulppaaneja miehen synttärikukiksi.



lauantai 4. tammikuuta 2014

Aamupäivä museossa


Pidän museoista, siitä, että niissä voi uppoutua ihan toisenlaisiin tunnelmiin ja aikakausiin kuin mitä nykyhetki on ja tehdä aikamatkoja menneeseen. On kiehtovaa kuvitella, millaisia tarinoita esineiden takana on, kuka niitä on käyttänyt ja millaista elämää kulloinkin on eletty. Myös valokuvanäyttelyt ovat suosikkejani ja lasten kanssa eläin- ja kasvitieteelliset museot ovat aina menestys. Pienistäkin museoista voi löytää vaikka mitä. 
Perjantaiaamupäivän vietimme Pohjanmaan museossa, jossa vaihtuvana näyttelynä oli tällä kertaa ruotsalaisen Lennart Nilssonin kuvia sikiön kehityksestä synnytykseen asti. A child is Born -näyttelyn kuvat olivat hämmästyttävän tarkkoja, vaikka ne on otettu jo vuosikymmeniä sitten. Kuvat on otettu muun muassa tähystyskameralla ja elektronimikroskoopilla ja julkaistu 1965 LIFE-lehdessä.


Yläkerrasta löytyy taidetta ja antiikkiesineistöä, upeasti eri aikakauden tyylein sisustettuja huoneita. Mutta ne käydään lasten kanssa pikavauhtia läpi, kun mihinkään ei tietenkään saa koskea, mutta huoneita ja katsojia erottavat vain ohuet köydet.  
Pohjakerroksessa esitellään Ostrobothnia Australis -yhdistyksen kokoelmia, jotka edustavat lähinnä Pohjanmaan eteläosien kasvi- ja eläinmaailmaa. Kasvikokoelma on perustettu jo 1925 ja hyönteiskokoelma 1928. Nämä kokoelmat olivat näytteillä eri paikassa jo 1980-luvulla, jolloin muistan käyneeni katsomassa niitä usein siskon ja kaverini kanssa. 



Museon alakerrassa on myös Terranova, Merenkurkun luontokeskus, jossa esitellään Merenkurkun luontoa, maankohoamista ja maailmanperintökohdetta. Ihan tuntui tuulahdus kesästä, kun äänimaisemana oli lokkien kirkunaa ja seinillä isot valokuvat saaristomaisemasta; ihan kuin olisimme olleet mökillä. Lasten suosikki oli pimeä huone, jossa esitettiin veden alla kuvattua filmiä suomalaisista kaloista salaperäisen musiikin säestämänä. Sitä serkukset olisivat jaksaneet tuijottaa vaikka kuinka kauan. Kuopus kysyi vielä kotonakin, koska pääsee taas katsomaan kalafilmiä.




Itse jaksan aina vaan tutkiskella Vaasan ja Pohjanmaan rannikon kulttuurihistoriasta kertovan osaston esineistöä ja niistä rakennettuja kokonaisuuksia, jotka kertovat elämästä aina viime vuosikymmenille saakka. Joitakin tuttuja juttuja löytyy omasta lapsuudesta (iik, olen jo niin vanha, että lapsuuden esineet ovat osin museokamaa... ;) ), kuten nuo vanhat limsapullot.



Yksi suosikeistani on vanha keskustan kahvila, samanlaisen tyylin voisin ottaa omaankin keittiööni.


Tällä kertaa vauhti oli aika nopea, kovasti ei lasten kanssa ehtinyt vitriinien äärellä viipyilemään, mutta mukava aamupäivä me tuolla vietettiin. Tosin muutama osasto jäi vielä katsastamattakin, joten taidetaan piipahtaa uudestaan viimeistään silloin, kun tuonne tulee uusi vaihtuva näyttely.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

1.1.2014






Meidän uusivuosi sujui perheen kesken (tähän lasketaan mukaan vanhempani ja sisko lapsineen), minä taisin saada esikoiselta jonkinlaisen vatsaflunssan, niin ei uskallettu pyytää ystäväperhettä mukaan. Onneksi tauti oli lievä ja jaksoin miehen kanssa valmistaa meille maukkaan iltapalan, johon kuului muun muassa lämpimät tomaattileivät (ohje täältä), kalkkunapiirakkaa, ruisnappeja ja niihin avokadohummus, ohje löytyi Hildan blogista. Hummus maistuu myös paahtoleivän päällä, ja maku vaan syveni yön aikana jääkaapissa. Herkuteltiin myös joulusta jääneillä konvehdeilla (niitä riittää, kun perheessä on yksi luokanopettaja, joka saa muistamiset joulun aikaan yleensä suklaana ja kynttilöinä) ja marianne-juustokakulla. Meinattiin mennä kävelylle ja katsomaan raketteja, mutta pah, iänikuinen vesisade rummutti silloinkin kattoon, joten jätettiin väliin. Onneksi yläkerran ikkunasta saatiin ihailla raketteja riittävästi. Valvottiin yli puolenyön, paitsi kuopus oli jo unten mailla ja esikoinen serkkupojan kanssa lähtenyt isovanhemmille yökylään, kun niin toivoi sinne pääsevänsä.




Avokadohummus

avokado
purkki kikherneitä
3-5 rkl oliiviöljyä
valkosipulinkynsi
1-2 rkl vettä
muutama lusikallinen sitruunamehua
muutama teelusikallinen kuminaa tai korianteria
suolaa ja pippuria

Ainekset sekoitetaan ja maustetaan suolalla ja pippurilla.


Vuoden 2014 ensimmäinen päivä oli varsin mukava. Nukuttiin riittävästi, mutta ei liian myöhään. Syötiin herkkuaamiainen rauhassa. Lähdettiin myös pitkästä aikaa ulkoilemaan, kun kerrankin ei satanut. Mentiin merenrantaan ja ulkomuseon alueelle. Olipa harmaata, mutta kyllä raitis ilma virkisti mieltä ja taas tunsin iloa siitä, että muutimme takaisin tänne merenrantakaupunkiin, meri vaan on niin tärkeä elementti minulle.
Vanhemmillani meitä odottivat tuoreet pitsat, joilla tuli herkuteltua niin kovasti, että lähdettiin siskon kanssa vielä iltalenkille, sitten otettiin vanhemmiltani kuopus ja serkkupoika mukaan, nyt oli tuon parin vuoro olla meillä ja esikoinen halusi jäädä vielä serkkutytön kanssa isovanhemmille. Yhdessä tuo nelikko kiistelee aika paljon ja aina joku joutuu sorsituksi, mutta noin pareittain meno on ihan toinen ja leikit sujuvat leppoisammin. Mukavaa, kun kerrankin ehtivät olla serkkujensa kanssa täällä ja isovanhemmilla yökylässä. Ihana loma, ihana uusi vuosi!

Harmaista kuvista huolimatta onnea, iloa ja hyviä hetkiä sekä leppoisuutta uuteen vuoteen 2014!


Ulkomuseon pihalla on jatulintarha, ehdoton lasten suosikki.