Tiistai

Tulihan se, syksy ja sateet. Auton päällä oli töistä lähtiessä kasa rakeita ja hetken päästä aurinko taas kimmelsi vesipisaroista ja keskusta-alueen puistikoiden vaahterat läikehtivät punaisina ja keltaisina. Keskustassa paistoi ja vaikka etäisyys sieltä ei kotiin ole pitkä, niin omalla pihalla satoi taas. Tummat pilvet vyöryivät metsän takaa ja peittivät taivaan, hämärää, kylmää ja märkää. Äkkisyksy.

Ei auta muu kuin pistää villasukat jalkaan, keittää kupillinen iltateetä ja syödä nimensä veroisia eli taivaallisia omenamuffineita, ohje löytyi Suklaapossun blogista. Niinpä niin, lohtusyömistä tuohon räntäsadetta muistuttavaan säähän. Huomenna sitten talolle töihin ja reippailemaan. Tänään saa velloa tiistaitunnelmassa. Sillä tiistai, se on jotenkin viikonpäivistä arkisin. Mitä mieltä te muut olette?

Kirsikka

Arjen pieniä iloja

Olisi ihanaa kuljeskella isossa talossa huoneesta toiseen pitkin lautalattioita ja ottaa harmonisia ja valoisia sisustuskuvia. Tehdä asetelmia ruokailuhuoneen senkin päälle astioista, takanedustalle kynttilöistä tai keksiä kuistin ikkunoille vuodenajan mukaan vaihtuvia somistuksia, käpertyä työhuoneen lukunurkkaukseen paksun kirjan kera tai ripotella puutarha täyteen lyhtyjä ja levittää huopa omenapuun alle ja makoilla siellä iltaisin, kun on vielä suhteellisen lämmintä ja tiirailla tähtiä.

Tänä syksynä asutaan kuitenkin edelleen kotikolmiossa, jossa näkyy meidän perheen, 4- ja 6-vuotiaiden tyttöjen ja meidän vanhempien arki ja ruuhkavuodet. Tyttöjen leikit levittäytyvät heidän yhteisestä huoneestaan kohti alakertaa, pyykkiä ja tiskiä kasaantuu, samoin kuin postia ja kaikenlaisia lippulappusia. Illat menevät tuota ylläkuvattua unelmaa rakentaessa, ellei sitten ole iltatöitä, vanhempainiltoja tai tyttöjen harrastuksiin kuskaamista. Joten sellaista unelmasisustusta on vaikea saada aikaan, saatika ylläpitää.

Yhtenä hetkenä, kun oli illallisen jälkeen hetki aikaa, päätin ottaa kuvia niistä kivoista yksityiskohdista kodissa, joista tulee hyvälle tuulelle ja pysähdyin hetkeen, katsoin kaiken kaaoksen ja kiireen yli hetkeksi. Sitten tuntui taas helpommalta jatkaa.
Nyt ollaan talolla onneksi saatu kellari kaivettua, kivet räjäytettyä ja kannettua ulos. Nyt pakataan peräkärryllisiä ja kuskataan kutteria ja muuta rakennusjätettä hyötykäyttöasemalle. Ihanaa on, kun pihan omenpuu antaa satoa. Mieskin pysähtyi eilen kaiken kiireen keskellä ja totesi: Ajattele, meillä on sentään ikioma omenapuu. Niinpä, viis siitä, että matka valmiiseen on vielä pitkä.

Kirsikka

ps. Tervetuloa uusille lukijoille, mukavaa, kun aina joku klikkautuu mukaan. Olen muuttanut kommentointia niin, että myös nimettömänä voi kommentoida. Kiitos niille, jotka ilahduttavat kommenteillaan!

Keskellä viikkoa

Keskiviikko, keskellä arkea. Vielä olisi pieni vino pino työasioita hoidettavana tälle ja ensi viikolle. Sataa ja vihmoo, ei kesäkeleistä tietoakaan. Onneksi on uusi sadetakki, ruudullinen ja mustavalkoinen. Toimistopöydällä kalenteri vielä avoinna, kellonaikoja ja muistiinpanoja. Ikkunan takana puistokujan lehmukset heiluvat tuulessa ja pisaroi. Kiedon neuletakkia tiukemmin ympärilleni ja mietin, jaksaiko hakea lähikaupasta jotain lounaaksi. Eilinen lohikeitto suli suuhun. Suuret suupalat lohta, porkkanaa ja varhaisperunoita, tilliä ja kermaa, ripaus pippuria, muuta ei tarvittu.
Mutta nyt on niin arkea, ei oikein uskoisi, että oven takana se kuitenkin on, vapaus heittää kalenteri nurkkaan, nauttia pitkistä aamiaisista, terassilounaista ja pakata eväät koriin ja huopa kainaloon. Haluaisin ehtiä mattopyykille, marjametsään ja mansikkapellolle. Ihan pian, ihan pian, kunhan tästä ryhdistäydyn, tartun toimeen ja saan tehtävälistan loppuun, sitten se on. LOMA.

