Syksy on saapunut

Koitetaas, josko olisi aikaa tänne blogin puolelle, innostusta kyllä riittäisi. Nyt on ollut työntäyteinen syksy, parhaillaan työstän erästä julkaisua, jonka pitäisi pian mennä painoon. Lisäksi olen yrittänyt olla mukana talolla auttelemassa ja muuten hoitaa lasten harrastuskuskaukset ja kotityöt, jos mies on ollut remppaamassa. Vielä yhden kesäaiheisen postauksen voitte lukea täältä toisesta blogistani, mutta täällä blogissa siirrytään jo syysaiheisiin.

Vuodenajat ovat ihania, ainakin kunnolliset sellaiset. Nyt on ollut pitkään tosi lämmin, vasta tällä viikolla on ollut syksyn tuntua ilmassa. Onneksi on saatu nauttia poutaisesta säästä, kun elokuussa tuntui sadetta riittävän. Ehdittiin lasten kanssa mökille nauttimaan syksyisestä luonnosta. Mikä rauha ja hiljaisuus, metsässä vain tuuli humisi ylhäällä puiden latvoissa ja jossain huuteli korppi, ehkä pari tiaistakin lauleli metsän siimeksessä. Merenlahden yli lensi pari muuttomatkalla olevaa joutsenta. Tytöt makoilivat lähimetsän pehmoisella sammalpedillä. Ei ollut kiire mihinkään. Vieläkin saattoi napsia mustikoita varvuista ja maistella kirpeitä puolukoita. Kävimme nevallakin katselemassa löytyisikö karpaloita. Niitä ei kovin paljoa näkynyt, mutta mökin rannassa olevat tyrnipensaat hehkuivat oransseina kypsyneestä sadosta.

Illalla oli ihanaa sytytellä kuistin pöydälle kynttilöitä ja katsella hämärtyvää maisemaa. Tuuli lämpimästi eikä ollut kylmä kipsutella saunasta yöpaita päällä mökkiin. Siitä nautin ehkä eniten, että illalla tuli kunnolla pimeä, ei katuvaloja missään. Vain pehmeä, unettava hämärä ja sitten pilkkopimeää, että unikin tuli jo aikaisin. Syksy on samalla uusien alkujen ja mahdollisuuksien aikaa, mutta toisaalta siihen sekoittuu melankoliaa, kun luonto hiljenee, värit haalistuvat, mökki pistetään talviteloille ja veneet vedetään vesiltä. Yksi ihana, muistojen täyteinen kesä on taas ohi ja tennarit ja t-paidat pistetään kaapin perälle ja kaivellaan esiin villasukkia ja lapasia.

Mikä sinusta syksyssä on parasta?

Sieniä, sadetta ja saarikaudenpäättäjäisiä

Myrsky muutti meidän viikomlopun suunnitelmia. Piti lähteä viettämään mökille saarikaudenpäättäjäisiä, mutta sää ei suosinut. Saaren ja mantereen välillä tuuli oli yli 20 m/s ja sää pilvinen ja sateinen, joten päätimme jäädä kaupunkiin. Siskon perhe oli tullut vierailulle, joten ohjelma vedettiin sitten vähän hatusta. Minä, sisko ja vanhempamme lähdettiin uudelle luontopolulle Jungsundiin retkeilemään, lapset lähtivät siskonmiehen kanssa Pokemon-jahtiin ja mies oli tuttuun tapaan remppaamassa. Uusissa maisemissa patikointi oli hauskaa, eikä metsässä myrskytuuli juuri haitannut (mitä nyt yksi puu meinasi melkein kaatua päälle). Löysimme mustikoita ja vähän sieniäkin. Ennen en ole karvarouskuja poiminut, mutta nyt metsä tarjoili hyväkuntoisia yksilöitä sen verran mukavasti, että kyytiin pääsivät ja joskus kokeilen sienisalaatin valmistusta niistä. Kesken mustikoiden poimisen alkoi sataa suuria ja kylmiä pisaroita, mutta meidän perhe sulloutui isojen kuusten alle ja retkieväät otettiin esille repusta. Kyllä maistui kuuma kahvi kuusten suojassa hyvältä. Reitin varrella oli hienoja pitkospuita, mutta vesi oli tulvinut läheisiltä metsälammilta niin, ettei pitkospuita ilman kumisaappaita ylitetty. Muutettiin siis vähän reittiä ja minäkin, joka saatan eksyä isommissa ostoskeskuksissa, osasin lukea karttaa ja löydettiin perille takaisin lähtöpisteeseen.

