Talvea kohti

Lähdettiin siskon ja esikoisten kanssa Merenkurkun maailmanperintökohteelle patikoimaan ja nauttimaan syksyisestä luonnosta. Ihailtiin näitä syksyn viime hetkiä ennen kuin luonnosta häviävät värit ja viimeisetkin lehdet putoavat puista ja päivät kietoutuvat harmaaseen hämärään. Olipa pitkospuilla hiljaista, vain rantalepikosta kuului tiaisten ääniä ja kauempana rannasta, moreenien suojissa huuteli vielä muutama joutsen. Keltaisia lehtiä leijaili tuulen mukana alas ja mustikanvarvut olivat jo paljaat. Metsän keskellä oli hyvä, tuli turvallinen olo. Vuodet vierivät, aika vaihtuu, mutta luonnossa tahti on rauhallisempi, kaikessa oli pehmeä ja hidastunut tunnelma. Muutama punainen karpalo pilkotti vielä suolla ja taikinanmarjapensaat värittivät keltaisuudellaan maisemaa. Kaislameri liikkui tuulessa hiljaa ja toivotti talven tervetulleeksi.