Taas tarvittiin piristystä, kun jatkuva sade rummuttaa kattoa ja myrskytuuli vinkuu nurkissa. Eilen saimme jo kokea pienen sähkökatkonkin, vaikka kaupungissa asutaankin. Piristystä siis haettiin leipomalla pipareita. Esikoinen valikoi mieluisimmat muotit peltirasiasta ja minä otin tähtimuotit, koska teen niistä koristeeksi piparikuusen. Kuunneltiin samalla joulumusiikkia ja tytöt tanssahtelivat esiliinoissaan. Onnistuin tavoittamaan palan jouluoloa.
Hyvää mieltä täällä kyllä kaivattaisiin muutenkin, kun unelmatalo meni sivu suun, vaikka kaikki tuntui olevan kohdillaan tarjoustamme myöden. Tänä aamuna nukuttiin kaiken lisäksi pommiin, kuopus mökötti, kun en ehtinyt viedä häntä rauhassa hoitoon ja riisua ulkovaatteita, vaan pyysin lastenhoitajaa avuksi. Esikoinen taas myöhästyi päiväkotinsa aamupalalta, eikä saanut enää puuroa, leipää onneksi kuitenkin.
Mies haudutteli sunnuntaiaamuna riisipuuroa ja se oli kyllä herkkua voisilmän ja kanelin (ja vähän sokerinkin) kera. Sitä täytyy ehdottomasti tehdä pian uudelleen. Kirppikseltä löytyi sunnuntaina Riihimäen lasin 3/4-litran Scala-sarjan keittiöpurkki. Tätä Ole Palsbyn suunnittelemaa sarjaa minulla jo olikin entuudestaan yksi litran purkki. Eivät ole kovin vanhoja, 1980-luvun lopulla suunniteltuja, mutta sopivat hyvin yhteen vanhempien purkkien kanssa. Tähän kun löytyisi vielä minipurkki kanelille, niin saisi pitää puurotarvikkeita koko joulun esillä.
Vaikka on päivä, niin sisällä on kovin hämärää. Olohuoneessa valaiseekin jo paperinen tähtivalo. Tuohon nurkkaukseen, vanhan lipaston päälle laitetaan pieni kuusi ja rakennetaan jouluasetelma vähän myöhemmin.
Hei, meilläkin oli pieni sähkökatkos. Päivää en kyllä muista. Olin tulossa juuri töistä ja lähestymässä metsää. Tuli melkoisen pimeää ja säikähdin pirusti moisesta yllätyksestä. Onneksi löysin tieni kotiin :D
VastaaPoistaJokunen piparimuotti kuvissa. Itse ostin tänään piparkakkumuotteja. Ajatuksena on käyttää niitä vanhainkodissa ensi viikolla. Emme leivo pipareita, vaan teemme joulukoristeita. Kirjoitelen tästä varmaan blogissani myöhemmin lisää...
Harmi tuon unelmatalon kanssa. Pisti vähän kiukuttamaankin puolestasi, kun jäin ajattelemaan asiaa. Noh, jospa seuraava talo on sitten teidän!
Riisipuuro on sitten hyvää. Etenkin kanelin kera. Pitäisiköhän taas keitellä huomenna aamusella?
Miehen työkaveri jo sanoikin, että mahtaa olla melkoinen talo meitä odottamassa, kun mikään näistä lukuisista yrityksistä ei ole onnistunut ja aina on vaan jouduttu toteamaan, ettei se ollut meidän talo. Täytyy siis uskoa näin ja ehkä marssia kiinteistövälittäjälle tekemään toimeksianto, jos muu ei auta...
VastaaPoistaIhanaa, kun jaksat miettiä vanhuksille piristäviä juttuja!
Minä uskon kyllä, että se Teidän talo tulee vielä kohdalle ja tiedän jo itse asiassa senkin miltä se näyttää, joten pidän peukkuja sitkeästi pystyssä. :)
VastaaPoistaJoko teille on tullut lunta? Täällä on tämän viikkoa ollut parisen senttiä ja tänään tuiskutti varmaan kymmenen senttiä lisää. Kohta joudutaan kolaushommiin, enkä tykkää siitä puuhasta yhtään. Huoh. Vaikka mukavaahan se on, että on valoisaa, mutta ehdin jo tykästymään suliin teihin niin kovasti, että tämä lumi ja jää (on ollut todella liukkaita teitä viime päivinä, kun on vuoroin pakastanut ja vuoroin lauhtunut) ei oikein nyt kuitenkaan innosta. :P
Riisipuuroa, nam...
No niin, täältä katosivat viimeisetkin lumen rippeet, mutta onneksi loppuviikoksi on luvattu pientä pakkasta ja lumisadetta.
VastaaPoistaNyt pidän mielessäsi tuon sinun ensimmäisen lauseen ja yritän taas kerran elellä siihen asti hyvillä mielin tässä nykyisessä asunnossa. Kyllä me tänne nyt mahdutaan, mutta olisi kiva saada vähän väljyyttä ja työ/vierashuone. Ehdin vain noissa näytöissä menemään jo kuvitelmissani hitusen liian pitkälle ja sitten ärsyttää, kun innostuu liikaa, mutta asunto menee muille.