sunnuntai 17. elokuuta 2014

Vihdoinkin viikonloppu





Ensimmäisen loman jälkeisen työviikon jälkeen viikonloppukin tuntui taas viikonlopulta. Kaikenlaista kivaa ehdin tehdä, vaikka nopsaahan tuo viikonloppu taas meni.

Lauantaina sain isosiskon vierailulle. Grillattiin kanaa ja kaveriksi tein uunikasviksia, joihin ohjeen bongasin Niinan unelmia blogista. Simppeliä ja ehdottomasti kokeilemisen arvoista, sillä porkkanat ja sipulit ovat nyt maukkaimmillaan. Paistoin ensin perunoita 200 asteessa noin 25 minuuttia ja sitten nakkasin sekaan uunipellille muut ainekset noin 15 minuutiksi.




Jälkkäriksi tein Mummo Ankan karviaispiirasta, sillä nykyisestä pihastamme löytyy myös karviaispensas. Tämä toimisi varmaan muillakin marjoilla. Marengin tekoa olen aina vähän pelännyt, sillä joskus se on jäänyt raa'an kananmunan makuiseksi. Nyt huoli oli turha.


Tänään ehdin muutamalle kirpputorille. Tällainen tarttui mukaani ehkä sen vuoksi, että tarina houkutti. Puuesineen takana oli nimittäin seuraava teksti:

Kuka mahtaa/mahtoi olla poikani kaima, joka on tuonne nimensä raapustanut. Hintaa oli 50 senttiä, joten ehkei talous tuohon kaadu ;).

Toisen kirpparin edessä olikin katukirppis ja sieltä pongasin Kalle kantarell - keittiöpyyhkeen. Se on ruotsalaisen Anita Ericssonin suunnittelema ja todennäköisesti 50-60 -luvulta.



Tänään vielä tuunattiin miehen kanssa lamppu, joka oli ollut suunnitelmissa jo vuoden. Kirpparilamppu sai kuparimaalia ylleen.

Tässä ennen ja jälkeen kuvia:





Mukavaa ensi viikkoa!

11 kommenttia:

  1. Meidän pojan toinen nimi on myös tuo samainen :) hyvät löydöt!

    VastaaPoista
  2. ♥ voi miten kivoja kirppislöytöjä!

    VastaaPoista
  3. Voi vau tuota lamppua! Ja karviaispiirakkaa haluan heti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä kun saisin lampun kattoon :). Nyt sitten vain leipomaan. Mukavan kirpsakkaa ja makeaa.

      Poista
  4. Hyvät ovat ostokset. Lampusta tuli maalauksen jälkeen hieno. Tykkäsin myös puumummosta, oikein sympaattinen. Olisin ostanut itsekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla, etten ole ainoa "höperö", joka liikuttuu puumummoista.

      Poista
  5. ihana puumummo! Juthbackan rompetorilla oli eräs taulu, joka minua puhutteli. Taulussa oli valokuva koirasta, ja takana teksti ruotsiksi joka meni suurinpiirtein näin " tämä (koiran nimi) oli ensimmäinen colliemme" ja vuosiluvut olivat kutakuinkin 1949-1961. Harmitti kun siitä taulusta pyydettiin niin paljon, olisin halunnut sen :/

    VastaaPoista
  6. Kiitos :). Oho, varmasti paljon tunteita sisältävä taulu.

    VastaaPoista
  7. ihana lamppu - onnistunut tuunaus :)

    VastaaPoista

Kommentointi on luvallista, jopa suotavaa! :)