sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Kuoharia ja karkkeja

Eilen järjestin Kirsikan 6-vuotiaalle tyttöselle pienet synttärijuhlat. Meidän siskosten (ja tietenkin miestemme ja lastemme) lisäksi ystäväperhe saapui juhlimaan eskari-iän saavuttanutta neitiä. Luvassa oli siis hyvää ruokaa ja juomaa.

Tykkään suunnitella erilaisia menuja jo hyvissä ajoin ennen juhlia tai muita illanistujaisia. Nyt kuitenkin päädyin viime tingassa tuohon kylmäsavulohisalaattiin, kun sen pongasin Avaruusasema -blogista. Suosittelen!





No lapsille oli tosin ihan vaan makkaraperunoita. Ja olivathan ne kohderyhmän mieleen.

Kuoharin olin pongannut Unelmien Talo&Koti -lehdestä. Tykkään juhlistaa ystävien näkemistä pienellä maljan kohotuksella ja tämä kuohari sopi siihen erinomaisesti. Mikään viinihifistelijä en ole, mutta toki koitan aina etsiä ruokaan sopivia juomia. Ja tämä kuohari toimi myös salaatin kanssa.


Jälkkäriksi nautimme suklaa-cashewpähkinä -juustokakkua, jonka puolestani löysin Onnistain -blogista. Tästä tuli heti kaikkien suosikki. Melko tuhtia, mutta silti yllättävän raikasta.


Toki myös karkkeja ja poppareita oli tarjolla, kun kyseessä oli lastenjuhlat.




Nyt on akut ladattu kohti uutta viikkoa. Toivottavasti sinunkin viikonloppusi on ollut onnistunut!

maanantai 17. helmikuuta 2014

Voittoheposet

Ystävänpäivää edeltäneellä viikolla eksyin sattumalta Uutistoimisto Anselmin pirteään blogiin (klik) ja siellä oli menossa lihahepo-korujen arvonta. Voittoon kuului kaksi käsintehtyä korua, joten tiesin oitis, kenelle siinä olisi osuva ystävänpäiväyllätys. Omille tytöilleni luonnollisesti. Hevosten väri on ihana punainen, joten ajattelin myös, että jos nuo meille postissa matkaisivat, niin saattaisipa tämä äitikin hepokorua joskus lainata. Niin siinä sitten kävikin, että arpaonni suosi, ja nyt on koruilla uudet omistajat. Hassua, miten iloiseksi mieli tulee tällaisista pienistä, mukavista yllätyksistä. Ensimmäinen blogivoittoni. Kiitoksia Uutistoimisto Anselmiin!



perjantai 14. helmikuuta 2014

Täällä minä bloggailen

Vanhan matkalaukun Marjut heitti meille haasteen eli haasteen tarkoituksena on esitellä oma bloggauspaikka. Tässäpä se tulee:




Keittiön pöytä toimii meillä monitoimipöytänä eli sen ääressä tietenkin syödään, leivotaan sekä tehdään ruokaa. Pöytä toimii myös esikoisen koulupöytänä ja molempien lasten askartelupöytänä. Mies pelailee pöydän ääressä ja minä bloggaan ;). Tosiaan kolmiossa asutaan, joten omaa työpöytää tai -pistettä ei ole, mutta toisaalta kiva, kun pöytä kokoaa koko perheen yhteen.

Heitän puolestani haasteen seuraaville blogeille:
Sopiva sekoitus kaikkea
Vuodenaikatalo



keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Synttärikekkerit vol 1.

