sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Yksin kotona




Olen potenut jo pari viikkoa viheliäistä flunssaa, ei kuumetta, mutta kaiken kaikkiaan on ollut vetämätön olo. Siksi päätin jättää tämän viikonlopun sukulaisvierailut miehen kotipaikkakunnalla väliin ja jäädä ihan yksin kotiin. Tuntui vain siltä, että haluan lepäillä ja tehdä hissukseen asioita ja parannella flunssaa. Tämä taitaa olla peräti toinen kerta, kun lasten syntymän jälkeen olen ihan yksikseni pari päivää kotona. Vaikka lapsia on ikävä tullutkin, niin nyt, kun on viettänyt itsekseen aikaa, huomaa, millainen vaikutus sillä on. Ei flunssa vieläkään ole ohi, mutta mieli ja keho ovat levänneet ja olen tehnyt vain pieniä kotitöitä, lukenut, katsonut televisiota ja jotta en aivan olisi tullut mökkihöperöksi, niin olen myös piipahtanut kirppiksillä, eilen autolla ja tänään kävellen.
Onni, että sopivan kävelymatkan päähän avattiin uusi kirppis, motivoi aika hyvin tehdä sellainen viiden kilsan lenkki, kun puolessavälissä on tuo kirppis ja matka kulkee osin merenrannan tuntumassa. Äsken lähdin aivan yllättäen piipahtamaan vielä urheilukaupassa, kun Nikan blogissa mainittiin talvikenkien alesta. Mikä onni minulle, kun tytöt tarvitsevat uudet kengät ensi talveksi ja olen jo pelännyt missanneeni kaikki sopivat alet. Ei ollut turha reissu, palasin kolmien kenkien kera kotiin.

Ilma on keväinen, mutta tuulinen. Bongasin jo ison parven joutsenia. Vaikka mieliala nousee tästä auringosta ja valosta, varsinkin perjantaisen sateen ja myrskyn jälkeen, on vähän surumielinen olo siitä, että vuodenajat tuntuvat kadonneen. Meiltä on jäänyt tänä vuonna kokematta ihanat ulkomerellä hiihtelyt ja kevääntulon asteittaiset merkit, kuten hiihtoretkillä bongatut isojen kivilohkareiden kupeet, joihin aurinko jo lämmittävästi osuu ja joissa voi kääntää kasvonsa aurinkoa kohden ja tuntea kevättalven tuoksun tai pälvipaikat pihamaalla sekä pikkuhiljaa lisääntyvät pienet purot, jotka syntyvät lumen sulaessa.

Sitten potemastani pienoisesta ilmastonmuutos(ko)-tuskasta  kirppislöytöihin. Kirppiskierroksella löysin tytöille vaatetta ja on tässä viikkojen aikana muutama muukin juttu löytynyt. Emalivuokaa (4€) olen jo tovin etsinyt, ajattelin tehdä itse vuokaleipää ja laittaa sen tuohon tarjolle. Kotona huomasin, että sehän sopii hyvin jo vuosia sitten löytämäni purkin seuraan. Myös sininen liina (2€) piti napata mukaan, kun se osoittautui Finlaysonin 1970-luvun tuotannoksi.




En ole paljoakaan kuvannut kotoa sellaisia otoksia, joissa näkyy huoneita kokonaan. Osin ehkä siksi, että meillä ei tilan puutteen vuoksi ole kaikki niin harkittua ja mietittyä, vaan huonekalut ovat käytännön syistäkin niillä paikoillaan, joihin hyvin mahtuvat. Jos olisi mahdollista, niin sininen kaappi olisi tietysti keittössä ja tuo ruskea, biedermeier-lipasto jos ei nyt salissa, niin olohuoneessa ainakin. Toisaalta ei sisustamisen pidä olla liian vakavaa ja harkittua, nyt meillä on täällä tämännäköistä ja omantyylinen sekoitus löytöjä sieltä täältä ja aivan eri aikakausilta, joten ehkä turha arastella näitä kuvia. Pääasia, että me viihdytään näinkin.


Lamppu (6€) on kirppislöytö parin viikon takaa. Se on ruotsalaisen Belidin valmistama. Sopii materiaaliltaan hyvin samassa tilassa olevaan ruokapöydän lamppuun ja jotain kiehtovaa siinä on, vaikkei ole niiltä vuosikymmeniltä, miltä mun kirppislöydöt useimmin on.




