Vanha Rauma

Ystäväni ehdotti päiväreissua Vanhaan Raumaan ja viime lauantaina lähdimme kaksin vesisateessa matkaan. Onneksi perillä paistoi aurinko ja oli hyvin kesäinen sää. Rauma ei ole minulle entuudestaan tuttu kaupunki, joten oli kiva suunnata sinne. Kaupunki oli positiivinen yllätys. Siellä oli monta kivaa pikkuputiikkia ja viihtyisiä kahviloita sekä ravintoloita. Ja miljööhän oli upea. Ei ihme, että Vanha Rauma kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.

Starttasimme kierroksemme Cafe Prassenilta. Herkullista kakkua ja kivasti sisustettu paikka. Kun vatsat olivat täynnä lähdimme kiertelemään putiikkeja.

Wanhan Rauman putiikki TaruLiinassa myytiin mm. kotimaisia ja kierrätysmateriaaleista tehtyjä tuotteita. Siskontyttö sai sieltä synttärilahjan, mutta ei paljasteta sitä vielä :).

Hellapuussa myytiin aivan ihastuttavia lastenvaatteita.

Onneksi aikusillekin löytyi mm. tällaisia tuubihuiveja.

 

Kierroksen päätteeksi lounastimme kortteliravintola Lungissa. Matkailijaa ilahdutti persoonallisen sisustuksen lisäksi edulliset hinnat.

Tällä reissulla tuli ainakin tuettua suomalaista työtä ja vietettyä aikaa hyvän ystävän kanssa. Tekipä hyvää kiireisen arjen keskellä. Melkein kuin kesälomareissulla olisi ollut, kun ennen kotiinpaluuta siemailin jäälatteani kaikessa rauhassa terassilla aúringon lämmittäessä. Hetkeksi ihan unohdin ajan ja paikan. Aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, vaan suht läheltäkin löytyy kivoja kohteita.

Luontopolun varrelta

Ihmeellistä, että ihan pian on kesäkuu. Täällä ainakin on ollut niin viileää ja sateista, etten ole lainkaan ehtinyt orientoitua siihen, että toukokuu on jo näin pitkällä. Onneksi tänään saatiin aurinkoa eilisen myrskyn tilalle. Esikoinen meni synttäreille, jotka pidettiin merenrannalla erään yhdistyksen huvilalla. Sillä välin me toiset mentiin lähellä sijaitsevalle luontopolulle patikoimaan. Siellä avautui ihana kesä, vihreys, luonto ja rauha. Huh, miten olen kaivannut metsän rauhaa. Tein taas kahdeksan päivän työputken ja mies on ollut talolla, joten kaikki tällainen ylimääräinen on jäänyt. Tuolla käveltiin pitkin pitkospuita ja syötiin nevan laidalla eväät. Metsässä oli lämmin, vaikka rannalla tuulikin. Tuli kyllä sellainen olo, että ihan oikeasti ollaan ihan just nyt kesässä ja kesän ihanuuksissa, saadaan kaivaa esiin lierihatut ja sandaalit, avata parvekkeen ovi ja antaa kesätuulen puhaltaa sisään, herätä aamuisin aurinkoon ja tehdä kesän eka mansikkakakku. Mökillekin päästään varmaan pian, laiturinnokalle istumaan ja liottamaan varpaita mereen. 

Joko te olette tajunneet tämän ihanuuden lähestyvän? ;)

Retkeltä tallentui kännykän kameralla seuraavanlainen sarja sekä vähän luonnonkasveja maljakkoon. Ja viimeinen kuva on äitini kukkapenkistä, sinne lykätyt helmililjat kukkivat vuodesta toiseen. Niitä ei siis kannata heittää lakastumisen jälkeen pois, vaan pistää puutarhaan.

 

 

Herkkuja keittiössä ja eteisessä

Viime viikonloppuna minuun iski kamala leipomis-/ruoanlaittovimma. Joskus ruoanlaitto on ihan pakkopullaa, mutta varsinkin viikonloppuisin tykkään puuhastella keittiössä, jos vaan on aikaa.

Lauantaina halusin herkutella vähän kevyemmin. Flunssan kourissa kun tuli naposteltua kaikenlaista epäterveellistä. Lauantaina pääsin vihdoin jumppaan ja sen myötä halutti vähän katsoa, mitä suuhunsa laittaa. Kotivinkin sivuilta löysin herkullisen lohi-avokadosalaatin reseptin, jota muokkasin hieman. Että jokin terveellinen voikin olla näin hyvää. Resepti jäi tämän talouden vakkarikäyttöön.

Ainesosat: 

1 ruukku roomansalaattia tai vajaa pussillinen salaattisekoitusta

2 avokadoa

1 rkl sitruunamehua

2 keitettyä luomukananmunaa

200 g savulohta

1 prk (200 g) raejuustoa

rouhittua mustapippuria

ruohosipulia tai kevätsipulia

Kastike:

1 rkl balsamicoa

1 rkl juoksevaa hunajaa 

Valmistusohje: 

1. Revi salaatti ja asettele se tarjoiluvadille. Kuori ja paloittele avokadot ja valele ne sitruunamehulla.
2. Kuori kananmunat. Paloittele munat ja lohi. Asettele kaikki ainekset kauniisti salaatin päälle. Rouhi päälle hieman mustapippuria.
3. Sekoita balsamicoon hunaja. Valuta kastike salaatille juuri ennen tarjoilua. 