Viime viikonloppuun kuului kirpparikäynti, esikoisen synttärikekkerit nro 1 ja ulkoilua sen verran, että saatiin pienet lumiukot tehtyä. Perjantaina tyhjäsimme kirppispöytämme ja talvilomareissun matkakassa karttui ihan mukavasti. Koska tavaraa oli mennyt, niin tokihan lauantaina piti piipahtaa vastaavasti toisella kirpparilla ihan vaan varmuuden vuoksi. Tällä kertaa mukaan tarttui pellavainen Marimekon Ananas-kuosinen liina, saattaa olla ihan sieltä 60-luvulta, jolloin kuosi on tullut totantoon. Hintaa tällä oli 20 euroa, joka ei minusta ollut paha hyväkuntoisesta pellavaliinasta. Muita ostoksia olivat Löfbergin vanha kahvipurkki muovisella kannella (ei kuvassa) (1€), Sorsakosken aterimia (8 paria veitsiä ja haarukoita, 8€. ) Onhan noita jo, mutta vielä piti saada vähän lisää. Näistä olikin jo hyötyä, sillä juhlapöytään ei meinannut riittää aterimia, kun suurin osa niistä oli pesukoneessa likaisina. Nuo Sorsakosken haarukat sopivat kokonsa vuoksi passelisti pienemmille ruoille, kuten piirakoiden ja salaattien syömiseen. Kirppikseltä lähti kattaukseen myös lasinen hedelmäkulho, jota olin jo jonkin aikaa katsellut. Nyt sen hintaa oli alennettu, joten neljällä eurolla nappasin sen mukaani.




Kirppiskierroksen jälkeen kekkeröitiin esikoisen isovanhempien ja tädin perheen kera. Emme tehneet kakkua, vaan runebergintorttuja, lisäksi leivoin juustopiirakan ja tehtiin lasten suosikkeja, nakkipiiloja, jotka maistuivat kyllä meille aikuisillekin.


Juhlapöydän koristelin kolmella punaisella gerberalla, kun lempikukkiani leinikkejä ei ollut enää kuin muutama nuupahtanut lähikukkakaupassa. Esikoinen oli toivonut vaaleanpunaisia kukkia, niitä sattuivatkin isovanhemmat tuomaan.
Tällä viikolla ovat vuorossa vielä kaverisynttärit. Tosin meillä sairastetaan taas, tällä kertaa korvatulehdusta. Koko syksy meni terveenä, mutta nyt näitä sairastumisia on taas kertynyt. No, eiköhän täällä synttäreihin mennessä ole jo pirteämpää porukkaa. 


Tervetuloa uusille lukijoille, kiva, jos pikkuhiljaa päästään uuteen kymmenlukuun! :)

maanantai 10. helmikuuta 2014

Päiväni kotiäitinä

Meillä vietetään tänään toipilaspäivää. Kuopuksella oli eilen vatsatauti, mutta onneksi tuntuu olevan pikaista sorttia. En kuitenkaan vielä tänään uskaltanut toista hoitoon viedä, joten päivämme  on sujunut kotosalla.

Kokkailin meille lounaaksi keltaista broilerikeittoa. Se on ensimmäinen ruoka, jota tein tässä kodissa. Siksi teen sitä vähintään kerran vuodessa helmikuussa, sillä silloin on tähän asuntoon muuttopäivän vuosipäivä ;). Tänä vuonna vuosia tuli kahdeksan.

Jaan tämän ohjeen nyt teillekin:

Keltainen broilerikeitto

  • 450 g broilerin fileesuikaleita
  • 1 rkl öljyä
  • 1-2 tl currya
  • 1 tl yrttisuolaa/yrttimaustetta, jos suikaleet ovat valmiiksi marinoituja
  • noin 2 cm:n pala tuoretta inkivääriä
  • 1 l kanalientä
  • 4 perunaa
  • 200 g pakastemaissia
  • 4 dl kookosmaitoa
  • tuoretta korianteria

Kuori ja raasta inkivääri. Kuumenna öljy pannulla ja lisää curry ja inkivääriraaste joukkoon. Kääntele mausteita öljyssä pari minuuttia. Varo polttamasta mausteseosta. Lisää broilerinsuikaleet pannulle ja kypsennä noin kymmenen minuuttia. Kääntele niitä välillä. Lisää yrttisuola/-mauste. Kuori ja paloittele perunat. Laita perunat kypsymään kanaliemeen. Kun perunat ovat kypsyneet noin kymmenen minuuttia, lisää joukkoon kookosmaito ja maissit samoin kanasuikaleet. Kypsennä keittoa vielä noin viisi minuuttia. Lisää korianteri keittoon ennen tarjoilua.


