sunnuntai 28. elokuuta 2016

Sieniä, sadetta ja saarikaudenpäättäjäisiä






Myrsky muutti meidän viikomlopun suunnitelmia. Piti lähteä viettämään mökille saarikaudenpäättäjäisiä, mutta sää ei suosinut. Saaren ja mantereen välillä tuuli oli yli 20 m/s ja sää pilvinen ja sateinen, joten päätimme jäädä kaupunkiin. Siskon perhe oli tullut vierailulle, joten ohjelma vedettiin sitten vähän hatusta. Minä, sisko ja vanhempamme lähdettiin uudelle luontopolulle Jungsundiin retkeilemään, lapset lähtivät siskonmiehen kanssa Pokemon-jahtiin ja mies oli tuttuun tapaan remppaamassa. Uusissa maisemissa patikointi oli hauskaa, eikä metsässä myrskytuuli juuri haitannut (mitä nyt yksi puu meinasi melkein kaatua päälle). Löysimme mustikoita ja vähän sieniäkin. Ennen en ole karvarouskuja poiminut, mutta nyt metsä tarjoili hyväkuntoisia yksilöitä sen verran mukavasti, että kyytiin pääsivät ja joskus kokeilen sienisalaatin valmistusta niistä. Kesken mustikoiden poimisen alkoi sataa suuria ja kylmiä pisaroita, mutta meidän perhe sulloutui isojen kuusten alle ja retkieväät otettiin esille repusta. Kyllä maistui kuuma kahvi kuusten suojassa hyvältä. Reitin varrella oli hienoja pitkospuita, mutta vesi oli tulvinut läheisiltä metsälammilta niin, ettei pitkospuita ilman kumisaappaita ylitetty. Muutettiin siis vähän reittiä ja minäkin, joka saatan eksyä isommissa ostoskeskuksissa, osasin lukea karttaa ja löydettiin perille takaisin lähtöpisteeseen.

Retken jälkeen päätettiin, että tehdään meillä illaksi hyvää ruokaa ja juhlitaan myös äidin syntymäpäiviä. Mies ehdotti hirviburgereita, kun hirvenjauhelihaa oli vielä viime syksystä pakkasessa. Mies teki itse valkosipulimajoneesin ja marinoi punasipuleita, ehdottomat lisäkkeet purilaisten väliin. Sisko valmisti lohkoperunat ja jälkkäriksi nautittiin luumupiirakkaa. Käytiin vielä kukkakaupan kautta hakemassa syyskesäinen kimppu päivänsankarille. Kirpparilta löytämäni vanha Marimekon pellavaliina oli just passeli tähän kattaukseen. Niin sitä vietettiin kaupungissa eikä mökillä kesäkauden päättymistä, eikä oikeastaan harmittanut yhtään. Tänään ehdittiin vielä kirppiskierrokselle siskon kanssa ja kävin tyhjäämässä Palosaaren kirppiksellä pöytäni, jonka sain blogiyhteistyön kautta vuokralle. Olin tyytyväinen myyntiin. Vaikka mitään suurempaa ollut pöydässä, oli summa silti ihan mukava. Ainoa harmitus oli se, että kaksiosaisesta välikausipuvusta olivat housut hävinneet/pöllitty, vain takki oli jäljellä ja siinä oli vain hintalappu, eli en usko, että housut ovat yksinään kassan kautta menneet. Tylsää, mutta ehkä nyt menivät jollekin sitten tosi kovaan tarpeeseen.

Ensi viikoksi on vaihteeksi luvattu aurinkoa ja lämmintä, joten ilmeisesti näistä syystunnelmista siirrytään vielä vähän kesäisempiin. Minusta metsässä tuntui jo mukavan syksyiseltä, mutta jatkuvaa sadetta en kaipaa, sitä on täällä riittänyt. Mukavaa viikkoa kaikille!

lauantai 20. elokuuta 2016

BlogiVaasa vierailee Palosaaren Kirppiksellä


Palosaaren Kirppis Vaasassa on yksi lempikirppiksistäni. Se on siisti ja sopivan kokoinen, kierroksen ehtii tehdä nopsaan vaikka töiden jälkeen ja lapsetkin saa usein houkuteltua mukaan, kun kirppiksellä on kiva leikkinurkkaus. Tavarat ja myyjät vaihtuvat usein, joten löytöjä on helppo tehdä lähes joka kerta.

