Leivontapöytä

Leivontapöytä on yksi kotimme aarteista. Tässä siis vähän myöhästynyt jatko haasteelle oman kodin tärkeistä esineistä. Leivontapöytä on sattumalta kulkeutunut vuosikymmeniä sitten isäni kotoa äitini kotiin maalla kiertävän kauppiaan mukana. Se oli maalattu joskus turkoosin väriseksi ja viety äitini kotitalossa niin kutsuttuun kesähuoneeseen. Sain sen itselleni noin kymmenen vuotta sitten vanhempani kunnostettua sen. En halunnut, että siitä tulee liian siloiteltu, vaan siinä saavat näkyä elämänjäljet, kun kanteen jääneet kuumien patojen painaumat. Leivontapöydäksi tätä kutsutaan siitä syystä, että kannen saa käännettyä toisinpäin leivontalustaksi. Nyt tämä toimii ruokapöytämme jatkopalana ja säilöö sisäänsä muun muassa peltipurkkieni kokoelman ja kynttilöitä.

Pidän myös vanhojen ja uusien astioiden yhdistelemisestä. Meillä on uutena hankittuna Arabian Ego-sarjaa ja KokoHotin uunivuokia, Mango-aterimia, Origo-sarjaa, Marimekon astioita ja Muumimukeja.
Niiden rinnalla käytetään kirppikseltä löytyneitä astioita, etenkin tarjoilukulhoja on helppo yhdistellä kattauksiin samoin kuin Sorsakosken aterimia, joita olen nyt kerännyt noin vuoden verran. Kahvikuppeja on jo montakin sarjaa, mutta vanhoja ruokalautasia ei juurikaan. Kuvassa näkyvät Arabian kukkalautaset taitavat olla ainoita lajissaan.

Viime perjantaina tuli hetkeksi taianomainen ensilumi, samalla huomasin kaapin päälle unohtuneiden neilikoiden yhä kukoistavan. Valitettavasti ensilumen hurma oli lyhytkestoinen ja sen jälkeen onkin riittänyt sadetta ja myrskytuulta. Kamala kiire painaa päälle, mutta miehen kanssa ollaan ehditty käydä sentään rakennusmessuilla kyselemässä maalämpötarjouksia ja etsitty taloon sopivaa tulisijaa.
Viikonloppuna haluan laittaa talvivalot ja tehdä vihdoin niitä piparimuffineja, joita en vieläkään ole saanut leivottua. Piparitaikinaa ei vielä pari viikkoa sitten meinannut löytää kaupoista. Glögikausi sen sijaan on jo meidän taloudessa päässyt vauhtiin.

 

Mukavia hetkiä tulevaan viikonvaihteeseen ja tervetuloa uusille lukijoille! Koskahan saadaan 50 täyteen? Viimeistään sitten on arvonnan aika, lupaan! :) 

Kirsikka

Keltainen hiipii sisustukseen

Keltainen on jäänyt suosikkivärikseni. Viime vuonna sitä ei juuri vaatteissa ollut, mutta keväällä ostin keltaisen takin, josta olen pitänyt hurjasti. Sisustuksessakin on ollut keltaista hyvin vähän, yhdessä retrolampussa ja satunnaisesti kynttilöissä ja kukissa. Siskohan päätti piristää tyttönsä huoneen väriä keltaisella (klik tänne), ja nyt meidänkin tyttöjen huoneeseen on hiipinyt keltaista. Tampellan Perttu Mentulan suunnittelema Microform-kuosin verhot ovat saaneet olla ikkunassa jo pidempään, nyt niiden seuraksi sain kaveriltani keltaisen lampun ja pikkuiset tuolit. Nuo tuolit ovat ystäväni ja hänen siskonsa vanhat, joilla on varmasti tunnearvoa, mutta kun kummallakaan heistä ei lapsia ole, päätti ystäväni ilahduttaa meidän tyttöjä niillä. KIITOS siis sinulle ystäväni, jos satut tämän postauksen lukemaan. Aris-lampun keltainen sävy on ihanan piristävä ja lamppu muutenkin sopivan retro verhojen seuraksi. Keltaisen lisäksi huoneessa on myös hieman teak-puuta, vanhassa pöydässä ja alkukesästä ostamassani lipastossa, joka sekin päätyi nyt tyttöjen huoneeseen, kun myin sieltä toisen lipaston. (En siis vain hamstraa tavaroita, vaan yritän joskus luopuakin jostain! :)) Hyllyn päälle asetin  ystävältä saadun vanhan, punaisen hyllykön ja vanhoja peltipurkkeja, joista osa tuli myös ystävältä. Nyt sisustus määrittyy pitkälti sen mukaan, että kalusteet asettuvat sinne, missä tilaa on, kun uuteen taloon ei vielä mitään voi viedä. Mitään suurempaa sisustelua ei siis tässä kodissa ole enää tiedossa, mutta pienetkin muutokset piristävät.

Kirjaston kulmilla

Kiireessä ja arjessa tulee kuljettua kotikaupungin katuja vähän sillä asenteella, että nämä on niin nähty. Virkistävää onkin joskus kulkea kuin matkailija ja huomioida tuttuja juttuja niin kuin ne näkisi ensimmäistä kertaa. Tänään aamulla siivouspäivänä mentiin kirjastolle katsomaan poistohuonekaluja ja meitä onnisti, vanhojen toimistotuolien joukosta löytyi toisen romu, meille aarre. Näitä aarteita oli kaksin kappalein, mutta ne eivät menneet kerralla autoon. Niinpä me jäätiin odottelemaan löydön kanssa kirjastonpuistoon ja nautittiin lämmöstä, keväänvihreistä lehmuksista ja kauniista rakennuksista, joita oli aikaa katsella vähän tarkemmin.

Siivouspäivä-tapahtumasta ei muuta saalista kertynyt, mutta näistä ilmaisista (!) kirjakärryistä olen niin iloinen. Meillä ei ole kirjahyllyjä, vaan vitriinikaappi, joten näistä saadaan uuteen taloon joko isoon olohuoneeseen tilanjakajat, jotka täytetään kirjoilla tai sitten lastenhuoneeseen molemmille tytöille omansa. Tykkään niin näistä huonekaluista, joilla on jokin tarina takanaan.

Kotona leivottiin vielä pinaatti-halloumpiiras ja vadelma-myslimuffineita ja suunnattiin uimarannalle naapureiden kanssa piknikille. Poksautettiin pullo kuohuvaa alkaneen kesän kunniaksi.

Ihanaa viikonlopun jatkoa teille! Ja tervetuloa uusille lukijoille!