Seitsenvuotias ja synttärisuunnitelmia

Esikoiseni täytti tällä viikolla seitsemän vuotta, jo seitsemän. Mihin tämä aika menee?
Seitsemän vuotta on eräänlainen virstanpylväs, alkaahan syksyllä koulu ja on aika päästää lapsi laajentamaan elinpiiriään ja harjoittelemaan enemmän myös itse pärjäämistä.
Muistan miten tuo käärö kannettiin kotiin sairaalasta ja valtava vastuuntunne tuntui vähän pelottavaltakin. Kun lähdin ensimmäisen kerran vauvan syntymän jälkeen muutamaksi tunniksi shoppailemaan, niin yhtäkkiä kesken shoppailun mietin, että tässä sitä nyt ollaan ostoksilla tavalliseen tapaan, vaikka mikään ei ole kuin ennen, vaan minusta on tullut äiti. Onneksi muutokseen sujahti suht kivuttomasti ja meistä kasvoi esikoisen kanssa vauvavuoden aikana hyvä tiimi, mutta tasapuolisuuden nimissä on mainittava, että meillä on suosittu isää monessakin asiassa. Nyt näyttää siltä, että äiti ymmärtää isää paremmin, toki samaan aikaan tuntuu myös siltä, että meillä asuu esiteini, ovet saattavat paukkua ja kiukku tulla siitä, kun vanhemmat ovat ihan tyhmiä. Pikkusiskon kanssa nuo ovat mainio parivaljakko, toki kiistoja syntyy, mutta isosisko osaa myös olla hoivaava ja huoltapitävä, kun taas pikkusisko osoittaa avoimesti, miten kiintynyt hän siskoonsa on ja vaatii päiväkotiin vietäessä haleja ja pusuja siskolta, mistä taas 7-vuotiaan pitää kavereiden edessä olla jo vähän vaivaantunut. Mutta kyllä me vanhemmatkin vielä pääsääntöisesti saadaan halailla ja syliinkin tuo joskus kapsahtaa tankkaamaan läheisyyttä hoitopäivän jälkeen.

Ensi lauantaina sitten juhlitaan kaverisynttäreitä. Ne vietetään koulun liikuntasalissa, siellä riittää tilaa purkaa energiaa ja käyttää ääntä. Onneksi minullakin on lomaa, että saa järjestellä juhlia rauhassa tai ainakin sen verran, mitä rempalta jää aikaa. Jatketaan viime vuoden synttäreiden linjalla, tarjoilussa luvassa ainakin suklaataikinapalloja, popcornia ja cupcakeja, joissa on jotain teemaan liittyvää koristeena.

Mukavaa lomaa niille, joilla loma on ja rentoa viikonloppua kaikille!

Kirsikka