Nyt BlogiVaasan bloggaajat tekevät Palosaaren Kirppiksen kanssa yhteistyötä ja 22.8.- 4.9. aikana siellä on pöytä yhteensä 10 bloggaajalla. Tarkempaa tietoa myyjistä ja muusta löydät täältä.
Tämäkin blogi on siis mukana, koska muutto lähestyy ja muuttokuormaa pitäisi saada kevennettyä. Etenkin pieneksi jääneitä lastenvaatteita tytöille, leluja ja ylimääräisiä sisustusjuttujakin on kertynyt, joten ainakin niitä löytyy myyntipöydästä. Hinnoittelu on vielä vaiheessa, joten omien myytävien juttujen sijaan kuvasin muutamia omia löytöjäni Palosaaren kirppikseltä.

Vanhat lasiesineet ovat ihania, niillä saa maalaisromanttista henkeä sisustukseen. Nämä esineet tulevat meidän uuden vanhan talon ruokailuhuoneeseen.


 Koska talomme on rakennettu 1951, etsin myös sen vuosikymmenen esineitä kotiimme. Kellarikerrokseen tulee miehelle oma mancave ja jonkinlainen baarinurkkaus, johon on kiva keräillä aiheeseen liittyviä esineitä.
Minulla on tällä hetkellä yksi ainoa viherkasvi, mutta haaveilen, että lasikuistille tulee sitten ruukkukukkia. Ainakin ruukkukokoelmani kukoistaa jo! Peltipurkkeja ja Marimekkoa tulee myös kerättyä sekä teollisuustyyliin sopivia tavaroita, sillä kellarikerroksen sisustuksesta on mietitty industrial-henkistä ja pelkistettyä.

Tervetuloa tekemään löytöjä! Itselle suurin haaste tulee olemaan se, että saisin tavaraa vähennettyä enkä tuotua saman verran uusia löytöjä tilalle. :D

tiistai 9. elokuuta 2016

Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, eli mitä kotikaupungistani löytyi



Niin se vain on, että kesä on jo elokuussa ja viimeistä lomaviikkoa viedään. Vaikka syksykin on kaunis vuodenaika ja uusien alkujen mahdollisuus, tuntuu haikealta, reissuille ei noin vaan lähdetäkään arjen keskeltä. Onneksi läheltäkin löytyy mahdollisuuksia ja mukavia paikkoja, joissa ladata akkuja vaikka muutaman tunnin verran. Mutta usein oman asuinpaikkakunnan tarjontaa pitää itsestäänselvyytenä ja lähtee mielummin vähän kauemmas.

Yhtenä kesäisenä arki-iltana kävi kuitenkin toisin. Osallistuin vaasalaisten bloggaajien kanssa ravintolalaiva Faroksella pidettyyn vloggaus- eli videokurssiin. Mietin, että mukava piipahtaa Faroksella, vaikka onhan se jo nähty, öö noin 13 vuotta sitten... Tuttu paikka, jonka olemassaolon tietää, mutta jonne ei vain ole tullut piipahdettua. Yllätys olikin aikamoinen, kun astuin sisään muutama vuosi sitten ison rempan läpikäyneeseen laivaan, jossa tummat pinnat olivat muisto vain. Pohjakerros oli sisustettu viihtyisäksi ruokailutilaksi ja ikkunoista avautui näkymä osittain vedenpinnan alapuolelle, meri oli siis hyvin läsnä.  Faroksella on terassitilaa niin kannella kuin laiturilla ja Kalarannan kuhinaa oli mukava tarkkailla kesäisessä kelissä. Ilta oli kuin pieni piipahdus jonnekin muualle, kun tutun ympäristön näki vähän toisesta vinkkelistä. Eikä ruokapuolikaan pettänyt, merelliseen tunnelmaan sopiva katkarapuleipä oli herkullinen. Paikasta saa myös lounasta, joten tiedän, mitä ehdottaa, kun seuraavaksi työporukan kanssa mietitään yhteiselle lounaalle menoa.

Faros kiehtoi minua myös historiallaan, kyseessä ei ole ravintolaksi rakennetusta "feikkilaivasta", vaan alus on palvellut aikoinaan majakkalaivana. Tätäkään en aiemmin tiennyt, joten kyllä, omasta lähiympäristöstäkin voi löytää uutta ja mukavaa, eikä aina tarvitse lähteä niin kutsutusti merta edemmäs kalaan. Suosittelen siis lähimatkailua ja katsomaan tuttuja paikkoja joskus ikään kuin turistin silmin.