Marraskuun hetkiä

Marraskuu vilahti vauhdikkaasti. Joulutunnelmointi aloitettiin talvivaloja virittelemällä, leipomalla pipareita ja joulutorttuja. Yksi hyasinttikin (ja toistaiseksi ainut) on jo auennut ja levittää hentoa joulun tuoksua kotiin. Viikonloppuna käytiin Stundarsin iki-ihanilla joulumarkkinoilla tunnelmoimassa. Tässä kuussa olen käynyt kahdessa meijerissä, jotka on otettu uudenlaiseen käyttöön. Kyrö Distillery Companyssä Isossakyrössä ja taidepaja Malaktassa. Kaksi toiseksi viimeisintä kuvaa ovat sieltä. Näistä ja markkinoista lisää pian, pysykäähän kuulolla!

Ihania joulukuun ekan viikon tunnelmia toivottelee: Kirsikka

Joulumyyjäisissä

Viime aikoina on vilskettä riittänyt. Keskiviikkona lasten koulussa järjestettiin perinteiset joulumyyjäiset. Ne ovat kivoja, mutta päänvaivaa aiheuttaa se, mitä ihmettä niihin keksisi valmistaa. Jos joku kamppailee saman ongelman kanssa, niin tässä kaksi kivaa ideaa:

Rocky Road -suklaa

16 – 25 kappaletta
Ainekset:
25 g voita
200 g maitosuklaata
200 g tummaa suklaata
2 dl minivaahtokarkkeja
n. 100 g Muro-keksejä

• Sulata voi, maitosuklaa ja tummaa suklaa kukin erikseen. Yhdistä sulat keskenään.
• Vuoraa pieni uunivuoka (18 x 18 cm) leivinpaperilla. Levitä pohjalle ohut kerros suklaata. Ripottele päälle vaahtokarkkeja ja murennettuja Muro-keksejä. Valuta päälle suklaata ohut kerros – sen verran, että keksit ja vaahtokarkit peittyvät.
• Toista vaahtokarkkien ja keksien ripottelu vielä kaksi kertaa. Säästä päällimmäiseen kerrokseen hieman muita kerroksia enemmän suklaata. Ravistele lopuksi vuokaa, jotta suklaa valuu joka kohtaan. Halutessasi voit laittaa vielä pinnalle vaahtokarkkeja ja/tai keksejä.

• Nosta vuoka jääkaappiin jähmettymään. Voit nopeuttaa jähmettymistä laittamalla vuoan hetkeksi aikaa pakastimeen. Leikkaa terävällä leipäveitsellä suklaalevy pieniksi neliöiksi. Säilytä Rocky Road -palat jääkaapissa.

Ohje on Kinuskikissalta.

Kermatoffee

2 dl kuohukermaa
1 ½ dl sokeria
½ dl tummaa siirappia
25 g voita

	Valmistusohje Sekoita ainekset paksupohjaisessa kattilassa. Anna seoksen kiehua voimakkaasti poreillen 15 - 25 min. Sekoita välillä, varsinkin keittoajan lopussa, ettei seos tartu pohjaan. Kun toffee alkaa saostua, tipauta seosta kylmään veteen n. 1/2 tl. Anna jäähtyä hetken. Mikäli seos jähmettyy vedessä niin, että voit muotoilla sen palloksi, on toffeeseos valmista. Kaada seos n. 17 x 17 cm:n vuokaan, jossa on leivinpaperi. Anna kovettua. Leikkaa paloiksi. Toffee leikkautuu parhaiten, kun se on täysin jäähtynyttä. Tämä ohje on Valiolta.

Minä pakkasin  suklaapalat sekä miehen valmistamat toffeet Sinellin valmiisiin sellofaanipusseihin. Paljon näppärämpää kuin taistella ison sellofaanirullan kanssa.  Suljin pussit vielä jouluisilla tarroilla.

 Myyjäisistä tuli kyllä jouluinen mieli, vaikka lumi meiltä vielä puuttuukin.

