Villejä lupiineja

Lupiinit näyttävät olevan jo kukkimisensa loppuvaiheessa, mutta vielä ehdin hakea vaaleanpunaisen kimpun kotia koristamaan. Mannaryynin kuvan innoittamana käytin Ilves-tölkkiä maljakkona. Eilen saatiin pitkästä aikaa nauttia kesäkelistä, välillä oli melkein kuuma. Nyt taas satelee, mutta kukat ehdittiin hakea sadekuurojen välissä. Itsellä on vähän odottava tunnelma, kaksi viikkoa lomaan, toivottavasti kelit ehtivät tulla kesäisemmiksi. Remppahommat ainakin odottavat, muutamat syntymäpäivät ja ehkä jokin kotimaan reissu sekä mökkeily ja ystävien tapaamiset ja kirppiskierrokset siskon kanssa.

Kirppiksiltä on tullut tehtyä vähän hiljakseen löytöjä ja olen himmaillutkin tavaran hankkimista, kun muutto on kuitenkin edessä ja mitä vähemmän kannettavaa, sen helpompaa. Muutama kori (pärekori 2e ja kori kaukosäätimille 2e) ja kaksi Röstrandin lautasta kynttilöille (yht. 1e) eivät onneksi muuttokuormassa paljoa paina.

Uusi keittiö

Nyt kun muutto on onnellisesti ohi, laitetaan pari ennen ja jälkeen kuvaa meidän keittiöstä. Keittiö oli siis ihan ehtaa kasaria.

Mies suunnitteli meille uuden keittiön ja se tilattiin Ikeasta. Me molemmat halusimme shakkiruutuisen lattian ja se löytyikin K-Raudasta Tarketin mallistosta. Se on siis muovimatto, jonka tulisi kestää hyvin kulutusta. Fasettilaatat ovat Bauhausista samoin kuin sisäkaton mdf-paneeli.

Ja tällainen siitä sitten tuli:

Listat vielä puuttuvat, mutta muuten alkaa olla valmista. Ja olen onnellinen. Ekaa kertaa mulla on ihan uusi keittiö. Ja mahtavaa, että mies teki keittiön  sähkömiestä lukuun ottamatta ihan itse. Toki saatiin myös apua ystävältämme. Kiitos hänelle!

Ja nyt kuulkaa on sellainen tunne, että tää talo on just eikä melkein meille tarkoitettu. Ennen etsin vähän valmiimpaa, mutta nyt huomaan, että näin sen piti mennäkin. On niin kiva tehdä tästä talosta omannäköistä.

Lisää talokuulumisia taas pian!

Keskikesän maisemia

Juhannus vietettiin meidän perheen ja isovanhempien kesken mökillä. Alun perin piti olla kunnon sukujuhannus, mutta siskot perheineen eivät päässeetkään paikalle. Onneksi sentään säästyttiin pahemmilta sateilta ja aurinkoakin nähtiin, mutta viileys verotti kyllä juhlatunnelmaa. Venesatamassa oli autoja vaikka kuinka paljon, mutta lahdella oli melko hiljaista, kaikki taisivat kököttää mökeissänsä. Meillä paloi takassa tuli melkein koko juhannuksen, sisällä oli ihanan lämmintä. Käytiin esikoisen kanssa hakemassa juhannuksen juhlapöytään luonnonkukkia, kuopus haki saunavihtoihin oksia mumman kanssa ja molemmat tytöt pääsivät vuorotellen verkoille. Perjantaina pidin sadetta kuistilla ja luin Vanhan talon uusi elämä -kirjaa, joka kertoo Ahvenanmaalla sijaitsevan sukutalon kunnostamisesta ja josta saa vinkkejä vanhojen talojen kunnostamiseen, vaikka kirja ei varsinainen remppakirja olekaan. Kirjassa oli monta tuttua juttua, nyökyttelin mielessäni, että juuri noin, tuo meilläkin on tiedossa.
Perjantaina herkuteltiin nyhtökanahampurilaisilla, joihin mies valmisti kanan padassa jo edellispäivänä. Lauantaina savustettiin lohta ja syötiin uusia perunoita ja silliä, jälkiruoaksi nautittiin vaniljaistajuustokakkua tuoreiden mansikoiden kera. Miehen käsialaa oli tämäkin kakku. Toki myös saunottiin ja nautittiin koivunvihtojen tuoksusta. Mutta uiminen ei käynyt mielessäkään, ei, vaikka mies mereen pulahtikin. Tytöille riitti varpaidenuitto.
Lauantaina lähdettiin kyläteille ja läheiselle luontopolulle retkelle. Aurinkoa riitti ihan mukavasti, mutta tuuli viilensi muuten jo hiukan kesäistä säätä. Käytiin myös kyläkoulun pihalla, kun tytöt halusivat keinumaan ja kiipeilemään. Minä valokuvasin keskikesän tunnelmia ja kylänraittia. Positiivista oli, ettei hyttysiä ollut juuri yhtään, vaan saimme luontopolulla kuljeskella rauhassa ilman korvan juuressa iniseviä ötököitä.
Koska retken jälkeen alkoivat kuurottaiset sateet, päätimme lähteä kaupunkiin ja jatkaa siellä juhannuksenviettoa. Illan ohjelmassa oli saunomista ja leffa muutaman saunajuoman kera sohvan nurkassa pötköttäen ja ulkona ropisevaa sadetta kuunnellen. Ei hassumpaa sekään, mutta kyllä kesä saisi jo tulla takaisin ja olisi jo aika pystyä jättämään hanskat ja pipot naulakkoon ja kirmata vaikka avojaloin ulos lämpimään.

