Keltainen talo kaupungissa

Olemme etsineet omaa asuntoa 2,5 vuotta. Haaveena on ollut vanha puutalo, mutta matkan varrella olemme harkinneet vähän kaikkea: rivitaloa, paritaloa, kerrostaloasuntoa keskustassa, uutta omakotitaloa ja kasariversiota, on haettu tonttia ja katseltu talopaketteja. Ollaan ravattu näytöissä, tehty tarjous vasta sitten, kun ollaan arveltu että suurin kiinnostus muilla ostajilla on mennyt ohi ja on tarjottu heti näytössä ja menty yli pyydetyn. Muutaman kerran olen uskaltautunut näkemään meidät uudessa kodissa, talvi-iltoina takkatulen ääressä, olen sisustanut kuistia ja sovitellut mielessäni huonekaluja uuteen olohuoneeseen ja miettinyt huonejakoa ja haaveillut omassa puutarhassa vietetyistä piknikeistä omenapuiden alla, mutta sitten on aina tullut se välittäjän soitto ja joku muu on napannut asunnon, jonka piti olla meidän.

Loppuvuodesta päätin, että nyt antaa asioiden mennä omalla painollaan, yritetään, mutta ei liikaa ja luotetaan siihen, että meidän koti odottaa jossain ja sen aika tulee kyllä. Ennen talvilomaa kävimme keskustan tuntumassa sijaitsevassa vanhassa 1950-luvun talossa, otin siitä kuviakin, mutta en viitsinyt julkaista niitä täällä, kun en tiennyt, onko toisten asuntojen kuvaaminen ja niiden kuvien julkaiseminen hyvän tavan mukaista, vaikka näytöistä olikin kysymys. No, nyt uskallan niitä laittaa tänne, onhan kyse meidän kodista!

Homma eteni hitaasti ja varovaisesti, koko ajan oli rauhallinen olo ja ihastus taloon kasvoi pikkuhiljaa. Ja perjantaina, kauniina kevätpäivänä saatiin avaimet ja meistä tuli keltaisen talon uusi omistajaperhe. Katsoin aarrekarttaa varten talteen leikattuja kuvia kotona ja huomasin, että niissä oli muun muassa samanlainen keittiö kuin tuolla on ja yhden lipastokuvan takana oli kukikasta tapettia, sitäkin meillä nyt on. Nyt tuntuu siltä, että tämän vuoksi yksikään niistä aiemmista kaupoista ei onnistunut, sillä juuri tämän talo odotti meitä.

Työtä on tiedossa, varmasti hikeä vuodatetaan ja kärsivällisyyttä koetellaan, mutta nyt ollaan matkalla kohti unelmaa ja saadaan vihdoin konkreettisesti tehdä töitä sen eteen, valita materiaaleja, tapetteja, värejä ja tyyliä ja rakentaa yhtä sun toista melkein alusta asti, sillä talo on alkuperäisessä kunnossa.

Tästä uutisesta johtui pieni bloggaustauko, oli kaikenlaista järjestettävää käytännön asioiden kannalta, että tähän päästiin. Mutta kyllä maistui kuohuviini hyvältä ihan vaan kertakäyttölaseista nautittuna perjantaina, kun kävimme esittelemässä talon vanhemmilleni. Aurinko paistoi puutarhaan ja ilmassa oli annos kevättä ja uuden alkua.

Valkoista pizzaa

Eilen oltiin pitkästä aikaa lauantai-ostoksilla koko perhe. Kävimme köyhdyttämässä kukkaroa Stadiumilla. Pienijalkaisena on helppo tehdä hajakokolöytöjä. Ostin Adidaksen boost -lenkkarit ja kahdet juoksutrikoot motivoidakseni itseäni lenkille.

Illalla kävin juoksemassa pitkästä aikaa. Hyvinhän se lenkki noilla uusilla tossuilla kulkikin ja ilma oli mitä mahtavin. Lapset saivat potkulaudat ja oi sitä riemua. Heti aamusta piti päästä potkuttelemaan. Toivon, että potkulaudan avulla tulee treenattua tasapainoakin. Poika ei meinaan osaa vieläkään pyöräillä ilman apupyöriä. On kerran kaatunut ja nyt karttaa pyöriä :(.

Eilen illalla lenkkisaunan jälkeen tehtiin taas pizzaa. Reseptin löysin uusimmasta Anna-lehdestä ja nyt löytyi ihan timanttiohje. Pizza on valkoista pizzaa eli Pizza biancoa.


