Pyhäinpäivän viettoa

Hui, onpas aikaa mennyt omista postauksistani. Ensin tuli työreissu Ruotsiin ja sitten oli melkoisen suuri ponnistus, ison tilaisuuden järjestäminen. Osa syyslomastakin meni töidentekoon. Työnteon vastapainoksi yritän nyt tehdä lyhennettyä viikkoa jouluun asti ja jouluna pitää kunnon loman koko perheen kanssa. Toivon mukaan blogikin päivittyy sitten vauhdikkaammin.

Viikonloppuna meillä ei varsinaisesti halloweeniä vietetty, mutta kun kurpitsa ostettiin, niin se käytettiin kokonaan. Kurpitsan sisus meni keittoon, siemenet paahdettiin ja suolattiin ja kuoresta tuli lyhty. Sillä välin, kun kaikki tämä tapahtui, minä, lapset ja vanhempani tehtiin maaseudulle päiväajelu, käytiin viemässä kynttilöitä rakkaiden poismenneiden haudoille ja ajelun lomassa näytettiin lapsille vähän niitä paikkoja, joista isovanhemmat ovat kotoisin. Hautausmaallakäynti on kyllä aika haastavaa, kun tyttöjen teki mieli juoksennella ympäriinsä. Yhden ison, koukeroisen ristin kohdalla esikoinen totesi, että: merirosvon hauta, vähän nauratti ohi kulkevia mummoja. Sitten tytöt halusivat silitellä hautakivien päällä olevia pieniä enkelipatsaita, niistä he totesivat mulle, että: Äiti, näillä on pyyhkeet alla, nää ottaa aurinkoa! 

Ajelun jälkeen tultiin meille viettämään pyhäinpäivän iltaa ja nauttimaan miehen aikaansaannoksista keittiössä. Kurpitsakin oli muuttanut ilmettä.

 

Alkuruoaksi saatiin paahdettua omena-kurpitsakeittoa, jossa oli serrano-kinkkua päällä.

Pääruoalla vuorossa oli valkosipulikermaperunoita ja bressen-kanaa.

Ateria päätettiin kuningatar-limoncello-valkosuklaapannacottaan. Resepti on miehen oma sovellus, pohjana on käytetty näitä: pannacotta ja limoncello-kastike. Kiitos siskolle, joka meidät johdatti pannacotan makuun aikoinaan. Takuuvarma jälkiruoka, jota voi soveltaa juhlaan tai vuodenaikaan sopivaksi sopivalla kastikkeella.

Viime lauantaina, mun ison työjutun jälkeen olo oli vähän ristiriitainen, kun mietti, että nytkö se iso tapahtuma oli ohi ja toisaalta kävi koko ajan läpi, miten kaikki sujui. Siihen tilanteeseen piti saada muuta ajateltavaa, joten annettiin lupa vähän jo jouluajatuksille. Leivoin tyttöjen kanssa piparimuffineita, tämäkin resepti on siskon löytämä. Ihanaa, että näitä voi alkaa taas tehdä, harvemmin kun kesällä tulee piparitaikinaa ostettua.

 Piparimuffinit

1 pkt piparitaikinaa (=500g)
Täyte:
1 prk säilykepäärynöitä (425 / 240 g)
1 prk vaniljarahkavalmistetta
1 muna
1/2 dl kasvirasvasekoite (15%) tai
maitoa
2 rkl sokeria
Lisäksi: muffinipelti
Ohje:

1. Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
2. Valuta päärynöistä liemi hyvin pois. Kuutioi päärynät. Sekoita tuorejuusto, muna, kasvirasvasekoite ja sokeri keskenään.
3. Leikkaa piparitaikinasta 1/5 eroon koristelua varten. Jaa lopputaikina 12 osaan ja painele palat voidellun muffinipellin syvennyksiin.
4. Jaa päärynäkuutiot pohjien päälle ja lusikoi tuorejuustotäyte niiden päälle. Kauli jäljelle jäänyt taikina ohueksi levyksi ja ota siitä pienellä piparimuotilla 12 piparia koristelua varten. Aseta yksi pipari kunkin muffinin päälle.
5 Paista uunin keskitasossa noin 15-20 minuuttia.

Saatettiin kuunnella tunnelman luomiseksi vähän jo joulumusiikkiakin. :)

Nyt taas uutta viikkoa kohti. Tulisipa jo lunta, ulkona on niin kovin väritöntä ja harmaata, kun puutkin ovat paljaina. Laitettiin eka talvi-/jouluvalokin jo olkkarin nurkkaan pimeyttä piristämään. Kirppikseltä löytyi ihana Arabian soppakulho, johon aion laittaa tänä jouluna hyasintit, mutta siitä lisää myöhemmin!