Viimeisten lomapäivien viettoa

Monessa blogissa on ollut jo aavistus syksyä. Minä olen sinnitellyt kesässä, koska olen vielä (viimeistä päivää tänään) kesälomalla ja olen halunnut nauttia auringosta ja vihreydestä vielä hetken, kun täällä päin maata on ollut aika viileä ja epävakainen sää koko kesän. Tykkään syksystä, mutta kuulaan, kirpeän ja värikkään syksyn jälkeen tulevat pimeä, kylmä ja loska eivät innosta ollenkaan.

Viimeisiä lomapäiviä vietin tyttöjen kanssa mökillä ja vaikka kävin vielä uimassakin, niin pientä syksyn tuntua oli jo ilmassa ja syksyn satoa poimittavissa puutarhassa ja metsässä. Iltauinnin jälkeen pistettiin takkaan tuli, sillä sisällä oli jo vähän viileää ja sytytettiinpä jo kynttiläkin tunnelmaa tuomaan. Äitini kanssa kävin sienestämässä, saatiin kantarelleja korillinen, mutta toisena päivän sienien sijaan löydettiinkin meheviä vadelmapensaita, eikä aikaakaan, kun koria koristivat punaiset marjat. Olen harmitellut, kun en ole oikein ehtinyt/lasten kanssa päässyt mustikkaan, mutta nyt on ainakin itse poimittuja vadelmia pakkasessa. Marjojen poiminta metsän hiljaisuudessa, avomeren aaltojen kohina taustalla, oli rentouttavaa ja ajatukset lepäsivät. Oli ehkä hyvä nollaus, jotta jaksaa taas arjen hulinoita.

Tänään esikoinen aloitti kielikylvyn ja se tiesi uutta päiväkotia ja sitä, että he eivät enää ole pikkusiskon kanssa samassa ryhmässä. Siskolle on haettu samasta päiväkodista paikkaa, mutta täällä taitavat nuo hoitopaikat olla tiukassa. Huh, olen kyllä kipuillut tuota asiaa ja kyllä vaan aamulla oli itkettävää, kun pikkusiskokin sanoi, ettei halua hoitopaikkaan ilman isoasiskoa. Päivän mittaan pähkäilin, että mitenkähän se isosisko siellä päiväkodissa pärjää, niin pikkusisko sanoi topakasti, että: Pärjää se! Eiköhän pikkusiskokin pärjää, hän saa kuitenkin mennä tuttuun paikkaan maanantaina. Uskon myös, että päiväkodissa pystytään tarjoamaan enemmän ikätasoista puuhaa ja askartelua 5-vuotiaalle kuin aikaisemmassa ryhmäperhepäiväkodissa, jossa oli ryhmässä paljon pieniäkin.