Naistenpäivän kunniaksi ostin itselleni sekä tulppaaneja että helmililjoja. No oikeastaan siksi, että kirppikseltä löytyi kiva tanskalainen Rögild-ruukku (0,80€), joten pitihän siihen saada täytettä. Tulppaanit taas olivat niin hempeän väriset, että halusin nekin mukaan. Ruukku sopikin mainiosti uuden taideteoksen kehyksiin. Lapset pitivät viime viikonloppuna taidenäyttelyn ja sain ostaa sieltä parhaimmat työt, jotka sitten kehystin. Tässä siis nuoremman taiteilijan teos.

Nyt menen kokkaamaan intialaista kanaa ja naan-leipää ja alan odotella perhettä kotiin, vähän on jo ikävä, vaikka tämä oma aika ihanaa olikin! Hyvää alkavaa viikkoa teille! Niin ja huisin kivaa, että lukijamäärä kasvaa hitaasti, mutta varmasti. :) Katjuskan kanssa mietittiin jo jotain pientä arvontaa, kunhan päästää uusille kymmenluvuille. Tervetuloa siis kaikki uudet tuttavuudet! <3

11 kommenttia:

  1. Onpas upea tuo sininen kaappi! Täälläkin jotkut huonekalut ois niin eri paikassa (jos mahdollista), mutta tilakin loppuu kesken ja pitää ajatella myös toimivuutta yms. Mukavaa, että olet saanut levätä. Ihanaa illanjatkoa sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sininen kaappi on ensimmäinen huonekalu, jonka ostin, kun muutettiin takaisin tänne rannikolle. Pienestä suomenruotsalaisesta kylästä tuo haettiin.
      Sisustaminen vaatii kyllä myös kompromisseja, aina ei voi vaan katsoa, että mikä näyttää kivalta, jos se ratkaisu ei toimikaan arjessa.

      Poista
  2. Ja passaakin mainiosti yksiin tuo vuoka ja purkki. Leppoisaa illan jatkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, miten jotkut esineet löytävät parinsa vuosien jälkeen. Tuo purkki on ostettu varmaankin 1990-luvulla, joten onhan siitä jo aikaa.

      Poista
  3. Heippa, voitit blogissani olleen arvonnan, otatko yhteyttä tanjamorte (a) gmail.com :)

    VastaaPoista
  4. Juurikin samaa mieltä tuosta yksinolosta - se on välillä kuin laittaisi rahaa pankkiin - saa olla itsensä kanssa kahdestaan. Sitten vielä toinen asia josta olen täysin samaa mieltä - nyt on jäänyt kevättalven ilot välistä … näin se vain - tämä on jokun välitila ja odotellaan sitä oikeaa kevättä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ensiksi, kiva, kun tulit vastavierailulle!
      Nyt onneksi on luvattu vähän kylmempää, haluan normaalimman maaliskuun, jotta voi sitten nauttia oikeasta keväästä eikä tällaisesta välitilamallista!

      Poista
  5. Maailman paras ruukku, keräilen noita aina kun sattuu eteen mustana tai valkoisena. Keräily lähti mummini vanhasta ruukusta, jonka sain äidiltäni, se on jo lähes maaliton, mutta silti kovin kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun tulit vierailulle blogiimme!
      Mulle tuo oli ensimmäinen Rögildin ruukku, ensin katsoin vaan muotoa ja sitten pohjasta huomasin tuon nimen. Nyt täytyy pitää silmät auki jatkossakin, jos näitä löytyisi lisää. Tykästyin oitis.

      Poista
  6. Onhan vointisi jo parempi? Minä tajusin tänään, että taidan selvitä tästä flunssasta. Jeee!

    Onpa raikkaat nuo tulppaanit. Ehkä minunkin on haettava kimppu tulevaksi viikonlopuksi. Pitää nyt nauttia, ennen kuin tulppaaniaika on mennyttä taas. Raikas on kyllä tuo turkoosi (vaiko sininen?) kaappikin. Miten se voikaan miellyttää silmääni näin paljon? Ihmettelen tätä varman jokaisessa postauksessa :D

    Kyllähän talvea olisi saanut olla ehdottomasti enemmän. Vaikka olen jo alkanut kieltämättä nauttia keväisemmästä tunnelmasta. Tänään esimerkiksi aivan ihanan aurinkoinen päivä.

    Lasten taidenäyttely. Ihanaa!

    VastaaPoista

Kommentointi on luvallista, jopa suotavaa! :)