Uuteen vuoteen

Vuosi on vaihtunut ja on uusien tavoitteiden ja toiveiden aika. Ehkä uusi vuosi tuo uusia unelmia ja myös täyttää niitä.  On aika kerrata vanhaa ja miettiä tulevaa. Yleensä joulusta on kovin haikea luopua, mutta nyt tuntuu ihan hyvältä raikastaa kodin värejä ja täyttää kalenteria kivoilla jutuilla, jotka katkaisevat arjen ja antavat voimaa talvikuukausien selättämiseen. Pohjalla lienee myös se kutkuttava ajatus, että talon kanssa ollaan jo pidemmällä tänä keväänä kuin viime keväänä ja sekin päivä koittaa, kun siitä tulee meidän koti. 

Joulu kului reissatessa ja sukua nähdessä, nyt onkin kivaa keskittyä lomailemaan kotona loppiaiseen saakka. Mies on tänäänkin talolla ja eiköhän siellä taas pian ole puuhaa minullekin. Muuten lomaani kuuluu ulkoilua, kirppiskierroksia, illallisen laittaminen siskon perheelle ja vanhemmilleni sekä leffoja ja kirjoja. Ale-shoppailua minimisti, sillä olen päättänyt tänä vuonna tarkemmin miettiä sitä, mitä ostan ja mihin rahani käytän. Ainakin vaatekaappia pitää katsoa sillä silmällä, että vähemmän vaatteita, mutta enemmän laatua ja yhteensopivuutta. Kirppisshoppailut sallin helpommin ja samalla kun hankin niiltä, olen valmis vähentämään kotoa jotain. Joulun aikaan myinkin esimerkiksi vanhat pinnatuolit pois, koska uutta kotia varten on ostettu aivan toisenlaisia vanhoja puutuoleja  ja kaikelle ei vaan ole tilaa. Samoin olen saanut myytyä vähän lastenvaatteita. Joululahjoja oli toki mukava saada (siskolta sain tuon ihanan, kuvassa näkyvän kirjan), mutta liiasta tavarasta luopuminen on sekin vapauttavaa.

Iloa ja valoa uuteen vuoteen teille lukijoille, 

onnenmurusia ja iloisia arkihetkiä!

Kirsikka

Keltainen talo kaupungissa

Olemme etsineet omaa asuntoa 2,5 vuotta. Haaveena on ollut vanha puutalo, mutta matkan varrella olemme harkinneet vähän kaikkea: rivitaloa, paritaloa, kerrostaloasuntoa keskustassa, uutta omakotitaloa ja kasariversiota, on haettu tonttia ja katseltu talopaketteja. Ollaan ravattu näytöissä, tehty tarjous vasta sitten, kun ollaan arveltu että suurin kiinnostus muilla ostajilla on mennyt ohi ja on tarjottu heti näytössä ja menty yli pyydetyn. Muutaman kerran olen uskaltautunut näkemään meidät uudessa kodissa, talvi-iltoina takkatulen ääressä, olen sisustanut kuistia ja sovitellut mielessäni huonekaluja uuteen olohuoneeseen ja miettinyt huonejakoa ja haaveillut omassa puutarhassa vietetyistä piknikeistä omenapuiden alla, mutta sitten on aina tullut se välittäjän soitto ja joku muu on napannut asunnon, jonka piti olla meidän.

Loppuvuodesta päätin, että nyt antaa asioiden mennä omalla painollaan, yritetään, mutta ei liikaa ja luotetaan siihen, että meidän koti odottaa jossain ja sen aika tulee kyllä. Ennen talvilomaa kävimme keskustan tuntumassa sijaitsevassa vanhassa 1950-luvun talossa, otin siitä kuviakin, mutta en viitsinyt julkaista niitä täällä, kun en tiennyt, onko toisten asuntojen kuvaaminen ja niiden kuvien julkaiseminen hyvän tavan mukaista, vaikka näytöistä olikin kysymys. No, nyt uskallan niitä laittaa tänne, onhan kyse meidän kodista!