Retken jälkeen päätettiin, että tehdään meillä illaksi hyvää ruokaa ja juhlitaan myös äidin syntymäpäiviä. Mies ehdotti hirviburgereita, kun hirvenjauhelihaa oli vielä viime syksystä pakkasessa. Mies teki itse valkosipulimajoneesin ja marinoi punasipuleita, ehdottomat lisäkkeet purilaisten väliin. Sisko valmisti lohkoperunat ja jälkkäriksi nautittiin luumupiirakkaa. Käytiin vielä kukkakaupan kautta hakemassa syyskesäinen kimppu päivänsankarille. Kirpparilta löytämäni vanha Marimekon pellavaliina oli just passeli tähän kattaukseen. Niin sitä vietettiin kaupungissa eikä mökillä kesäkauden päättymistä, eikä oikeastaan harmittanut yhtään. Tänään ehdittiin vielä kirppiskierrokselle siskon kanssa ja kävin tyhjäämässä Palosaaren kirppiksellä pöytäni, jonka sain blogiyhteistyön kautta vuokralle. Olin tyytyväinen myyntiin. Vaikka mitään suurempaa ollut pöydässä, oli summa silti ihan mukava. Ainoa harmitus oli se, että kaksiosaisesta välikausipuvusta olivat housut hävinneet/pöllitty, vain takki oli jäljellä ja siinä oli vain hintalappu, eli en usko, että housut ovat yksinään kassan kautta menneet. Tylsää, mutta ehkä nyt menivät jollekin sitten tosi kovaan tarpeeseen.

Ensi viikoksi on vaihteeksi luvattu aurinkoa ja lämmintä, joten ilmeisesti näistä syystunnelmista siirrytään vielä vähän kesäisempiin. Minusta metsässä tuntui jo mukavan syksyiseltä, mutta jatkuvaa sadetta en kaipaa, sitä on täällä riittänyt. Mukavaa viikkoa kaikille!

Vuoden ensimmäinen luontoretki avomerelle

Ensin tuli pakkanen, sitten saatiin jäätä ja viimein vähän luntakin. Lähdettiin patikoimaan avomeren rantaan, kuuntelemaan jään hiljaisuutta ja katsomaan horisonttia, joka oli pilvisestä päivästä huolimatta kirkas ja valoisa. Kuin uusi vuosi, avoin ja täynnä mahdollisuuksia.

Tämän oman blogini lisäksi olen päässyt kirjoittajaksi Real Snacksin blogiin, sieltä voi kurkkia lisää juttua tästä retkestä.

Onnellista uutta vuotta teille lukijoille!

Kirsikka

Talvea kohti

Lähdettiin siskon ja esikoisten kanssa Merenkurkun maailmanperintökohteelle patikoimaan ja nauttimaan syksyisestä luonnosta. Ihailtiin näitä syksyn viime hetkiä ennen kuin luonnosta häviävät värit ja viimeisetkin lehdet putoavat puista ja päivät kietoutuvat harmaaseen hämärään. Olipa pitkospuilla hiljaista, vain rantalepikosta kuului tiaisten ääniä ja kauempana rannasta, moreenien suojissa huuteli vielä muutama joutsen. Keltaisia lehtiä leijaili tuulen mukana alas ja mustikanvarvut olivat jo paljaat. Metsän keskellä oli hyvä, tuli turvallinen olo. Vuodet vierivät, aika vaihtuu, mutta luonnossa tahti on rauhallisempi, kaikessa oli pehmeä ja hidastunut tunnelma. Muutama punainen karpalo pilkotti vielä suolla ja taikinanmarjapensaat värittivät keltaisuudellaan maisemaa. Kaislameri liikkui tuulessa hiljaa ja toivotti talven tervetulleeksi.

