Vierailulla viskitislaamolla

Olin tässä taannoin viskitislaamolla vierailulla. En sentään Skotlannissa, vaan Kyrönmaalla. Isonkyrön osuusmeijeri tuotti ennen Oltermanni-juustoa, mutta nykyään siellä tislataan viskiä ja valmistetaan giniä kotimaisesta rukiista. Se se harvinaista onkin, yleensä viskin valmistukseen käytetään ohraa. Paikan ilme ja yrityksen imago ovat mainioita, niissä käytetään hyväksi paikallisuutta. Fonttikin on peräisin Napuen taistelun muistomerkistä.

Kyrö Distillery Companyn viskitislaamo sijaitsee vanhassa meijerissä, joka on sinällään nähtävyys sekin. Tislaamon yhteydessä on pop-up-ravintola, josta voi ostaa viskin ensitislettä raaka-aineena käyttäviä drinkkejä, joilla on paikallisuudesta ammentavia nimiä, kuten Perttilän silta tai Kyröön tappelus. Ginissä on käytetty kotimaisia ainesosia, kuten Pohjanmaan maakuntakukka mesiangervoa, sekä koivua, tyrniä ja karpaloa. Tisle tekeytyy tynnyreissä kolmessa vuodessa viskiksi. Hienoa, että maaseudulta löytyy tällaista innovatiivisuutta ja hyödynnetään paikallisia raaka-aineita ja osataan hyödyntää markkinoinnissa omaa kotiseutua.

Ahvenanmaa

Pääsin työreissulle Ahvenanmaalle. Harmi vain, melkein koko ajan satoi, kuvaaminen oli vähän haasteellista. Kävimme muun muassa Strömsö-kokki Michael Björklundin Smakbyssä kuulemassa lähiruoan käytöstä ja hänen suunnitelmistaan hyödyntää oman alueen tuotteita ja jalostaa niitä. Ravintola ja panimo heillä jo olikin, tulossa on ainakin juustola sekä kokkikoulu, josta valmistuneilla on  kuulemma varma työpaikka Pohjoismaissa. Mielenkiintoista ja innostunutta.

Yhden yön yövyimme Glada Laxenissa, vanhalla merivartioasemalla. Siellä nautittu ruoka oli erityisen hyvää ja kiitos katetun terassin ja lämmittimien, tarkeni ulkona istua iltaa. Aamupalakaan ei ollut hullumpi, saimme muun muassa vastaleivottuja sämpylöitä ja tyrnijogurttia. Ahvenanmaalle menimme risteilyaluksella, mutta takaisin tulimme saaristoreittejä pitkin pienillä yhteysaluksilla. Taxfree-ostokset jäivät siis vähiin, sen sijaan tuliaisiksi haettiin paikallisia tuotteita: mustaa leipää, juustoja, sitä tyrnijogurttia, sinappia ja muutama erikoisolut.

Tutustuimme myös kylähankkeisiin ja kävimme muutamalla kylätalolla. Molempia oli remontoitu, mutta jätetty myös sopivasti vanhaa jäljelle, kuten pönttö- ja kaakeliuuneja. Yhden kylätalon yläkerrassa oli odottamassa huone täynnä vanhoja koulutarvikkeita, pulpetteja, opetusvälineitä ja vino pino opetustauluja. Oi, kun olisi tehnyt mieli napata muutama matkaan.

Ahvenanmaalle mennessä oli vielä 17 astetta lämmintä, reissussa alkoi toden teolla syksy ja kotonakin huomasi ilmojen viilenneen. Vielä olisi tarkoitus ehtiä mökille karpaloon ennen kuin kylmät kelit kunnolla alkavat.