Lomatunnelmia

 

Olen tyytyväinen, sää on suosinut tätä kesälomalaista. Sadepäivät ovat osuneet sellaiseen aikaan, jolloin on ollut aika siivota tai pestä pyykkiä. Tänä kesänä kysyttiin lapsilta, mitkä ovat näiden toiveet loman suhteen, toinen halusi laivalle ja toinen Muumimaailmaan. Nämä kohtuulliset toiveet toteutettiin kahdella eri reissulla ja samalla nähtiin kavereita, vietettiin isosiskon tasavuosisynttäreitä ja kaupunkilomailtiin. Laivalla lähdettiin yhdeksi yöksi Tallinnaan, syötiin viehättävissä ravintoloissa, kuten F-Hooneessa, käytiin kylpylässä ja tallusteltiin vanhassa kaupungissa. Muumimaailma-reissulla yövyimme Turussa ja Porissa, ja Muumimaailman vastapainoksi käytiin sitten maksuttomissa kohteissa, kuten Turun Kuralan Kylämäellä ihastelemassa kotieläimiä ja vanhojen maalaistalojen sisustusta, joissa oli paljon 50-luvun esineistöä. Matka jatkui Poriin Rauman kautta, kuljeskeltiin Vanhassa Raumassa ihastelemassa puutaloja ja kapeita katuja. Porissa nautittiin Pelle Hermannin puiston ja Kirjurinluodon tunnelmasta. Kotimatkalla poikettiin vielä Yyterissä piknikillä ja lopuksi vielä tunnelmoimassa Kristiinankaupungissa, puutalojen lumoa oli sielläkin.

Reissut olivat ihania, mutta oli ihana palata kotiin. Loma on ollut täynnä pieniä, iloisia hetkiä. Kesän kaunetta kukkivissa puutarhoissa, niityillä ja merenrannalla. Onnea siitä, ettei herätyskello ole määrännyt aamujen tahtia, laiskoja aamiaisia, puuhakkaita päiviä. Ihanuutta kuljeskella kevyissä kesämekoissa ja ballerinoissa, mansikkakakkujen maistuvuutta ja vähän liikaa jäätelöä. Nyt on hyvä keskittyä pian alkavaan arkeen, joka tuo tullessaan esikoisen kouluunmenon, kuopuksen kielikylvyn aloittamisen ja ahkeraa talo- ja kuntoremonttia. Remontti seisoi hetken aikaa, rakennusmestarin loman yms vuoksi, mutta nyt on taas tartuttu toimeen. Onneksi ensi viikolla on vielä vähän lomaa jäljellä, silloin suunnistan kuopuksen kanssa saareen mustikkaan ja sienijahtiin.

Aurinkoa elokuun päiviin!

Lähimatkailua

Ei ole loma vieläkään alkanut, mutta ehdittiin harrastaa viikonloppuna lähimatkailua. Sääkin suosi, kun ajeltiin Rantatietä pitkin Suomen pienimpään kaupunkiin Kaskisiin. Puutalokaupungin keskusta on jo sinänsä nähtävyys ja kannattaa myös poiketa vanhassa kalarannassa, Sjöbobackenissa. Tällä kertaa ei lähdetty retkelle Sälgrundin majakkasaareen, sinne olisi järjestetty kuljetuksia muutaman tunnin välein. Kauniit puutalot saivat mielikuvituksen liikkeelle, mietin, kuka niissä on mahtanut asua ja millaisia tarinoita ne kätkevät sisäänsä. Osa niistä avautuukin tämän kartan avulla.
Lauantain reissu oli pikavisiitti, tarkoitus oli lähinnä valokuvata, joten tässäpä näitä valokuvamuistoja kaupungista.

Joko nyt saataisiin kesä?

Ensimmäinen kunnolla kesäinen päivä, miten ihanaa. Niin ihanaa, että lähdettiin pikavisiitille mökille. Toki täytyi samalla käydä tyhjentämässä kaksi venettä vedestä, jota on tällä viikolla tullut ihan riittämiin. Istuskelin rantahietikolla ja nautin säästä, taivas oli sininen, ei paljon pilvenhattaroita näkynyt, aurinko lämmitti, pääskyt syöksähtelivät ilmassa ja kauempana lokit parveilivat kalastamassa. Tytöt kahlasivat rantavedessä ja minä tunsin, että nyt on kesä ja tästä se kesä vasta alkaakin!