Joko nyt saataisiin kesä?

Ensimmäinen kunnolla kesäinen päivä, miten ihanaa. Niin ihanaa, että lähdettiin pikavisiitille mökille. Toki täytyi samalla käydä tyhjentämässä kaksi venettä vedestä, jota on tällä viikolla tullut ihan riittämiin. Istuskelin rantahietikolla ja nautin säästä, taivas oli sininen, ei paljon pilvenhattaroita näkynyt, aurinko lämmitti, pääskyt syöksähtelivät ilmassa ja kauempana lokit parveilivat kalastamassa. Tytöt kahlasivat rantavedessä ja minä tunsin, että nyt on kesä ja tästä se kesä vasta alkaakin!

Luontopolun varrelta

Ihmeellistä, että ihan pian on kesäkuu. Täällä ainakin on ollut niin viileää ja sateista, etten ole lainkaan ehtinyt orientoitua siihen, että toukokuu on jo näin pitkällä. Onneksi tänään saatiin aurinkoa eilisen myrskyn tilalle. Esikoinen meni synttäreille, jotka pidettiin merenrannalla erään yhdistyksen huvilalla. Sillä välin me toiset mentiin lähellä sijaitsevalle luontopolulle patikoimaan. Siellä avautui ihana kesä, vihreys, luonto ja rauha. Huh, miten olen kaivannut metsän rauhaa. Tein taas kahdeksan päivän työputken ja mies on ollut talolla, joten kaikki tällainen ylimääräinen on jäänyt. Tuolla käveltiin pitkin pitkospuita ja syötiin nevan laidalla eväät. Metsässä oli lämmin, vaikka rannalla tuulikin. Tuli kyllä sellainen olo, että ihan oikeasti ollaan ihan just nyt kesässä ja kesän ihanuuksissa, saadaan kaivaa esiin lierihatut ja sandaalit, avata parvekkeen ovi ja antaa kesätuulen puhaltaa sisään, herätä aamuisin aurinkoon ja tehdä kesän eka mansikkakakku. Mökillekin päästään varmaan pian, laiturinnokalle istumaan ja liottamaan varpaita mereen. 

Joko te olette tajunneet tämän ihanuuden lähestyvän? ;)

Retkeltä tallentui kännykän kameralla seuraavanlainen sarja sekä vähän luonnonkasveja maljakkoon. Ja viimeinen kuva on äitini kukkapenkistä, sinne lykätyt helmililjat kukkivat vuodesta toiseen. Niitä ei siis kannata heittää lakastumisen jälkeen pois, vaan pistää puutarhaan.

 

 

Viikonloppu siskon kanssa

Hyasintit ovat avautuneet, niiden tuoksu tuo joulutunnelmaa, jota kohotti tänään kolmantena adventtina myös pieni pakkanen ja kuurainen maa. Tänä viikonloppuna vietettiin jo melkein joulua, siskon perhe saapui kaupunkiin ja aikaa vietettiin yhdessä heidän ja isovanhempien kanssa. Jouluruokaa, teatterissa Muumi ja taikatalvi -näytelmä, joululeffa illalla ja kirppisten kiertelyä, mukaan tarttui valurautainen muotti, jossa voi pitää tuikkuja (6€). Tämän päivän kruunasi ulkoilu talvisessa, mutta aurinkoisessa säässä. Käytiin siskon kanssa meren rannalla kuuntelemassa, miten rannoilta hileisessä jäässä ollut vesi ikään kuin helisi, toivottavasti meri pian jäätyy ja saadaan lunta. Bragen ulkoilmamuseon pihalla kuljeskelu kuuluu jo meidän joulunajan perinteisiin, ihanaa, kun maa oli jäässä eikä tarvinnut tarpoa vesilätäköissä.