Tässä resepti:

(2 isoa tai 4 pikkupizzaa)

• 2 dl haaleaa vettä
• 15 g hiivaa
• ½ tl suolaa
• 2 rkl öljyä
• noin 5 dl durumvehnäjauhoja

PÄÄLLE

• 1½ dl ranskankermaa
• ½ tl suolaa
• 1 tl kuivattua oreganoa
• 1 valkosipulinkynsi
• 75 g raastettua parmesaania
• 150 g tuoreita herkkusieniä
• 200 g öljyyn säilöttyä latva-artisokkaa
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• mustapippuria myllystä
• rucolaa

1. Luota hiiva veteen. Lisää suola ja öljy, alusta jauhot taikinaan ja vaivaa taikinasta kimmoisa. Anna kohota kaksinkertaiseksi.
2. Sekoita suola, oregano ja murskattu valkosipulinkynsi ranskankermaan. Viipaloi herkkusienet ja paloittele latva-artisokat. Sekoita herkkusieniviipaleisiin vähän oliiviöljyä. Paloittele mozzarella.
3. Jaa taikina kahteen tai neljään palaan. Kauli palat ohuiksi pizzapohjiksi. Levitä pohjille ensin ranskankermaseos, sitten parmesaaniraaste ja kasvikset. Pyöräytä pinnalle reilusti mustapippuria.
   
   
   
   
   
   

   

   Pizza ennen uuniin menoa.

4. Paista pizzoja 225-asteisessa uunissa noin 10-12 minuuttia. Pane mozzarellapalat ja rucola valmiiden pizzojen pinnalle.

 

Valmis!

Tätä voisi tarjota juhlissa suolaisena syötävänä.

Aurinkoista alkavaa uutta viikkoa!

Takatalvesta viis

Viikonloppua on vietetty kotitöitä tehden ja kyläillen. Mitään ihmeempiä ei olla jaksettu tehdä, sen verran oli hektinen työviikko. Kävin Oulussa työreissulla ja kävimme illalla syömässä Toripolliisi-ravintolassa. Siellä maistoin ensi kertaa madetta. Nam, herkkua oli. Muutenkin pidin paikasta. Ihana sisustus ja tunnelma. Plussaa annan myös kynttilöistä, joita oli paljon.

Matteenfilettä hapankermakastikkeella.

Keskiviikkona kävin katsomassa Tampereen työväenteatterissa Prinsessa-musikaalin. Se oli kyllä upea esitys ja herätti sen kysymyksen, että mikä onkaan normaalia ja kuka voi sen määritellä. Lavastus oli upeaa ja toisinaan myös vähäeleistä, mikä sekin toimi hyvin efektinä. Ja musikaalissa laulettu Prinsessalle-biisi on kyllä tosi koskettava.

Viikonloppuna saatiin takatalvi, mutta onneksi auringonpaistettakin on riittänyt. Aamusella mietin, lähteäkö kirpparille vai ei, kun ennemminkin pitäisi päästä tavarasta eroon. Olo oli kuitenkin niin kutkuttava, että mentävä oli ja onneksi menin. Löysin apteekkarinpullon, jota olen jo hetken metsästänyt. Etiketti ei ole aivan virheetön, mutta toisaalta se on mielenkiintoinen, kun alta kuultaa toinenkin etiketti. Lisäksi löysin Valinte Oy:n kattolampun. Se pääsi heti meidän makkariin. Juurikin minun tyyliäni. Yksinkertainen, mutta tyylikäs. Ja kivoina yksityiskohtina nuo kupariset osat. Ja hienointa tietty, että se löytyi käytettynä ja sopuhintaan.

Apteekkarin pullo 7 €.

Kattovalaisin 3,5€.

Siskolta saatu kuparitarjotin mätsää kivasti lampun kanssa ;). Vielä kun makkariin saisi uuden tapetin..

Vastaus haasteeseen

Blogimme sai jonkin aikaa sitten haasteen Sannalta, ja vihdoin viikonloppuna ehdin siihen vastailla. Kiitos haasteesta ja tässäpä vastauksia. :)

Mistä unelmoit?
Unelmoin edelleen siitä unelmien talosta, mutta olen sitä mieltä, että koti on siellä missä sydänkin, eli yritän vähemmän ryppyotsaisesti metsästää asuntoa ja nauttia nykyisen kodin hyvistä puolista ja viettää täällä hyviä hetkiä perheen ja muiden rakkaiden ihmisten parissa. Toisaalta koskaan ei tiedä, milloin unelmat käyvät toteen, aina kannattaa siis unelmoida. ;) Jos unelmilla tarkoitetaan vielä jotain enemmänkin kuin mikä ehkä on juuri nyt konkreettista, niin haluaisin opiskella valokuvausta tai graafikoksi, tehdä valokuvakirjan ja asua majakkasaarella.