Kivoja kesälöytöjä

Pari viikkoa sitten sunnuntaina päätettiin lähteä jätskille ja retkelle ilman sen kummempia suunnitelmia. Tai oli minulle pieni taka-ajatus,  olin huomannut ilmoituksen naapurikunnassa sijaitsevasta pihakirppiksestä ja siellä myynnissä olevasta vanhasta lipastosta. Ajattelin kuitenkin, että lipasto saattaa olla jo myyty ja sitten vain harmittaa. Lähdettiin kuitenkin naapurikunnan puolelle ja päätettiin miehen kanssa, että eihän me mitään hävitä, jos käydään katsastamassa mitä maalaismiljöössä sijaitsevalta kirppikseltä löytyy. Ja löytyihän sieltä, ensiksi rynnistin 50-lukulaisen teaklipaston luo ja toivoin, että se olisi vielä myynnissä. Se oli, ja olin niin innoissani, kun vihdoin löysin just eikä melkein lipaston, jota olin etsinyt, etten edes tinkinyt. No, eipä hintakaan ollut paha (50€) ja myyjä lupasi, että jos löydän jotain muuta, niin sitten hän tinkii vähän niistä.  Miehelle löytyi Jaloviina-emalimukeja 4kpl + metallinen pieni pyyhenaulakko (kuvassa) mulle, yhteensä 3€, musta Mads Stagen peltipurkki, niin kesäinen (3€).
Muutamissa postauksissa olen maininnut ruukkuinnostuksestani, ja taas se tapahtui, vastaan sattui kaksi Rögildin ruukkua. Kivan patinoituneet ruukut sain mukaani kahdella eurolla.
Kirppiskierroksen jälkeen ajeltiin kotikaupungin merenrantaan, löydettiin lapsille uusi puisto ja hypittiin rantakivillä ja syötiin sitä jäätelöäkin. Lisää löytöjä tein viime lauantaina, kun vain muka ohimennen piipahdin lähikirpulle. Keltainen ja vanha puujakkara (12€) lähti värinsä vuoksi siskontytön uuteen keltaiseen huoneeseen, enkä voinut vastustaa tanskalaista designlamppua (7€), Carl Thoren tuotantoa. Lisäksi löysin tapettitaloomme 50-luvun Bodan naulakon (8€).

Kolme toteutunutta toivetta

Tänään harmittelin sitä, etten ole ehtinyt kirpputoreille, kun on ollut tuota remppahommaa. Päätin siis ihan nopsaan käväistä lähikirpulla. Sieltä löytyikin jotakin sangen mukavaa eli työjakkara, jollaisesta olen jo pidemmän aikaa haaveillut. Kaappasin sen kainalooni enempiä miettimättä. Hintaa sillä oli 16 euroa.

Ja pärekorejahan ei koskaan voi olla liikaa. Tämän kannellisen yksilön kotiutin 7 eurolla samaiselta kirppisreissulta.

Hih, tavarat on kuvattu uudessa makkarissamme. Pääsitte siis ensin kurkistamaan sinne. Tapetiksi halusin Birger Kaipaisen suunnitteleman keltaisen Kiurujen yön. Se on ollut toiveissa monta vuotta. Vanha muovimattokin on saanut yllensä valkoista laminaattia. Lisää kuvia tulee kunhan saadaan huone kalustettua.

Olen minä jotain uuttakin hankkinut kotiimme. Stockmannilta sai kodintuotteista 20%:a alennusta, niin pakkohan se oli laittaa tilaukseen nimittäin Kartellin componibili. Ja vaikka verkkokaupassa kerrottiin toimituksen kestävän useita viikkoja, oli tuote noudettavissa jo kolmen päivän kuluttua. Tästäkin esineestä  olen haaveillut jo pidemmän aikaa.

Kuva lainattu

Aika yllättäen nämä sisustustoiveet sitten toteutuivatkin. I'm happy.