Äitienpäiväaamuna nousin leipomaan pataleipää, jonka olin edellispäivänä laittanut alulle. Juu, en jäänyt sänkyyn odottamaan aamuherätystä. Meillä kun nuo lapsetkin ovat nykyään melkoisia unikekoja. 

Pataleipään laitoin leseitä, ruis-, vehnä- ja grahamjauhoja ja tietenkin vettä ja kuivahiivaa sekä suolaa. Onnistui kyllä hyvin. Leipä oli myös vaivaton tehdä, vaivaamista se kun ei juurikaan vaatinut.

Koska oli äitienpäivä, leivoin myös kakun, jonka vein lasten mummulle. Tällä kertaa se oli kinuskijuustokakku. Ohjeen löysin Kakut - Vaaleanpunainen nonparelli -kirjasta. Ohje löytyy myös netistä. Tykkäsin erityisesti kakun koristelusta. Se oli helppo tehdä, mutta ihan näyttävän näköinen. Eikä maussakaan ollut valittamista. Päinvastoin, se oli kyllä herkkua.

Herkuteltu on, mutta onneksi olen päässyt taas liikkumaan. Se on vaan niin tärkeä voimavara minulle.

Ja ai niin, eteinen on valmis. Mies tapetoi sen ylläriksi minulle viime perjantaina. Tapetti oli kyllä nappivalinta.

Huippua huomista helatorstaita!

Kevään ja remontin etenemistä

Kevät etenee, toissapäivänä hiirenkorvat olivat vielä ihan pienet ja nyt lehdet ovat kasvaneet jo paljon isommiksi. Aamuisin on mukavaa lähteä töihin, kun vastassa ei ole kylmää ja pimeää, vaan valoisaa ja linnunlaulua. Muuten pitää kiirettä, kiirettä. töissä ja kotona. Töissä on uusi kausi alkamassa ja onneksi paljon mielenkiintoisia juttuja. Kotona on puolestaan otettu spurtti talon kanssa. Viime viikko kului näin: sorkkarauta käteen, kriks kraks, sisälaudoitus irti, pihalle ja pinoon. Sitten kutteri seinästä irti ja lapioilla säkkeihin. Lapsille annoin vanhoja kahvikuppeja ja kermakon leikkiin, krokettipelin ja trampoliinillekin jo pääsi. Sillä lailla viihdyttiin jokunen hetki. Lauantaina saatiin melkein koko alakerta valmiiksi. Enää lattiat auki ja purut pois, sitten päästään sisälläkin rakentamaan. Ulkovuoraus on pian valmis, kirvesmies on sen kanssa ahertanut. Kellarikin on saatu tyhjättyä sinne vahingossa kipatusta soralastista, olihan siinä urakkaa, mutta minä, mies ja isäni kuntoiltiin kunnolla ja nyt päästään sielläkin eteenpäin.

Lauantaina vietettiin muskarijuhlaa. Joka kerta ihana tilaisuus, lasten intoa ja aitoutta on kiva katsoa ja samalla sitä liikuttuu. Sähellettiin esikoisen kanteleen kanssa, se jäi päiväkodin naulakkoon viikonlopuksi. Onneksi komerossa oli miehen ala-asteella tekemä kantele ja uudet kieletkin hankittu. Äkkivirittely ja esikoinen pääsi juhlaan soittamaan. Olihan se aika liikuttavaa 7-vuotias soittaa kanteleella, jonka isänsä on tehnyt 12-vuotiaana. Mieskin sanoi, että taisi olla juhlatilan ilmastoinnissa jotain vikaa, kun tuntui menevän roska silmään.

Äitienpäivänä söimme nakkikiusausta ja mustikkapiirakkaa, kävin kävelyllä ja esikoinen pyöräili vierellä, katseltiin valkovuokkoja ja nautittiin lämmöstä, illalla alkoi sade ja me ahtauduimme samalle sohvalle katsomaan Herra Heinämäen elokuvan emmekä menneet talolle päinkään. Arkinen, mutta onnellinen päivä.

Parsapizzaa ja muita herkkuja

Vappuviikko on mennyt sairaslomalla flunssan kourissa.Kuumetta ei onneksi ole ollut, mutta sitäkin kiusallisempi silmätulehdus ja sitkeä kurkkukipu, joka ei ota helpottaakseen.

Niinpä on ollut pakko ottaa ihan iisisti ja lepäillä. Olenkin lukenut kirjaa, nukkunut, haaveillut ja tehnyt päässäni sisustussuunnitelmia. Tori.fi:stäkin menin ostamaan 50-luvun liinavaatekaapin. Siitä kuvia myöhemmin. Hih, kalliiksi tulee tämä sairastaminen

Vappuaatto meni oman perheen kanssa. Löysin kivan parsapizzan reseptin Stockmannin sivuilta ja sitähän piti heti kokeilla. Suosittelen. Pohjan tuohon pizzaan tein valkoisen pizzan reseptillä.

Jälkkäriksi oli mm. simaa ja ystävän tekemiä Crumble-suukkoja, jotka hän toi yllätykseksi ja piristyksesi. Täältä löydät niiden ohjeen.

Runsaiden syöminkien jälkeen valtasimme sohvan ja katsoimme Paddington-leffan. Olipa kiva ilta, vaikka päivällä olin jo vaipua itsesääliin, kun vappu menisi sairastaessa.

Onneksi olo alkaa olla jo parempi. Ja huisia kun nyt on vasta lauantai!