Uskotko intuitioon? Kyllä, ehdottomasti.

Mistä innostut? Työssä uusista projekteista, pienten ja isompien juhlien suunnittelusta, kirppislöydöistä ja siitä, jos uskallan mennä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja opin uusia juttuja. Ja tietenkin siitä, kun lapset innostuvat jotain tai oppivat uutta, sitä on kiva seurata.

Aamu vai ilta: Aamu, luonto herää ja on edessä kokonainen uusi päivä kaikkine mahdollisuuksineen.

Mottosi: Näe iloa pienissäkin asioissa, tee pienestä suurta ja arjesta juhlaa.
Kaunein maisema: Merenkurkku, merestä nousevat moreenit, luodot, avomeri, horisontti, jossa ei maata näy, rannalla punaiset kalavajat, lokit ja merikotkan liito taivaalla.
Maaseutu vai kaupunki: mieluiten saaristo

Sanat vai kuvat: Ehkä työni vuoksi lopulta sanat.
Mielenkiintoinen ajatus? Ei blogiin liittyvää, mutta bioenergiaomavaraisuus on mielenkiintoista, esimerkiksi Pohjanmaa voisi tuottaa oman energiantarpeensa uusiutuvalla energialla ja olla riippumaton öljystä.
Miksi bloggaat: Omille kuville, kirppislöytöjen esittelylle ja sisustusjutuille sekä resepteille oli kiva saada jokin paikka, jossa niitä jakaa, jos ei kenenkään muun niin ainakin siskon kanssa. :) Toisekseen, netistä voi löytää niin mukavia ihmisiä, että halusin eräällä foorumilla pitämäni päiväkirjan jälkeen jatkaa avoimella blogilla ja kovasti mukavia ihmisiä tännekin on jo löytänyt.

Kiitos myös tunnustuksesta, lämmitti mieltä! En kuitenkaan laita tätä haastetta tällä kertaa eteenpäin, kun en heti ehtinyt vastaamaan, niin en oikein tiedä, millä blogeilla tämä jo on ollut. 

Yksin kotona

Olen potenut jo pari viikkoa viheliäistä flunssaa, ei kuumetta, mutta kaiken kaikkiaan on ollut vetämätön olo. Siksi päätin jättää tämän viikonlopun sukulaisvierailut miehen kotipaikkakunnalla väliin ja jäädä ihan yksin kotiin. Tuntui vain siltä, että haluan lepäillä ja tehdä hissukseen asioita ja parannella flunssaa. Tämä taitaa olla peräti toinen kerta, kun lasten syntymän jälkeen olen ihan yksikseni pari päivää kotona. Vaikka lapsia on ikävä tullutkin, niin nyt, kun on viettänyt itsekseen aikaa, huomaa, millainen vaikutus sillä on. Ei flunssa vieläkään ole ohi, mutta mieli ja keho ovat levänneet ja olen tehnyt vain pieniä kotitöitä, lukenut, katsonut televisiota ja jotta en aivan olisi tullut mökkihöperöksi, niin olen myös piipahtanut kirppiksillä, eilen autolla ja tänään kävellen.
Onni, että sopivan kävelymatkan päähän avattiin uusi kirppis, motivoi aika hyvin tehdä sellainen viiden kilsan lenkki, kun puolessavälissä on tuo kirppis ja matka kulkee osin merenrannan tuntumassa. Äsken lähdin aivan yllättäen piipahtamaan vielä urheilukaupassa, kun Nikan blogissa mainittiin talvikenkien alesta. Mikä onni minulle, kun tytöt tarvitsevat uudet kengät ensi talveksi ja olen jo pelännyt missanneeni kaikki sopivat alet. Ei ollut turha reissu, palasin kolmien kenkien kera kotiin.

