keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Leivontapöytä


Leivontapöytä on yksi kotimme aarteista. Tässä siis vähän myöhästynyt jatko haasteelle oman kodin tärkeistä esineistä. Leivontapöytä on sattumalta kulkeutunut vuosikymmeniä sitten isäni kotoa äitini kotiin maalla kiertävän kauppiaan mukana. Se oli maalattu joskus turkoosin väriseksi ja viety äitini kotitalossa niin kutsuttuun kesähuoneeseen. Sain sen itselleni noin kymmenen vuotta sitten vanhempani kunnostettua sen. En halunnut, että siitä tulee liian siloiteltu, vaan siinä saavat näkyä elämänjäljet, kun kanteen jääneet kuumien patojen painaumat. Leivontapöydäksi tätä kutsutaan siitä syystä, että kannen saa käännettyä toisinpäin leivontalustaksi. Nyt tämä toimii ruokapöytämme jatkopalana ja säilöö sisäänsä muun muassa peltipurkkieni kokoelman ja kynttilöitä.


Pidän myös vanhojen ja uusien astioiden yhdistelemisestä. Meillä on uutena hankittuna Arabian Ego-sarjaa ja KokoHotin uunivuokia, Mango-aterimia, Origo-sarjaa, Marimekon astioita ja Muumimukeja.
Niiden rinnalla käytetään kirppikseltä löytyneitä astioita, etenkin tarjoilukulhoja on helppo yhdistellä kattauksiin samoin kuin Sorsakosken aterimia, joita olen nyt kerännyt noin vuoden verran. Kahvikuppeja on jo montakin sarjaa, mutta vanhoja ruokalautasia ei juurikaan. Kuvassa näkyvät Arabian kukkalautaset taitavat olla ainoita lajissaan.

Viime perjantaina tuli hetkeksi taianomainen ensilumi, samalla huomasin kaapin päälle unohtuneiden neilikoiden yhä kukoistavan. Valitettavasti ensilumen hurma oli lyhytkestoinen ja sen jälkeen onkin riittänyt sadetta ja myrskytuulta. Kamala kiire painaa päälle, mutta miehen kanssa ollaan ehditty käydä sentään rakennusmessuilla kyselemässä maalämpötarjouksia ja etsitty taloon sopivaa tulisijaa.
Viikonloppuna haluan laittaa talvivalot ja tehdä vihdoin niitä piparimuffineja, joita en vieläkään ole saanut leivottua. Piparitaikinaa ei vielä pari viikkoa sitten meinannut löytää kaupoista. Glögikausi sen sijaan on jo meidän taloudessa päässyt vauhtiin.

Mukavia hetkiä tulevaan viikonvaihteeseen ja tervetuloa uusille lukijoille! Koskahan saadaan 50 täyteen? Viimeistään sitten on arvonnan aika, lupaan! :) 

Kirsikka

13 kommenttia:

  1. Leivontapöytä on hurmaava. En meinaa saada siitä katsettani irti. Mukavasti tuon kanssa sopii yhteen koulutaulu ja suloiset valot. Valoja taidan minäkin kaivella ja laitella jo viikonloppuna esille.

    Kivoja myös nuo kuvaamasi astiat. Erityisesti lautaset viehättivät herkällä kukkakuviollaan.

    Toivotaan, että piparitaikinaa saa jo kaupoista. Minäkin haluaisin sitä hankkia. Pääsisinpähän kokeilemaan uutta piparimuottia :D Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo valot laitoin itseasiassa jo tammikuussa jouluisempien valojen jälkeen ja siihen ne jäivät, kunnes nyt on taas tullut aika pitää niitä päällä. Ne tuovat kivaa tunnelmaa etenkin viikonloppuisin aamupalapöytään.
      Piparitaikinaa löytyi lähikaupasta, mutta ei isosta tavaratalosta toissa viikolla, nyt taitaa olla jo sielläkin. Toivottavasti pääset kokeilemaan muottia pian ja toki sitä taikinaa voisi itsekin tehdä, mutta aina ei malta odottaa taikinan tekeytymistä. :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Se oli aika ränsistyneessä kunnossa ja se, että vanhempani sen minulle kunnostivat, tekee siitä vieläkin tärkeämmän minulle. Meillä kun ei mitään varsinaisia perintöhuonekaluja suvussa muuten ole.

      Poista
  3. Mä just suunnittelin, että leipoisin viikonloppuna lapsen kanssa pipareita, mutta mietin onko liian aikaista. Ehkä ei ole, kyllä näin synkkinä syyspäivinä on syytäkin fiilistellä sillä kaikkein ilmeisimmällä tunnelman tuojalla eli joululla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi piparimuffinit, mitä aion tehdä, on vaan niin hyviä, että pakko tehdä pitkästä aikaa. Ja toisaalta, tuollaiset pienet fiilistelyt on kiva aloittaa ajoissa, kun näin pimeään aikaan tarvitaan kyllä piristystä.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos, vastaan, kunhan ehdin käydä kuvailemassa uutta kotia! :)

      Poista
  5. No kyllä on ihana leivontapöytä ..vau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosiaan yksi harvoista suvussa siirtyneistä esineistä ja ehkä siksikin minulle tärkeä.

      Poista
  6. Va-u! Tuossa on jotakin kotikutoisen jugendmaista, varmaankin tuo kaareva osa tuossa keskellä. Kyllä on hieno pöytä, tai kaappi.

    Mitenkään suurena yllätyksenä ei tule, että kuvissasi vilahtelee kaikenlaista suloista. Ihanat kukkalautaset - ikuisesti unelmissa minulla myös. Ja kukat lasipurkissa, tulee niin kesän juhlat mieleen niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos taas näistä sanoista! Kukkalautaset ovat itse asiassa löytö Nokialta, löytyivät kirppispalstan kautta ja aika edullisesti, olisiko ollut joku 2-3 euroa kappaleelta.

      Poista

Kommentointi on luvallista, jopa suotavaa! :)