DIY-taulut

DIY-taulut ja kirppislöytöjä. Lääkekaappi on saatu, mutta kaikki muut esineet ovatkin kirppikseltä. Hyasintti päätyi tänä vuonna Arabian vanhaan kahvikuppiin. Peili on uusimpia löytöjä ja tulossa uuden kodin retrovessaan.

Tykkään kyllä DIY-askarteluista ja -töistä, mutta esimerkiksi käsitöissä olen aika aloittelija. Nyt kuitenkin löysin idean, jonka minunkin onnistui toteuttaa. Täältä löytyi inspiraatiokuva. Tarvittiin vain koivuvaneria, akryylimaalia, vanhoja piirtoheitinkalvoja ja värin levittämiseen töpötin vaahtomuovista. Tulostin pinterestistä sabluunanumeroita ja jäljensin ne kalvolle ja naps, leikkelin vain sabluunat valmiiksi. Toisen vanerilevyn pohjan maalasin, koska taisi tulla jokin erhe ja piti pelastaa printti vetäisemällä maalia päälle...  Mutta kahdellakin värillä sai mukavasti erilaisia tauluja aikaan. Värit löysin lähimarketista. Halusin jättää tauluihin vähän rosoisen jäljen, ensin siis mittaillut viivaimen kanssa, tulevatko kaikki suoraan tai asettuvatko kuviot symmetrisesti toisiinsa nähden.

 

Isänpäivän kiva kirppislöytö

Isänpäivän suunnitelmissa oli viemäriputkien asennusta talolla (mies) ja vanhempieni kanssa myöhemmin nautittu illallinen, eli arkea ja vähän juhlaa. Päätin lähteä lasten kanssa hakemaan juhlapöytään kukkia ja piipahtaa nopeasti myös kirppiksellä. Kannatti, löysin ihanan rottinkituolin kymmenellä eurolla ja virkatun, pyöreän maton kahdellatoista eurolla. Esikoinen oli ihastuksissaan molemmista löydöistä (usein äidin löydöt eivät oikein lapsia innosta) ja kysyi, saako sitten uudessa kodissa tuolin omaan huoneeseensa. 

Kukkakaupasta esikoinen halusi myös peikonlehden ja kuopukselle ostettiin syksyn ensimmäinen hyasintti. Viherkasveja meillä ei ole kuin äitienpäivälahjaksi saatu tomaatti, joka yhä jatkaa sisätiloissa kasvamistaan ;), joten toivottavasti tuo menestyisi vähän paremmin kuin aikaisemmat huonekasvini.

Minä tein uunikasvikset (oman valinnan mukaan kasviksia ja juureksia, muutama ruokalusikallinen öljyä, sormisuolaa, hunajaa ja tuoreyrttejä, kuten timjamia tai rosmariinia päälle ja uuniin 200 asteeseen 45-50 minuutiksi), mies hirven ulkofilettä ja äiti toi täytekakun.

Mukava päivä, toivottavasti teilläkin oli kiva viikonloppu!

Liebster award

Olipas mukavaa saada tällainen tunnustus Kirppisrakkautta-blogista. Tunnustusta seurasi myös haaste, eli 11 kysymystä, joihin lupasin vastata. Sen jälkeen seuraavat minun kysymykseni ja tunnuksen/haasteen saajat.

Seuraavat kysymykset sain:

1. Ikimuistoisin kirppislöytösi?

 

Apua, niitä on monia. Mutta yksi, johon liittyy paljon muistoja, on esikoiselle ostettu lastensänky. Etsittiin vanhaan puusänkyä vielä pinnasängyssä nukkuvalle esikoiselle ja kohdalle sattui täydellinen vanha, valkoinen sänky. Hinta oli vähän suolainen, mutta vertasin uutena myytäviin, usein heikompilaatuisiin, joten päätös oli selvä. Hintalapussa luki, että sänky on ollut lentäjien sairaalasänkynä sota-aikaan. Siinä on Suomen ilmavoimien 1900-luvun alkupuolella käyttämä tunnus, sininen swastika valkoisella pohjalla, joten se tuki tätä mainintaa. Merkin olen kuitenkin peittänyt, kun se tuo mielleyhtymiä hakaristiin. Toisaalta siniseksi maalattu vanha vaatekaappi on myös aika ikimuistoinen, sillä se taitaa olla ensimmäisiä kirppikseltä ostamiani huonekaluja. Ostin sen varmaan 19 vuotta sitten ja se maksoi 50 markkaa. Maalasin sen äitini kanssa. Ensin se oli askartelukaappi ja nyt tytöt ovat saaneet sen.