Homma eteni hitaasti ja varovaisesti, koko ajan oli rauhallinen olo ja ihastus taloon kasvoi pikkuhiljaa. Ja perjantaina, kauniina kevätpäivänä saatiin avaimet ja meistä tuli keltaisen talon uusi omistajaperhe. Katsoin aarrekarttaa varten talteen leikattuja kuvia kotona ja huomasin, että niissä oli muun muassa samanlainen keittiö kuin tuolla on ja yhden lipastokuvan takana oli kukikasta tapettia, sitäkin meillä nyt on. Nyt tuntuu siltä, että tämän vuoksi yksikään niistä aiemmista kaupoista ei onnistunut, sillä juuri tämän talo odotti meitä.

Työtä on tiedossa, varmasti hikeä vuodatetaan ja kärsivällisyyttä koetellaan, mutta nyt ollaan matkalla kohti unelmaa ja saadaan vihdoin konkreettisesti tehdä töitä sen eteen, valita materiaaleja, tapetteja, värejä ja tyyliä ja rakentaa yhtä sun toista melkein alusta asti, sillä talo on alkuperäisessä kunnossa.

Tästä uutisesta johtui pieni bloggaustauko, oli kaikenlaista järjestettävää käytännön asioiden kannalta, että tähän päästiin. Mutta kyllä maistui kuohuviini hyvältä ihan vaan kertakäyttölaseista nautittuna perjantaina, kun kävimme esittelemässä talon vanhemmilleni. Aurinko paistoi puutarhaan ja ilmassa oli annos kevättä ja uuden alkua.

Vastaus haasteeseen

Blogimme sai jonkin aikaa sitten haasteen Sannalta, ja vihdoin viikonloppuna ehdin siihen vastailla. Kiitos haasteesta ja tässäpä vastauksia. :)

Mistä unelmoit?
Unelmoin edelleen siitä unelmien talosta, mutta olen sitä mieltä, että koti on siellä missä sydänkin, eli yritän vähemmän ryppyotsaisesti metsästää asuntoa ja nauttia nykyisen kodin hyvistä puolista ja viettää täällä hyviä hetkiä perheen ja muiden rakkaiden ihmisten parissa. Toisaalta koskaan ei tiedä, milloin unelmat käyvät toteen, aina kannattaa siis unelmoida. ;) Jos unelmilla tarkoitetaan vielä jotain enemmänkin kuin mikä ehkä on juuri nyt konkreettista, niin haluaisin opiskella valokuvausta tai graafikoksi, tehdä valokuvakirjan ja asua majakkasaarella.

Uskotko intuitioon? Kyllä, ehdottomasti.

Mistä innostut? Työssä uusista projekteista, pienten ja isompien juhlien suunnittelusta, kirppislöydöistä ja siitä, jos uskallan mennä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja opin uusia juttuja. Ja tietenkin siitä, kun lapset innostuvat jotain tai oppivat uutta, sitä on kiva seurata.

Aamu vai ilta: Aamu, luonto herää ja on edessä kokonainen uusi päivä kaikkine mahdollisuuksineen.

Mottosi: Näe iloa pienissäkin asioissa, tee pienestä suurta ja arjesta juhlaa.
Kaunein maisema: Merenkurkku, merestä nousevat moreenit, luodot, avomeri, horisontti, jossa ei maata näy, rannalla punaiset kalavajat, lokit ja merikotkan liito taivaalla.
Maaseutu vai kaupunki: mieluiten saaristo

Sanat vai kuvat: Ehkä työni vuoksi lopulta sanat.
Mielenkiintoinen ajatus? Ei blogiin liittyvää, mutta bioenergiaomavaraisuus on mielenkiintoista, esimerkiksi Pohjanmaa voisi tuottaa oman energiantarpeensa uusiutuvalla energialla ja olla riippumaton öljystä.
Miksi bloggaat: Omille kuville, kirppislöytöjen esittelylle ja sisustusjutuille sekä resepteille oli kiva saada jokin paikka, jossa niitä jakaa, jos ei kenenkään muun niin ainakin siskon kanssa. :) Toisekseen, netistä voi löytää niin mukavia ihmisiä, että halusin eräällä foorumilla pitämäni päiväkirjan jälkeen jatkaa avoimella blogilla ja kovasti mukavia ihmisiä tännekin on jo löytänyt.

Kiitos myös tunnustuksesta, lämmitti mieltä! En kuitenkaan laita tätä haastetta tällä kertaa eteenpäin, kun en heti ehtinyt vastaamaan, niin en oikein tiedä, millä blogeilla tämä jo on ollut.