Perjantaina vietettiin kuopuksen joulujuhlaa Lucian-kulkueen merkeissä päiväkodissa, ja torstaina olin itse himmelikurssilla, joten joulumieltä on kuraisesta ja kamalasta kelistä huolimatta ainakin hippunen tarttunut matkaan.

Tämän päivän ulkoilureissulta kerättiin vähän luonnonmateriaaleja (maahan tippuneita oksia) somisteiksi, joten katsotaan, mitä niistä vielä keksitään. Viikonloppu oli täynnä pieniä ilonaiheita ja kuopus oli isovanhempien luona serkkunsa kanssa yökylässä ollessaan todennut, ettei ole varmaan ikinä nauranut niin kovasti kuin siellä ollessaan oli tehnyt. Viikkoon on mahtunut sairauksiin liittyvää huolta ja onneksi myös rutkasti kiitollisuutta.

Syksy

 

Ensi viikolla se taitaa toden teolla alkaa, syksy. Ruskakin on tullut vähän yllättäen, kun on ollut niin lämmintä, ettei ole oikein tajunnut, miten pitkällä jo syyskuussa ollaan. Samoin kuin kevään valoisuus niin myös pimenevät illat jaksavat vuodesta toiseen hämmästyttää. Nyt saa sytytellä kynttilöitä ja nauttia kotisohvan lämmöstä. Vaikka syksyyn liittyy aimo anneus haikeutta ja luopumista menneestä kesästä ja keväästä, niin samalla se kutkuttaa. Sumuiset aamut, kuulaat päivät ja iltojen yhä varhaistuva hämärä. Satoa antavat metsät, viilenevät karpalosuot, kurkiaurat ja hiljenevä saaristo. 

Tämän kuvan myötä tahdon toivottaa lukijoille ihania hetkiä syksyyn ja niihin kylmiin ja pimeisiin marras- ja joulukuun keleihin ripaus toiveikkuuta siitä, että taas mennään kohti kevättä (vaikka nyt nautitaankin kovasti tästä vuodenajasta)!

Kirsikka

Maailman parhaassa paikassa

Pääsimme yhdeksi yöksi mökillemme merenlahden rannalle. Vihdoin pitkä, kolea ja sateinen talvi oli ohi ja sain astua veneestä tutulle laiturille ja päästä saaristoon mökin rauhaan, aaltojen katveeseen. Meitä odotti lämmin mökki ja takkatuli. Kävelin ympäri tonttia, kävin rannalla, vesi oli matalalla ja hiekkarantaa riittämiin. Karikolla näkyi vielä lumen painama heinikko, vaikka tyrnien silmut jo vihersivätkin. Annoin katseen kiertään salmesta kohti ulappaa ja kauempana siintävää horisonttia.

Nautin siitä, että lokit olivat palanneet, niiden kirkuna kuulosti niin kotoisalta. Illemmalla pääsin puusaunaan, nautin kunnon löylyistä, ei sellaisia meidän sähkösaunassa saa. Uimaan en vielä uskaltautunut, mutta istuskelin saunan rappusilla kuuntelemassa keväistä luontoa, taivaanvuohea, sepelkyyhkyä ja pikkulintuja. Parivuosikymmentä mökin takana olevassa metsässä asustanut korppipariskunta ei surukseni enää siellä pesi, sillä toinen korppi oli joutunut talvelle jonkin pedon, ehkä jopa ilveksen saaliiksi. Onneksi kuitenkin joku niiden jälkeläisistä huuteli lähimetsästä ja toinen vastarannalta, ehkä me vielä saadaan jatkaa niiden ruokkimista särjillä.

Kävimme myös lasten ja mumman kanssa retkellä. Otettiin eväätkin, vaikka kauas ei mentykään. Läheiselle lahdenperälle kalliolle istumaan, kaislapeltoa ihmettelemään ja tuulentuoksuista nauttimaan. Vaan vielä puhalsi mereltä viileää sen verran, että vaihdoimme taukopaikkaa. Suuntasimme vanhalle lehmälaitumelle, joka nykyään on haapoja ja leppiä kasvava metsäniitty. Sieltä haetaan myös nokkosia, ainakin muutamaan keittoon ja lättytaikinaankin keväisin, kun versot ovat vielä pieniä eivätkä hyttyset ole vallanneet paikkaa. Istuimme kaatuneen rungon päällä ja nautimme siitä, että tuuli humisi lehtipuiden latvustossa, mutta niitylle paistoi aurinko lämpimästi, ensimmäinen kimalainen pörräsi metsäojan vierellä.