Ilma on keväinen, mutta tuulinen. Bongasin jo ison parven joutsenia. Vaikka mieliala nousee tästä auringosta ja valosta, varsinkin perjantaisen sateen ja myrskyn jälkeen, on vähän surumielinen olo siitä, että vuodenajat tuntuvat kadonneen. Meiltä on jäänyt tänä vuonna kokematta ihanat ulkomerellä hiihtelyt ja kevääntulon asteittaiset merkit, kuten hiihtoretkillä bongatut isojen kivilohkareiden kupeet, joihin aurinko jo lämmittävästi osuu ja joissa voi kääntää kasvonsa aurinkoa kohden ja tuntea kevättalven tuoksun tai pälvipaikat pihamaalla sekä pikkuhiljaa lisääntyvät pienet purot, jotka syntyvät lumen sulaessa.

Sitten potemastani pienoisesta ilmastonmuutos(ko)-tuskasta  kirppislöytöihin. Kirppiskierroksella löysin tytöille vaatetta ja on tässä viikkojen aikana muutama muukin juttu löytynyt. Emalivuokaa (4€) olen jo tovin etsinyt, ajattelin tehdä itse vuokaleipää ja laittaa sen tuohon tarjolle. Kotona huomasin, että sehän sopii hyvin jo vuosia sitten löytämäni purkin seuraan. Myös sininen liina (2€) piti napata mukaan, kun se osoittautui Finlaysonin 1970-luvun tuotannoksi.

 

 

En ole paljoakaan kuvannut kotoa sellaisia otoksia, joissa näkyy huoneita kokonaan. Osin ehkä siksi, että meillä ei tilan puutteen vuoksi ole kaikki niin harkittua ja mietittyä, vaan huonekalut ovat käytännön syistäkin niillä paikoillaan, joihin hyvin mahtuvat. Jos olisi mahdollista, niin sininen kaappi olisi tietysti keittössä ja tuo ruskea, biedermeier-lipasto jos ei nyt salissa, niin olohuoneessa ainakin. Toisaalta ei sisustamisen pidä olla liian vakavaa ja harkittua, nyt meillä on täällä tämännäköistä ja omantyylinen sekoitus löytöjä sieltä täältä ja aivan eri aikakausilta, joten ehkä turha arastella näitä kuvia. Pääasia, että me viihdytään näinkin.

Lamppu (6€) on kirppislöytö parin viikon takaa. Se on ruotsalaisen Belidin valmistama. Sopii materiaaliltaan hyvin samassa tilassa olevaan ruokapöydän lamppuun ja jotain kiehtovaa siinä on, vaikkei ole niiltä vuosikymmeniltä, miltä mun kirppislöydöt useimmin on.

Naistenpäivän kunniaksi ostin itselleni sekä tulppaaneja että helmililjoja. No oikeastaan siksi, että kirppikseltä löytyi kiva tanskalainen Rögild-ruukku (0,80€), joten pitihän siihen saada täytettä. Tulppaanit taas olivat niin hempeän väriset, että halusin nekin mukaan. Ruukku sopikin mainiosti uuden taideteoksen kehyksiin. Lapset pitivät viime viikonloppuna taidenäyttelyn ja sain ostaa sieltä parhaimmat työt, jotka sitten kehystin. Tässä siis nuoremman taiteilijan teos.

Nyt menen kokkaamaan intialaista kanaa ja naan-leipää ja alan odotella perhettä kotiin, vähän on jo ikävä, vaikka tämä oma aika ihanaa olikin! Hyvää alkavaa viikkoa teille! Niin ja huisin kivaa, että lukijamäärä kasvaa hitaasti, mutta varmasti. :) Katjuskan kanssa mietittiin jo jotain pientä arvontaa, kunhan päästää uusille kymmenluvuille. Tervetuloa siis kaikki uudet tuttavuudet! <3

Sienimetsällä

Nimittäin ainakin kuvitelmissa. Vietimme pidennettyä viikonloppua vanhempieni ja Kirsikan luona. Puuh, lapset sairastuivat molemmat oksutautiin. Onneksi lapsenvahtiapua oli saatavilla ja pääsimme kirppiskierrokselle (ja lapsetkin toipuivat nopeasti). Löytöni saivat minut kuvittelemaan itseni raikkaaseen, vihreään mökkimetsään etsimään kesän ensimmäisiä kanttarelleja, joista voisi tehdä makoisan kastikkeen paistettujen ahventen kaveriksi.

Green papayan kukkahattu 4 €, vaaleanvihreät Marimekon Ananas-tyynynliinat 2kpl/ 3,50 € sekä Marimekon Muija-kukkaro 11€.

Keskikokoinen pärekori 4 €.

