Tapettitalomme kuulumisia

 

Tapettitalomme puutarha uinuu lumivaipan alla (ja lumi peittää armollisesti myös sora- ja lautakasat, vanhat kattopeltiröykkiöt ja pressujen alle peitellyt jämäpuut, joista saa vielä polttopuuta. Näyttääpä pihan nurkassa trampoliinikin olevan odottamassa kevättä, juu, se piti koota ja varastoida, mutta tuli vissiin jotain tärkeämpää tekemistä...), mutta talo itse muuttaa vähän kerrallaan ilmettä. Katto saatiin siis ennen joulua purettua ja uudet kattotuolit paikoilleen ja pellitystkin on nyt tehty. Tällä viikolla saatiin myös uudet ikkunat paikoilleen lukuunottamatta kuistia ja saunaa. Ikkunat tulivat Alavuden ikkunalta ja nyt mulla soikin päässä J. Karjalaisen avaruuden ikkunan -biisi uusin sanoin: Hei mennään tsiigaan Alavuden ikkunaa.

Seuraava urakka on ulkovuoren vaihtaminen, pakko, koska laudat on maalattu edellisten omistajien aikaan hengittämättömällä maalilla ja jos ulkovuorausta ei vaihda, ei talo luonnollisesti hengitä eli kosteus ei pääse siirtymään vaan laudoista tulee muhjua ajan myötä. Harmi, mutta ei auta. Koska budjetti on rajallinen, täytyy tähän hommaan tarttua pitkälti itse. Ihan yläosan vinolaudoituksen hoitavat rakennusmestarin työntekijät, mutta muusta on selviydyttävä itse.

Keittiön ikkunoita jouduttiin nostamaan, että standardikokoiset tasot sopivat keittiöön ikkunoiden tasolle, eivätkä ole liian korkeita. Samalla muutettiin yläkerran ikkunan paikkaa hitusen, etteivät ikkunat ole ulkoseinällä toisiinsa nähden todella epäsymmetrisesti. On ne siis sitä vieläkin, mutta joku yhteinen linja niistäkin löytyy. Ja myönnän, minä olin tällaisen ulkonäköseikan suhteen aivan pihalla, mutta mies huomautti rakennusmestarimme toimistolla, että ikkunoita pitää kyllä siirtää jo ulkonäönkin vuoksi ja siellä huomattiin, että oikeassahan mies oli. Minä sen sijaan näen vaan mielessäni sen, miltä ikkunat näyttää, kun keväiset verhot on ripustettu, pöydällä on kimppu tuoreita kukkia ja pääsen kattamaan ruoksalin pöydälle ateriaa...

Jee, keittiössä on kaksi isoa ikkunaa, tuonne peräseinälle saattaa tulla ikkunan alle penkki tai liikuteltavaa saareketta voi pitää sen edessä.

Vanha katto oli k-a-m-a-l-a eikä todellakaan olisi kestänyt vuosia, kuten kuntotarkastaja väitti... Nyt tuntuu hyvältä, että talossa on kunnon kantava katto, joka tuoksuu tuoreelta ja terveeltä puulta, eikä murene käsiin...

Pihan omppupuut talviasussaan. Vaikka tien toisella puolella on kerrostaloja, on alue rakennettu onneksi suht väljästi ja talot ovat nättejä, niissä on 1950-luvun henkeä.

Semmoinen talokatsaus tällä kertaa. Viikonloppu menikin reippaasti, käytiin luistelemassa (minäkin olin ties monenko vuoden jälkeen luistimilla, lapset totesivat äidilleni, että heillä meni hyvin, mutta äiti oli vähän huono vielä. Höh, minähän kaaduin vain kerran. ;)), uimassa ja talolla siivoamassa remppamiesten jäljiltä. Kirppikseltäkin tein yhden kivan löydön keittiöön, siitä myöhemmin lisää. Niin ja sain vihdoin siivottua myös täällä kotona, täytyy myöntää, että imurointi ei ole hetkeen kuulunut ihan tärkeysjärjestyslistan ykkösiin. Energistä viikkoa lukijoille, ensi viikon jälkeen on tammikuukin selätetty!