 

2. Miksi aloitit bloggaamisen?

Minulla oli vuosia päiväkirja eräällä foorumilla ja sen jälkeen halusin kokeilla blogia. Ensin vain kutsutuille lukijoille ja sitten rohkaistuin aloittamaan siskon kanssa julkisen blogin. Jo päiväkirja-aikoina tutustuin netissä kivoihin tyyppeihin, joten halusin löytää samanhenkisiä bloggareita ja paikan, josssa julkaista valokuvia ja kertoa kirppislöydöistä ja sisustusjutuista.
 

3. Rakkain huonekalusi?

 

Varmaankin täälläkin esitelty leivontapöytä, koska se on kulkeutunut isäni suvulta äitini suvulle ja vanhempani ovat sen minulle kunnostaneet. Siinä näkyy eletty elämä ja siihen liittyy tarina. Myös isäni meidän tytöille tekemät sienijakkarat ovat rakkaat, sillä ne on tehty ajatuksella.

 

 

 

4. Kuinka paljon aikaa kulutat blogiisi?

 Nykyään vähän vähemmän kuin alussa, Instagramiin menee nykyään myös oma aikansa. Blogitekstit kirjoitan yleensä puolessa tunnissa, valokuvaamiseen ja kuvien käsittelyyn voi kulua vähän enemmän aikaan.

 

5. Kivoin kommentti, jonka olet blogissasi saanut?

Kommentit ilahduttavat aina, ainakin sellaiset iloiset ja rohkaisevat. Oli myös kivaa päästä mukaan Tampereelle blogitapaamiseen, sekin kutsu taisi tulla kommenttien kautta.

 

6. Lempivärisi?

Keltainen ja mustavalkoinen tällä hetkellä, mutta yritän käyttää värejä enkä tyydy liian hillittyyn. Vaatteissa mustavalkoisuus on kuitenkin perustana, sitten saa leikitellä asusteiden värillä.

 

7. Mikä on ykköskeräilykohteesi?

Huonekalut ja vanhat astiat. Paitsi ettei meille just nyt mahdu oikein mitään. 1950-luvun jutut, mummolatyylin tavarat, jos niitä sopivaan hintaan satun löytämään.

 

 

8. Onko sinusta bloggaamisella varjopuolia?

No onhan niitä. Joskus harmittaa, kun käyttää paljon aikaa ja vaivaa postauksiin ja kommentteja ei tule tai on vaikea "markkinoida" blogia. 

 

9. Miten kuvailisit sisustustyyliäsi?

En osta paljon mitään uutena, enkä mieti, mikä on nähty tai olenko trendien aallonharjalla. Sisustan meitä, en blogia varten. :) Pyrin ostamaan tavaroita niiden funktion vuoksi, en pelkäksi koristeeksi. Yhdistän mummolatyyliä, retroa ja puuhuonekaluja. Sisustus elää, eikä ole varmaan ikinä valmis. Tavaroilla ja esineillä pitää olla tarinoita ja sisustus saa kertoa asukkaiden elämästä. 

 

10. Minkä tyyppisiä blogeja seuraat mieluiten?

 Sellaisia, joissa on jotain "omaa", kirppislöydöt, hyvät reseptit ja DIY-jutut kiinnostavat. Visuaalisuus merkitsee paljon. 

 

11. Mikä bloggaamisessa on parasta?

Uudet ihmiset, haaveilu ja itsensä toteuttaminen. Valokuvien, löytöjen ja ideoiden sekä ajatusten jakaminen.

