Arjen pieniä iloja

Olisi ihanaa kuljeskella isossa talossa huoneesta toiseen pitkin lautalattioita ja ottaa harmonisia ja valoisia sisustuskuvia. Tehdä asetelmia ruokailuhuoneen senkin päälle astioista, takanedustalle kynttilöistä tai keksiä kuistin ikkunoille vuodenajan mukaan vaihtuvia somistuksia, käpertyä työhuoneen lukunurkkaukseen paksun kirjan kera tai ripotella puutarha täyteen lyhtyjä ja levittää huopa omenapuun alle ja makoilla siellä iltaisin, kun on vielä suhteellisen lämmintä ja tiirailla tähtiä.

Tänä syksynä asutaan kuitenkin edelleen kotikolmiossa, jossa näkyy meidän perheen, 4- ja 6-vuotiaiden tyttöjen ja meidän vanhempien arki ja ruuhkavuodet. Tyttöjen leikit levittäytyvät heidän yhteisestä huoneestaan kohti alakertaa, pyykkiä ja tiskiä kasaantuu, samoin kuin postia ja kaikenlaisia lippulappusia. Illat menevät tuota ylläkuvattua unelmaa rakentaessa, ellei sitten ole iltatöitä, vanhempainiltoja tai tyttöjen harrastuksiin kuskaamista. Joten sellaista unelmasisustusta on vaikea saada aikaan, saatika ylläpitää.

Yhtenä hetkenä, kun oli illallisen jälkeen hetki aikaa, päätin ottaa kuvia niistä kivoista yksityiskohdista kodissa, joista tulee hyvälle tuulelle ja pysähdyin hetkeen, katsoin kaiken kaaoksen ja kiireen yli hetkeksi. Sitten tuntui taas helpommalta jatkaa.
Nyt ollaan talolla onneksi saatu kellari kaivettua, kivet räjäytettyä ja kannettua ulos. Nyt pakataan peräkärryllisiä ja kuskataan kutteria ja muuta rakennusjätettä hyötykäyttöasemalle. Ihanaa on, kun pihan omenpuu antaa satoa. Mieskin pysähtyi eilen kaiken kiireen keskellä ja totesi: Ajattele, meillä on sentään ikioma omenapuu. Niinpä, viis siitä, että matka valmiiseen on vielä pitkä.

Kirsikka

ps. Tervetuloa uusille lukijoille, mukavaa, kun aina joku klikkautuu mukaan. Olen muuttanut kommentointia niin, että myös nimettömänä voi kommentoida. Kiitos niille, jotka ilahduttavat kommenteillaan!