Tämä viikko on jatkunut sairastelujen merkeissä. Mies oli alkuviikon flunssassa ja nyt itselläkin on sellainen olo, että mahtaako kunnon flunssa pukata päälle. Koittakaahan pysyä terveinä!

Huh hei hulinaa

Huh heijaa, oli niin kiireinen loma, etten tännekään ehtinyt. Kävimme lasten kanssa hotellireissulla Tukholmassa, tapasimme sukulaisia ja ystäviä ja lopuksi juhlittiin vielä esikoisen yhdet synttärit sukulaisten kera täällä meillä kotona. Ne olivat itseasiassa loman aikana jo toiset synttärit, ensimmäiset järjesti Katjuska ja tunnelmia niistä löytyykin tuolta edellisestä postauksesta.

Ennen lomaa järjestin tytölle ihka ensimmäiset kaverisynttärit ja vähän jännitti, miten ne sujuvat. Etukäteen oli lukenut netistä kokemuksia ja varsinaisia kauhutarinoita siitä, miten sellaiset kekkerit järjestetään ja mitä on odotettavissa. Vähän panikoin minkälaisia kavereita tyttö haluaa kutsua ja mitä ne vaativat, pitääkö järjestää erikoista ohjelmaa, kun moni nykyään luottaa ulkopuolisiin yrityksiin synttärijärjestelyissä, ja minä ajattelin pärjätä kotikonstein. Mietin myös, mitä tarjotaan ja kuinka paljon, mies laskeskeli epähuomiossa, että vanhempiakin tulee tänne ja mun ilme saattoi olla näkemisen arvoinen, kun pöytään ilmestyi valtava tarjottimellinen nakkipiiloja kuudelle 3-6-vuotiaalle juhlijalle. Kaiken lisäksi meidän tyttö ilmoitti kuuluvasti, ettei haluakaan yhtään nakkipiiloa, joten kaverit tietenkin kuorossa sanoivat, etteivät hekään. Onneksi pikkusisko ilmoitti tomerasti tykkäävänsä nakkipiiloista, ja kun lupasin puolittaa ne, niin johan maistuivat muillekin.

Tyttö valikoi vieraansa tarkkaan, ja vaikka kyselin, eikö hän halua kutsua heitä enempää, niin tyttö pysyi kannassaan. Kuusi kutsuttiin ja neljä pääsi. Yhteensä kuusi juhlijaa oli toimiva määrä, kaikki pääsivät leikkiin mukaan ja lopulta ne olivat meidän omat lapset, jotka eniten elämöivät, kun jännitys purkaantui pienenä riehumisena. ;) Yksi tyttö oli edellisestä hoitopaikasta ja kun vieraita ei tuon enempää ollut, pääsi hänkin hyvin joukkoon mukaan. Esikoisen valinta osoittautui hyvin toimivaksi, ei se suuri vierasmäärä, vaan se, että vieraat viihtyvät keskenään, toi meillä hyvän juhlatunnelman.

Ohjelmaksi riittivät hyvin yksinkertaiset jutut, kuten tikkarin etsiminen, onginta (palkintona Hello Kitty -sormus jokaiselle) sekä korttien koristelu leimoilla ja tarroilla. Luulen, että tärkeintä oli, kun aikuinen oli mukana puuhailemassa.
Niin ja alkujännityksen jälkeen käytiin pöytään uudestaan ja herkut, eli popcornit, vaahtokarkit, viinirypäleet, keksitaikinapallot (ohjeen näihin bongasin täältä) ja vaniljamuffinit maistuivat paremmin. Koristelu hoidettiin netistä printattujen kuvioiden avulla, tehtiin koristeet muffinseihin ja jätskiviireihin. Kakun jätin suosiolla väliin, kun yleensä siitä maistuvat vain päällä olevat koristeet ja kermavaahto.

Eli hyvin meni lopulta, vaikka vähän hikeä pukkasikin, kun nämä tosiaan olivat minulle äitinä lajissaan ekat kaverisynttärit. Ehdittiin miehen kanssa hetkeksi jopa istumaan sohvallakin synttärihulinan keskellä.

Sellaista synttärihulinaa meillä. Tänään juhlitaankin mun ja Katjuskan synttäreitä, tosin ihan vaan viikonlopun kakun ja laskiaispullien voimin ja koetetaan palautua loman jälkeiseen arkeen. Montakos viikkoa tässä onkaan pääsiäiseen... :D