Villejä lupiineja II

Lähes tasan vuosi sitten kävin hakemassa lupiineja kodin koristukseksi (täällä postaus). Silloin ne olivat jo kauan kukkineet, mutta tänä vuonna on toisin. Juhannusviikolla lupiinit olivat vielä nupullaan, mutta nyt käytiin tyttöjen kanssa poimimassa kunnon kimput lauantain kunniaksi. Aurinkokin alkoi sopivasti paistella. Aamulla oli tarkoitus lähteä seuraamaan postisoututapahtumaa, mutta sade ei innostanut moiseen. Niinpä päivä kului kotosalla ruokaa laittaen ja siivoten. Mies ahersi talolla, ihan pian on purettu kaikki, mikä pitää (eli lähes kaikki…) ja päästään rakentamaan. 

Hyvä ruoka, puhdas koti ja kukkaset maljakossa, niistä syntyy tämän lauantain hyvä mieli. 

Mukavaa viikonlopun jatkoa sinullekin!

Pikkiriikkinen maisemanvaihdos

Vaikka en ihan vielä ole jäämässä lomalle, ajattelin heti toteuttaa edellisen postauksen yhtä tavoitetta. Olimme hetken verran kuin matkailijoita ja poikkesimme kotimatkalla mökiltä päätieltä sivutielle ja löysimme sen päästä viehättävän sataman. Olen minä tuolla ennenkin käynyt, mutta siitä on jo sen verran aikaa, etten muistanut, millainen kalasatama vastassa onkaan. Samalla reissulla löysimme myös uimarannan. Sen testaamme kesälomalla, kunhan vaan kelit sallivat. Kaunista oli, vaikka aurinko ei paistanutkaan.

Suosittelen poikkeamaan tutuilta reiteiltä aina joskus!

 

Kesäjuttuja

Huh, kiireiset kaksi työviikkoa takana, käynti Pop up Pohjanmaassa Helsingissä, Avoimet kylät -tapahtuma, muutamia työpaikan omia tapahtumia ja yhdet markkinat. Ylitöitä ja deadlineja. Mutta nyt olen maailman parhaassa paikassa pitkän talven ja kylmän kevään jälkeen, täällä mökillä siis nautiskellaan aurinkoisesta ilmasta, mökkisaunan löylyistä, takkatulesta ja grilliruoasta. Mikä tunne olikaan istahtaa saunan jälkeen portaille, kuunnella lintuja ja laineita, katsella kun saunan edessä olevaan linnunpönttöön lenteli emo ruokaa suussaan, huomata mustikat kukassa ja  antaa kesätuulen kuivattaa saunapuhdas iho. Vaikka kovin lämmin ei vieläkään ole, niin pikkuhiljaa alkaa ymmärtää, että nyt on kesä ja lomakin on tulossa.

Tänä kesänä haluan:

* uskaltautua ja ehtiä enemmän pihakirppiksille
* kävellä kotikaupungin kesäkatuja ja puistoja vailla kiirettä ja katsella paikkoja turistin silmin

* ehtiä mattopyykille ja saada ihanan raikas mäntysuovan tuoksu kotiin

* tehdä muutaman kesäreissun kotimaassa, löytää läheltä kiinnostavia kohteita

* istua omalla laiturilla kivan kirjan kera ja pulahtaa mereen, kun tulee tarpeeksi kuuma

*viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa, olla läsnä

* riittävän paljon mökkeilyä, niin, että ainakin hetkeksi unohtuu kiire ja kaupunki

 Ja näistä kaikista edellä mainituista huolimatta, tärkeintä on olla suorittamatta kesää vaan antaa sen viedä mukanaan!

Ihania kesätunnelmia teille, toivottavasti pian saadaan kunnon kesäkelejä!

Luontopolun varrelta

Ihmeellistä, että ihan pian on kesäkuu. Täällä ainakin on ollut niin viileää ja sateista, etten ole lainkaan ehtinyt orientoitua siihen, että toukokuu on jo näin pitkällä. Onneksi tänään saatiin aurinkoa eilisen myrskyn tilalle. Esikoinen meni synttäreille, jotka pidettiin merenrannalla erään yhdistyksen huvilalla. Sillä välin me toiset mentiin lähellä sijaitsevalle luontopolulle patikoimaan. Siellä avautui ihana kesä, vihreys, luonto ja rauha. Huh, miten olen kaivannut metsän rauhaa. Tein taas kahdeksan päivän työputken ja mies on ollut talolla, joten kaikki tällainen ylimääräinen on jäänyt. Tuolla käveltiin pitkin pitkospuita ja syötiin nevan laidalla eväät. Metsässä oli lämmin, vaikka rannalla tuulikin. Tuli kyllä sellainen olo, että ihan oikeasti ollaan ihan just nyt kesässä ja kesän ihanuuksissa, saadaan kaivaa esiin lierihatut ja sandaalit, avata parvekkeen ovi ja antaa kesätuulen puhaltaa sisään, herätä aamuisin aurinkoon ja tehdä kesän eka mansikkakakku. Mökillekin päästään varmaan pian, laiturinnokalle istumaan ja liottamaan varpaita mereen. 

