Luistelua ja lamppulöytö

Helmikuu on täällä! Helmikuu on minulle erityinen kuukausi, onhan se esikoisen syntymäkuu. Helmikuussa valon määrä on lisääntynyt, mennään kohti kevättä ja parhaillaan voi nauttia myös talvipuuhista; luistella, pulkkailla, hiihdellä jäällä ja käydä mökillä. Tammikuu oli tänä vuonna minusta erityisen mukava, ehkä juuri siksi, että saatiin loskan ja kuraisen joulusään tilalle lunta ja pakkasta. Esikoinen on tänä vuonna innostunut luistelusta, kun sai joulupukilta kypärän ja luistimet. Kuopukselle olen etsinyt luistimia käytettynä, kun luulen, että hänellä se on vielä enemmän sellaista kokeilua ja jos innostus ei vielä syty, niin ei harmita, jos luistimia ei paljon käytetä. Haastetta on ollut löytää tarpeeksi pienet luistimet. Tänään mietin, josko jättäisin kirppiskierroksen välistä, mutta sitten tuli sellainen olo, että jospa sitä kuitenkin tekisi löytöjä. Kannatti lähteä, viimeisessä kirppispöydössä odottivat pienet, lähes uudenveroiset luistimet ja sopivan edullisesti. Nyt ei enää tarvitse kuopuksen katsella kentänlaidalta siskon menoa. Tällä kertaa olin aika harkitseva ostosten suhteen, mutta esikoisen vaatehankinnoissa onnisti kerrankin, löysin hänelle valkoisen, kukallisen Polarn O. Pyretin pitkähihaisen, Marimekon Kurkistus-liivimekon ja Lindexin huippukuntoiset välikausihousut. Kaikki nämä vähän yli parillakympillä.

Viikolla piipahdin myös toisella kirppiksellä omaa pöytää laittelemassa ja tulihan siinä kierrettyä myös muiden pöytiä. Ajatus oli jo keväässä, sillä ostin muutamalla eurolla laukun, joka sopii kevätnahkatakkini ja ballerinojeni sävyyn. Aiemmin alesta löytyi Espritin lintukuvioinen huivi, nyt olen ihastunut tummansiniseen, vaikka aiemmin en ole siitä väristä niin välittänyt. Mielikorumerkkejäni ovat Snö of Sweden ja Edblad, vaikka aika usein käytän pelkistettyjä helmiä tai vaan huiveja, niin nyt päädyin vähän juhlavampaan Edbladin rannekoruun. Sisko sanoi, että kyllä aina pitää olla vähän bling-blingiä. :)

Toissa perjantaina tulin palaverista ja päätin piipahtaa kirppiksellä, jossa kovin harvoin käyn, koska  mitään kiinnostavaa ei juuri vastaan ole tullut ja muutenkin hinnat ovat tuntuneet korkeammilta kuin vakikirppisteni. Poikkeus vahvistaa kai säännön, sillä nyt palasin kotiin ostoksen kera. Pidän vanhoista puuhuonekaluista, mutta maustan sisustustyyliäni ripauksella retroa. Muovi ei sinänsä mielimateriaalini ole, mutta tätä lamppua en voinut vastustaa, joku noissa "sienivalaisimissa" kiehtoo. Jalka on metallia ja kupu siis muovia. Tosin siihen pitää vaihtaa johto, kun tuo on maadoittamaton. Kuvassa on myös yksi lempikirppislöydöistäni, vanha venäläinen puulaatikko, jossa on säilytetty armeijavarusteita. Se on opiskeluaikojeni ostos ja kulkenut mukanani muutosta muuttoon.