Keltainen talo kaupungissa

Olemme etsineet omaa asuntoa 2,5 vuotta. Haaveena on ollut vanha puutalo, mutta matkan varrella olemme harkinneet vähän kaikkea: rivitaloa, paritaloa, kerrostaloasuntoa keskustassa, uutta omakotitaloa ja kasariversiota, on haettu tonttia ja katseltu talopaketteja. Ollaan ravattu näytöissä, tehty tarjous vasta sitten, kun ollaan arveltu että suurin kiinnostus muilla ostajilla on mennyt ohi ja on tarjottu heti näytössä ja menty yli pyydetyn. Muutaman kerran olen uskaltautunut näkemään meidät uudessa kodissa, talvi-iltoina takkatulen ääressä, olen sisustanut kuistia ja sovitellut mielessäni huonekaluja uuteen olohuoneeseen ja miettinyt huonejakoa ja haaveillut omassa puutarhassa vietetyistä piknikeistä omenapuiden alla, mutta sitten on aina tullut se välittäjän soitto ja joku muu on napannut asunnon, jonka piti olla meidän.

Loppuvuodesta päätin, että nyt antaa asioiden mennä omalla painollaan, yritetään, mutta ei liikaa ja luotetaan siihen, että meidän koti odottaa jossain ja sen aika tulee kyllä. Ennen talvilomaa kävimme keskustan tuntumassa sijaitsevassa vanhassa 1950-luvun talossa, otin siitä kuviakin, mutta en viitsinyt julkaista niitä täällä, kun en tiennyt, onko toisten asuntojen kuvaaminen ja niiden kuvien julkaiseminen hyvän tavan mukaista, vaikka näytöistä olikin kysymys. No, nyt uskallan niitä laittaa tänne, onhan kyse meidän kodista!

Homma eteni hitaasti ja varovaisesti, koko ajan oli rauhallinen olo ja ihastus taloon kasvoi pikkuhiljaa. Ja perjantaina, kauniina kevätpäivänä saatiin avaimet ja meistä tuli keltaisen talon uusi omistajaperhe. Katsoin aarrekarttaa varten talteen leikattuja kuvia kotona ja huomasin, että niissä oli muun muassa samanlainen keittiö kuin tuolla on ja yhden lipastokuvan takana oli kukikasta tapettia, sitäkin meillä nyt on. Nyt tuntuu siltä, että tämän vuoksi yksikään niistä aiemmista kaupoista ei onnistunut, sillä juuri tämän talo odotti meitä.

Työtä on tiedossa, varmasti hikeä vuodatetaan ja kärsivällisyyttä koetellaan, mutta nyt ollaan matkalla kohti unelmaa ja saadaan vihdoin konkreettisesti tehdä töitä sen eteen, valita materiaaleja, tapetteja, värejä ja tyyliä ja rakentaa yhtä sun toista melkein alusta asti, sillä talo on alkuperäisessä kunnossa.

Tästä uutisesta johtui pieni bloggaustauko, oli kaikenlaista järjestettävää käytännön asioiden kannalta, että tähän päästiin. Mutta kyllä maistui kuohuviini hyvältä ihan vaan kertakäyttölaseista nautittuna perjantaina, kun kävimme esittelemässä talon vanhemmilleni. Aurinko paistoi puutarhaan ja ilmassa oli annos kevättä ja uuden alkua.