Kepeitä kesäajatuksia

Intensiivinen työviikko on taittumassa viikonloppua kohti. Takana on kolmen päivän tiukka rutistus maaseudun rauhassa eräänlaisessa työpajassa. Vaikka töitä tehtiinkin, niin oli se vaan upeaa olla keskellä luontoa ja suomalaista maaseutua. Kun ei tarvinnut olla tietokoneen ääressä sisätiloissa, niin yhtäkkiä mielen valtasi kesäolo, vähän sellainen kuin lapsuuden kesinä äidinäidin luona maalla. Hiekkateitä, metsämansikoita, syreenit kukassa, kärpäsiä surisemassa ja aina auringonpaistetta, totta kai!

Kurkistus puutarhaan

Kiirettä on pitänyt. Mies on tehnyt pitkää päivää talolla ja pian on keittiö valmis. Minä olen lähinnä ollut lasten kanssa ja toki käynyt leikkaamassa talolta nurmikon ja samalla ihastellut puutarhasta löytyneitä kukkia ja puita:

Unikkoja?

Kirsikkapuu

Pioneja

Joku pensasruusu?

Juhannusruusu

Lumipalloheisi

Alppiruusu

Kunhan muuttohässäkkä on ohi, suuntaan kirjastoon lainaamaan jonkun puutarhakirjan. Vuodenaikatalo-blogista sainkin hyviä vinkkejä (klik). Ja tuon Lumipalloheisin tunnistin Pilviraitti-blogin (klik) avulla :). Mutta nyt pakkaamaan ja ehkä ensi postauksessa voin paljastaa teille meidän uuden keittiömme. Leppoisaa sunnuntain jatkoa!

Kirppislöytöjen löytö

Viime viikolla ostin suurimman vaan en hintavimman kirppislöytöni. Kotiutin meille 50-lukulaisen, puisen ja aikoinaan puusepän verstaalla teetetyn keittiön. Meillähän on tapettitalossamme keittiössä 50-lukulainen tiskipöytä ja yläkaapit, mutta emme ole vielä päättäneet, millainen keittiöstä tarkalleen ottaen tulee, muuta kuin sen, että jotain vanhaa sinne jää.

Nämä kaunokaiset näin viikolla paikallisella FB-kirpulla, mutta ajattelin, ettei meillä ole varmasti paikkaa noille ja jos myyjä haluaa hinnaksi vaikka ja mitä, niin ei kannata lähteä edes tarjoamaan, kun vaan ärsyttää, kun keittiötä ei kuitenkaan saa. Lauantaiaamuna ilmoitus tuli uudelleen vastaan ja huomasin, että alkusumma oli tarjottu ja 1,5 h oli enää aikaa tarjota. Lähtöhinta ei ollut paha, ei ollenkaan, joten korotin sitä parillakympillä ja ajattelin, että sillä hinnalla riittää, kunhan edes osa kalusteita tulee käyttöön, vaikka sitten kodinhoitohuoneeseen.

  

Sitten aloin jännittää, mutta kylässä ollut Katjuska oli viilipyttymäinen. 

Kukaan muu ei tarjonnut enää, joten minä sain keittiön, ja Katjuska totesi, että oli ollut varma siitä, että tuossa on meidän keittiö. Edellisaamuna olin yrittänyt saada  kasan Arabian Pomoda-purkkeja ostettua edulliseen hintaan, mutta ei onnistanut, onneksi ei, sillä rahat menivät nyt parempaan käyttöön.

 

Ostotapahtuma oli mukava, juttelimme tunnin verran myyjien kanssa, joilla oli oma vanhan talon remppaprojekti meneillään. He eivät saaneet tätä mahtumaan kaavailtuun uuteen keittiöönsä ja myyjä oli iloinen, että pelastimme tämän aarteen. Talo sijaitsi lenkkipolkuni varrella ja sain kuulla alueen historiasta, olinkin joskus miettinyt yhden vanhan rakennuksen tarinaa siellä ja sain kuulla noiden myyjien omistavan myös sen.

Tämä astiapyyhekaappi tuli ikään kuin kaupanpäälle, sisällä on koukut ja pohjassa tuuletusreiät, jotta märät pyyhkeet kuivuvat. Täydellinen keksintö meille, joilla keittiöpyyhkeet roikkuvat mytyssä tiskipöydän alakaappien ovien päällä. Nyt täytyy vielä miettiä, tehdäänkö näistä kokonaisuus keittiöön ja siirretään siellä olevat valkoiset kaapit kodinhoitohuoneeseen. Joka tapauksessa nämä kaunokaiset ovat 120 euron väärtti!

ps. Pahoittelun kuvista, ovat tuollaisia räpsyjä, joita napsin, kun miehen kanssa kaksin (huh) raahattiin ne peräkärryistä miehen työpaikan varastoon odottamaan, kunnes putki- ja sähkömiehet ovat vierailleet talolla. Ekan kuvan lainasin myyjiltä.