Joko te olette tajunneet tämän ihanuuden lähestyvän? ;)

Retkeltä tallentui kännykän kameralla seuraavanlainen sarja sekä vähän luonnonkasveja maljakkoon. Ja viimeinen kuva on äitini kukkapenkistä, sinne lykätyt helmililjat kukkivat vuodesta toiseen. Niitä ei siis kannata heittää lakastumisen jälkeen pois, vaan pistää puutarhaan.

 

 

Onni löytyy läheltä

Mitä silloin tehdään, kun kesäloma käytetään perheen yhteiseen tulevaisuuteen niin, että mies remppaa ja minä huolehdin kotihommista, ruoanlaitosta ja lapsista? Silloin ei ainakaan jäädä murehtimaan sitä, että ei nyt päästä reissuille, uusiin maisemiin ja seikkailuihin, vaan nautitaan siitä mitä ympärillä on, kun kerrankin ei ole kiire mihinkään ja läheltäkin voi löytää uutta. Tänä kesänä ei vieraillakaan väsyksiin asti ja hankita kilvan uusia kokemuksia, vaan eletään vähän tavallista leppoisampaa arkea tässä ihan lähellä. Silloin esimerkiksi ollaan melkein viikko mökillä kiireettä, juodaan aamukahvit terassilla, kerätään mustikoita ja kun mies tulee päivän remppatöistä lähdetäänkin iltauinnille ihan uudelle rannalle, lähemmäs avomerta ja poiketaan ilta-auringon kultaamalle kukkapellolle unikkojen ja ruiskaunokkien sekaan, hengitetään kesää ja nautitaan lempeistä tuulista. Ja säilötään tämä kokemus mukavaksi muistoksi pimeinä talvi-iltoina mieltä lämmittämään.

Kesä kaikkialla

(Nämä pihakuvat ovat Laihian Nuukuuren museosta)

Ensimmäinen lomaviikko takana, kesästä on nautittu siskon perheen uudessa kodissa, rakkaan ystävän tasavuosia juhlien vanhan talon miljöössä ja miehen sukulaisten luona asuntomessuillen. Loman alkajaisiksi katsottiin kotikaupunkia vähän erilaisesta näkökulmasta käsin, isäni sai kunnostamansa veneen vesille, ja suoritimme koeajon. Saman sunnuntain aikana ehdimme myös kirppikselle, kesäteatteriin ja uimarannalle. Minä ja Katjuska ihan unohdimme, että on sunnuntai ja  loma vasta alkamassa, päivä tuntui sisältävän niin paljon kaikenlaista kesäpuuhaa, että työasiat unohtuivat hetkessä ja sellainen normi sunnuntaiolo, johon sekoittuu ajatus alkavasta arjesta, loisti poissaolollaan. Pirkanmaallakin kierreltiin siskon kanssa kaksin kirppareilla ja lounastettiin entisessä kotikaupungissani ja syötiin jätskiä torilla. Näistä kirppiskierroksista minulle jäi käteen vain pilkullinen rannerengas ja vihreä huivi, mutta ei haittaa, tunnelma oli niin mukava. Talviturkki jäi vihdoin järveen. Siskon kanssa suunniteltiin molempien kotiin sisustusta ja ehdittiin pitkästä aikaa viettää yhdessä leffailtaa, tehtiin hyvää ruokaa (onneksi siskon puntari on vielä muuton jäljiltä hukassa...) ja kärsittiin vähän kesäflunssastakin, kaikki lapset olivat vuorollaan hetken kuumeessa ja siskokin vähän kipeä, mutta onneksi flunssa meni nopsaan ohi.
Tänä aikana on totisesti nollattu ajatukset arjesta ja mies saanut levätä rempasta, mutta huomenna pitäisi taas palata talon pariin. Asuntomessuillakin käytiin, kivoja juttuja ja kauniita taloja, mutta silti oma tapettitalomme tuntui juuri meille parhaalta talolta ja sen suunnittelu ihanalta, vaikka noin uutta ja kiiltävää ei saadakaan kuin mitä messutalot olivat. Tosin niistä puuttui lähes kokonaan sisustuksessa kerroksellisuus, kun suurin osa sisustusesineistä ja huonekaluista oli tietenkin uusia, eivätkä ne siten puhutelleet kuin uutta ja vanhaa yhdistävät sisustukset, vaikka jotain kivoja ideoita saatiinkin.