Yhden asian suhteen olen vanhanaikainen, nimittäin keräilen ruokaohjeita ja liimaan ne vihkoihin. Reseptin oheen kirjoitan usein tilanteen, jossa sitä on tarjottu ensimmäisen kerran. Ruokaohjeita selatessa mieleen palautuu useita mukavia muistoja.


sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Pizzaa ja polskimista


Lauantaina lähdimme ystäväperheen kanssa uimahalliin. Olipa mukava polskia sisällä, sillä ulkona oli harmaata eikä sää ollenkaan houkuttanut ulkoiluun. Lapset pääsivät myös hyppimään ponnarilta isoon altaaseen. Uinnin jälkeen valmistimme pizzaa tällä ohjeella:

Rakkaudella, Paula: Vuohenjuustopizza.

Hyvää oli. Taikinasta riitti kahteen pellilliseen. Tomaattikastiketta riitti myös tämän päivän spagettikastikkeeseen. Jälkiruoaksi nautittiin laskiaispullia, vaikka mäkeen ei päästykään.

Tällä kertaa maljakossa oli violettia ja pinkkiä.



Trifula-viini sopi erinomaisesti vuohenjuustopizzan kanssa ja katsokaas tuota etikettiä! Suloinen eikös?!

Tänä aamuna tein kirppiskierroksen naapurin kanssa. Mitään ihan ihmeellistä ei löytynyt, mutta Marimekon pallopaita kuopukselle ja vanhat lusikat saivat meiltä uuden kodin.



Tuossa rasiassa oli jotain ihanaa ja toki lusikatkin tulevat tarpeeseen, kun saadaan taas keväällä ja kesällä vietellä lasten synttäreitä ja yleensä aina pikkulusikat ovat juhlissa loppu. Lusikoissa luki Prima ns import. Taitavat siis olla alpakkaa.

Mukavaa uutta alkavaa viikkoa!

perjantai 7. helmikuuta 2014

Toipilaspäivän puuhia


Tämä viikko ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tuli vatsatautia ja flunssaa, joten maanantaina oltiin kotona viettämässä toipilaspäivää. Tästä perjantaista tuli myös kotipäivä esikoisen kanssa, joka vuorostaan sai vatsataudin, kun flunssa hellitti. Onneksi näyttää menevän aika pikaisesti ohi. Kaiken kukkuraksi nukuttiin aamulla pommiin, tai mies nukkui ja kiirehän siinä tuli vähän kaikille, kun kuopus piti viedä myös hoitoon. No, täytyy keräillä energiaa viikonlopun aikana, jos nuo taudit nyt hellittäisi.



Maanantain kotipäivänä kokkasin kesäkurpitsapastaa. Tässä pastassa kesäkurpitsa maistuu tosi hyvältä. Tämä on yksinkertainen ja helppo ohje.

Kesäkurpitsapasta (4:lle)

muutama valkosipulinkynsi
yksi iso tai kaksi pientä kesäkurpitsaa
2 dl ruokakermaa

(luomu)sitruunan raastettu kuori ja puolikkaan sitruunan mehu
tuoretta basilikaa
suolaa, pippuria
(pieniä kapriksia)

raastettua parmesaania
tarjoile pastan, mieluiten tuorepastan kanssa

Valkosipulit ja kuutioidut kesäkurpitsat kuullotetaan oliiviöljyssä pannulla muutama minuutti. Lisätään kerma ja keitetään hieman kokoon. Lisätään sitruunan raastettu kuori ja puolikkaan mehu ja haudutetaan vielä muutama minuutti. Sekaan silputaan runsaasti tuoretta basilikaa ja maustetaan suolalla ja pippurilla. Mukaan voi lisätä myös pieniä kapriksia. Kastike sekoitetaan juuri keitettyyn pastaan ja lisätään parmesan-juustoa.