Tapettitalomme

Kamaluus ja ihanuus tätä ruuhkavuosielämää, kasaantuvia kotitöitä, pyykkivuoria, lehtikasoja siellä täällä, aamulla kadoksissa olevia kumppareita ja keittiönpöydälle unohtuneita päiväkodin kyselylappuja. Ylitöitä, aikataulujen sovitteluita ja kauppalistoja, kuka hoitaa ja milloin. Rakennusluvan odottelua, suunnitelmia, purkuhommia ja budjettientekoa. Yritystä antaa aikaa pysähtyä kuuntelemaan, mitä lapsilla oikeasti on sanottavanaan ja muistuttelua keskittyä myös hetkessä elämiseen tässä ja nyt, vaikka välillä tuntuu siltä, että taas soi herätyskello, kun vasta painoi pään tyynyyn ja jo uudessa päivässä ollaan. Mutta silti toiveikas mieli uuden edessä, kesän kynnyksellä.

*********

Mies on purkanut talossa keskikerroksen turhat väliseinät ja haltex-levyt katoista. Tapetteja löytyy lisää aina vaan, monta kerrosta. Voi kun niitä saisi talteen muutakin kuin palasia. Näiden pohjalta täytyy tuumailla, millaisiin tyyleihin päädymme. Yksi sunnuntai mentiin lasten kanssa talolle ja tehtiin kävelylenkki läheiseen puistoon. Vaikka kaupunginosa on minulle tuttu, niin silti tuota ympäristöä katsoi ikään kuin uusin silmin ja muualta muuttaneena, nyt me saadaan uusi kotikatu, uusi lähikauppa ja -puisto. Minä saan keksiä uudet lenkkireitit ja lempikirppikselleki on just sopivan passeli kävelymatka.

ps. Arvontaa tiedossa, kun saadaan vielä vähän lisää lukijoita! Eli silloin tällöin kurkkivatkin, tervetuloa lukijoiksi!

Viimeisten lomapäivien viettoa

Monessa blogissa on ollut jo aavistus syksyä. Minä olen sinnitellyt kesässä, koska olen vielä (viimeistä päivää tänään) kesälomalla ja olen halunnut nauttia auringosta ja vihreydestä vielä hetken, kun täällä päin maata on ollut aika viileä ja epävakainen sää koko kesän. Tykkään syksystä, mutta kuulaan, kirpeän ja värikkään syksyn jälkeen tulevat pimeä, kylmä ja loska eivät innosta ollenkaan.

Viimeisiä lomapäiviä vietin tyttöjen kanssa mökillä ja vaikka kävin vielä uimassakin, niin pientä syksyn tuntua oli jo ilmassa ja syksyn satoa poimittavissa puutarhassa ja metsässä. Iltauinnin jälkeen pistettiin takkaan tuli, sillä sisällä oli jo vähän viileää ja sytytettiinpä jo kynttiläkin tunnelmaa tuomaan. Äitini kanssa kävin sienestämässä, saatiin kantarelleja korillinen, mutta toisena päivän sienien sijaan löydettiinkin meheviä vadelmapensaita, eikä aikaakaan, kun koria koristivat punaiset marjat. Olen harmitellut, kun en ole oikein ehtinyt/lasten kanssa päässyt mustikkaan, mutta nyt on ainakin itse poimittuja vadelmia pakkasessa. Marjojen poiminta metsän hiljaisuudessa, avomeren aaltojen kohina taustalla, oli rentouttavaa ja ajatukset lepäsivät. Oli ehkä hyvä nollaus, jotta jaksaa taas arjen hulinoita.

Tänään esikoinen aloitti kielikylvyn ja se tiesi uutta päiväkotia ja sitä, että he eivät enää ole pikkusiskon kanssa samassa ryhmässä. Siskolle on haettu samasta päiväkodista paikkaa, mutta täällä taitavat nuo hoitopaikat olla tiukassa. Huh, olen kyllä kipuillut tuota asiaa ja kyllä vaan aamulla oli itkettävää, kun pikkusiskokin sanoi, ettei halua hoitopaikkaan ilman isoasiskoa. Päivän mittaan pähkäilin, että mitenkähän se isosisko siellä päiväkodissa pärjää, niin pikkusisko sanoi topakasti, että: Pärjää se! Eiköhän pikkusiskokin pärjää, hän saa kuitenkin mennä tuttuun paikkaan maanantaina. Uskon myös, että päiväkodissa pystytään tarjoamaan enemmän ikätasoista puuhaa ja askartelua 5-vuotiaalle kuin aikaisemmassa ryhmäperhepäiväkodissa, jossa oli ryhmässä paljon pieniäkin.