Kevät oli vielä alussa, ei puhettakaan t-paidoista ja auringossa lekottelusta. Mutta ei haittaa, nyt sai nauttia siitä tunteesta, että kaikki on vielä edessä, kevään ensimmäinen viherrys ja kesäkukkien ilmestyminen rantoihin ja niitylle ja lämmön lisääntyminen. Koko ihana kesä odottamassa seikkailuineen, retkineen ja uimareissuineen, lämpiminen kallioineen ja veneretkineen. Yöttömät yöt, terassin tulisijan äärellä vietetyt illat ja grilliherkut, jotka nautitaan ulkosalla retroliinalla peitetyn terassinpöydän äärellä, johon mahtuu koko suku. Varpaiden upotus rantaveteen ja märät uimapuvut kahden koivun väliin ripustetulla pyykkinarulla kesätuulessa kuivumassa, hiukset Erittäin hieno suomalainen -sampoolta tuoksuen ja mansikoiden maku.

  

Keltaista pääsiäistä

Pääsiäisenä keskityttiin yhdessäoloon, perjantaina illallistettiin pitkän kaavan mukaan meillä, lauantaina lähetettiin serkukset pienelle virpomiskierrokselle eli trullittelemaan ja ehdittiin siskon kanssa kirppiskierrokselle. Sunnuntaina suunnattiin aivan uuteen paikkaan metsäretkelle ja tänään vierailtiin täällä kaupungissa pääsiäistä viettäneen kaverin luona. Oli kakkukestejä ja suklaamunia, mämmiä ja rauhallisia aamiaisia sekä pitkiä yöunia. Ihanaa oli esitellä oma talo siskon perheelle ja ystävälle, jotka molemmat uskoivat, että kyllä siitä hyvä saadaan, vaikka työtäkin on. Tuli ihan sellainen onnellinen olo, kun ajatteli, että siinä se tosiaankin on, meidän koti, sitä on vieläkin vähän vaikea uskoa todeksi.

Vasta maanantaina aurinko paisteli ja lämpötila kohosi, mutta oikeastaan se ei haitannut. Pääsiäisenä oltiin vielä kevään tunnelmissa, kun ei ollut kovin lämmin ja mereltä hohkasi kylmää ja pienellä metsäretkellämme luonnon värit olivat vielä hailakat ja tuuli heitteli kylmiä vaahtopäitä vasten kivikkoja. Tarvittiin nuotiota, jonka ääressä lämmiteltiin ja tartuttiin kylmillä käsillä kuumiin kahvimukeihin. Luntakin löytyi vielä paikka paikoin ja jännittäviä, veden ja tulen muovaamia puukalikoita ja paljon kiviä, joille loikkia ja joilta heitellä pienempiä kiviä mereen. Se vasta oli lasten mielestä hauskaa. Eväät olivat hyvät (nuotiolla tietenkin paistettiin makkaraa ja miehen kanssa tehtiin koko seurueelle kalkkuna-briejuustopatongit, joita mangochutney raikasti), melkein yhtä hyvät kuin illallinen, jonka mies pitkänäperjantaina meille loihti.

Pääsiäisenä kylvettiin keltaisessa, joten ehkä siksi ei haitannutkaan, vaikka aurinko ei täydeltä terältä paistellutkaan. Pitkänäperjantaina saatiin paistettua parsaa hollandaise-kastikkeella, kahvi-portterikaritsaa, rosmariinikasviksia, seesamipapuja ja mangojuustokakkua.

Nyt taas kohti arkea ja työntouhua puuhakkaan mutta rentouttavan pääsiäisen jälkeen. Mukavaa uutta viikkoa lukijoille!