Kun minä kokkasin, valmisteltiin lastenhuoneessa teatteriesitystä ja loihdittiin pieni teatterikahvila keskelle huonetta. Illalla minä ja mies näimme soitto- ja lauluesityksen ja nautimme hienon illallisen kahvilan puolella. :)



lauantai 1. helmikuuta 2014

Luistelua ja lamppulöytö


Helmikuu on täällä! Helmikuu on minulle erityinen kuukausi, onhan se esikoisen syntymäkuu. Helmikuussa valon määrä on lisääntynyt, mennään kohti kevättä ja parhaillaan voi nauttia myös talvipuuhista; luistella, pulkkailla, hiihdellä jäällä ja käydä mökillä. Tammikuu oli tänä vuonna minusta erityisen mukava, ehkä juuri siksi, että saatiin loskan ja kuraisen joulusään tilalle lunta ja pakkasta. Esikoinen on tänä vuonna innostunut luistelusta, kun sai joulupukilta kypärän ja luistimet. Kuopukselle olen etsinyt luistimia käytettynä, kun luulen, että hänellä se on vielä enemmän sellaista kokeilua ja jos innostus ei vielä syty, niin ei harmita, jos luistimia ei paljon käytetä. Haastetta on ollut löytää tarpeeksi pienet luistimet. Tänään mietin, josko jättäisin kirppiskierroksen välistä, mutta sitten tuli sellainen olo, että jospa sitä kuitenkin tekisi löytöjä. Kannatti lähteä, viimeisessä kirppispöydössä odottivat pienet, lähes uudenveroiset luistimet ja sopivan edullisesti. Nyt ei enää tarvitse kuopuksen katsella kentänlaidalta siskon menoa. Tällä kertaa olin aika harkitseva ostosten suhteen, mutta esikoisen vaatehankinnoissa onnisti kerrankin, löysin hänelle valkoisen, kukallisen Polarn O. Pyretin pitkähihaisen, Marimekon Kurkistus-liivimekon ja Lindexin huippukuntoiset välikausihousut. Kaikki nämä vähän yli parillakympillä.



Viikolla piipahdin myös toisella kirppiksellä omaa pöytää laittelemassa ja tulihan siinä kierrettyä myös muiden pöytiä. Ajatus oli jo keväässä, sillä ostin muutamalla eurolla laukun, joka sopii kevätnahkatakkini ja ballerinojeni sävyyn. Aiemmin alesta löytyi Espritin lintukuvioinen huivi, nyt olen ihastunut tummansiniseen, vaikka aiemmin en ole siitä väristä niin välittänyt. Mielikorumerkkejäni ovat Snö of Sweden ja Edblad, vaikka aika usein käytän pelkistettyjä helmiä tai vaan huiveja, niin nyt päädyin vähän juhlavampaan Edbladin rannekoruun. Sisko sanoi, että kyllä aina pitää olla vähän bling-blingiä. :)


Toissa perjantaina tulin palaverista ja päätin piipahtaa kirppiksellä, jossa kovin harvoin käyn, koska  mitään kiinnostavaa ei juuri vastaan ole tullut ja muutenkin hinnat ovat tuntuneet korkeammilta kuin vakikirppisteni. Poikkeus vahvistaa kai säännön, sillä nyt palasin kotiin ostoksen kera. Pidän vanhoista puuhuonekaluista, mutta maustan sisustustyyliäni ripauksella retroa. Muovi ei sinänsä mielimateriaalini ole, mutta tätä lamppua en voinut vastustaa, joku noissa "sienivalaisimissa" kiehtoo. Jalka on metallia ja kupu siis muovia. Tosin siihen pitää vaihtaa johto, kun tuo on maadoittamaton. Kuvassa on myös yksi lempikirppislöydöistäni, vanha venäläinen puulaatikko, jossa on säilytetty armeijavarusteita. Se on opiskeluaikojeni ostos ja kulkenut mukanani muutosta muuttoon.