 

 

Sitten omat kysymykseni:

 

1.  Lempipaikkasi kotona?

2. Mukavin blogimuistosi?

3. Onko sinulla tällä hetkellä jokin esine haussa kirppiksillä?

4. Sisustusmokasi?

5. Mikä on lempiasusteesi?

6. Lempijuhlasi ja mikä siihen kuuluu ehdottomasti?

7. Mistä haet ideoita sisustukseen? 

8. Mikä on lempimaisemasi?

9. Mitä haluaisit kodissasi muuttaa ja miksi?

10. Mikä on oudoin sisustusesineesi?

11. Lempikappaleesi, milloin kuuntelet sitä?

Tunnustus ja haaste matkaa täältä seuraaville blogeille, joiden toivon vastaavan tähän ja tekevän sitten omat kysymyksensä ja haastamaan uudet blogit. Blogit ovat kauniilla kuvillaan ihastuttavat: Muusan elokuu,  Vuodenaikatalo ja Osuuskaupan arkea.

 

 

 

 

Pieniä jouluaatoksia

Jee, vihdoin tapahtuu talolla. Asiat ovat lähteneet edistymään ja tulostakin on syntynyt. Mutta en usko, että eristyslevyistä tai sisäkaton koolauksesta saa kovin tunnelmallisia otoksia, siksi fiilistellään ihan muilla kuvilla. Mutta on helpottava tunne, että talolla mennään eteenpäin. Jouluksi ei kyllä kotiin päästä, mutta nyt kädenjälki näkyy enemmän kuin purkaessa, kun kaikki tuntui olevan yhtä kutterikasaa ja lautapinoa.

Pitkään on nautittu lämpimistä ja aurinkoisista syyskeleistä sekä ruskasta. Välillä on vaikea tajuta, että ollaan näin lähellä marraskuuta. Meidän tytöt olivat sitä mieltä, että nyt on hyvä aika aloittaa piparkakkujen leipominen. Kieltämättä ajoitus oli hyvä; tällä viikolla on ollut harmaata ja sadellut, joten on ollut kiva pistää uuni lämpenemään ja muutama kynttilä palamaan ja tunnelmoida sisätiloissa.

Kaupasta en piparitaikinaa löytänyt, joten päätin tehdä sitä itse. No ei aivan mennyt kuin Strömsössä, tajusin seuraavana päivänä, että taikinasta oli unohtunut sooda. Kyllä me silti taikina käytettiin ja paistettiin useampikin pellillinen pipareita. Itse asiassa tuollaiset kovat piparkakut ovat aika hyviä, kun niitä kastaa maitoon tai kahviin, vähän sitkeitä mutta herkullisia. Taikinasta laitoin osan pakkaseen ja mietin, että jos näitä ei tule syötyä, niin taikinasta voisi tehdä vaikka joulukrassiin koristeita. Niin, jouluajatukset ovat vähän salakavalasti vallanneet mieltä. Itselleni parasta joulussa on tunnelmointi lasten ilon seuraamisen lisäksi, joten kun aloittaa ajoissa, ei tarvitse sitten kiireessä suorittaa joulua ja sillä tunnelmointia.

Kuinkas teillä muilla, joko jouluajatukset kutkuttelevat mieltä?

Talvea kohti

Lähdettiin siskon ja esikoisten kanssa Merenkurkun maailmanperintökohteelle patikoimaan ja nauttimaan syksyisestä luonnosta. Ihailtiin näitä syksyn viime hetkiä ennen kuin luonnosta häviävät värit ja viimeisetkin lehdet putoavat puista ja päivät kietoutuvat harmaaseen hämärään. Olipa pitkospuilla hiljaista, vain rantalepikosta kuului tiaisten ääniä ja kauempana rannasta, moreenien suojissa huuteli vielä muutama joutsen. Keltaisia lehtiä leijaili tuulen mukana alas ja mustikanvarvut olivat jo paljaat. Metsän keskellä oli hyvä, tuli turvallinen olo. Vuodet vierivät, aika vaihtuu, mutta luonnossa tahti on rauhallisempi, kaikessa oli pehmeä ja hidastunut tunnelma. Muutama punainen karpalo pilkotti vielä suolla ja taikinanmarjapensaat värittivät keltaisuudellaan maisemaa. Kaislameri liikkui tuulessa hiljaa ja toivotti talven tervetulleeksi.