torstai 28. elokuuta 2014

Mustavalkoraitaa ja kuntokuuria

Voi ääh, kurkussa tuntuu karhealta ja nyt hyvin alkanut kuntoilukuuri katkeaa. Kesällä tuli liikuttua luvattoman vähän. Oli muutto ja remontti ja ja ja.. Kunnes puntari löytyi muuttokuormasta. Lukemat eivät olleet mieluisat, vaan ajattelin ottaa kunnon startin syksyyn ja tulla taas hyvällä tavalla liikunnasta riippuvaiseksi. Aloin tehdä Jillian Michaelsin 30 Day Shred -ohjelmaa, jossa on kolme tasoa ja kutakin tasoa tehdään 10 päivää putkeen. En usko mihinkään maata mullistaviin muutoksiin, mutta tarkoitus on saada hyvä vire ja olo päälle. Jumppa on kyllä minulla saanut hien pintaan. Tehokkaita liikkeitä ja sykkeen nostoa. Ja kesto noin 25 minuuttia. Ei siis ollenkaan paha.

En kuitenkaan lohduttanut itseäni herkuilla, vaan poikkesin taas lähikirpparille. Huonolta näytti, kunnes melkein viimeiseltä pöydältä löytyi kaikenlaista Marimekkoa.



Kaksi raitaista koristetyynynliinaa (4 euroa/kpl), joihin menee vanhat Ikean tyynyt, sekä mustavalkoraidallinen paita (4 euroa). Vaikuttaisi olevan samanmallinen kuin tällä hetkellä mallistossa oleva Ilma-paita.

Tyynyt käyvät kivasti yhteen kesällä Ikeasta ostamieni pilkullisten tyynynpäällisten sekä Marimekon alelöytöjen eli Onnea etsimässä -tyynyjen kanssa. Tyynyt majailevat Askon sohvalla, joka sekin on ostettu käytettynä, mutta todella hyväkuntoisena, ja vieläpä miehen toimesta!

Vaikka mustavalkoisuus ja tietty harmonisuus ovat mieleeni, niin kyllä minä väreistäkin pidän. Siksi mukaani lähti kahdeksalla eurolla iso pala turkoosi-vihreää Jurmo-kangasta. Nimensä kuosi on saanut kaukana Saaristomerellä sijaitsevasta Jurmon saaresta ja kylästä, joka on suunnittelija Aino-Maija Metsolan mukaan yksi kauneimpia paikkoja maailmassa.
Mallailin kangasta keittiöön ja mielestäni kangas toimisi aika hyvin liinanakin.




Kangasta katsellessa voi mielen antaa matkustaa saaristoon ja mökille, jonne viikonloppuna matkataan oikeastikin, jos vaan terveenä pysyn. Mukavaa viikonlopun odotusta!

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Romuromantiikkaa/kaunistelematonta arkea talolta

Kaunistelematonta arkea talolta tai ehkä jopa jonkinlaista kaunetta kaiken pölyn ja remontin keskellä. Onhan tässä työtä ja haastetta, mutta ajattelen, että jokainen tunti ja remppaan käytetty ilta työpäivän jälkeen vie unelmaa eteenpäin. Hyötyy tästä myös kroppa, eipä tarvitse lähteä salille hikoilemaan, kun kantaa hiekkaa ämpärikaupalla kellarista. Ja taas mennään, viimeiset neljä neliötä kaivettavana kellarissa! Illalla on ihana käpertyä peiton alle ja tuntea lihaksissa, että jotain on taas tehty.








sunnuntai 24. elokuuta 2014

Hattaroita, hurvittelua ja designia.

Perjantaina lähdimme Helsinkiin ja lauantaina suuntasimme maittavan hotelliaamiaisen jälkeen Linnanmäelle. Ilmassa oli jo syksyä, hieman vilpoisa tuuli puhalteli ja kerran tuli rivakasti vettä, mutta se ei estänyt nauttimasta hurvittelusta ja hattaroista. Nam, nam!


Tänään huussasin rahaa Designtorilla ennen leffaan menoa. Mukaani lähti Sininkan koru.
Image of SK 02
Kuva lainattu Sininkan sivuilta.


Vimman hauska pallomekko tytölle sekä

 Papu-legginsit.
Kuva lainattu Papustories-sivuilta

Ja vielä itselle Uhanan timanttikorvikset.

Timantti -korvikset, musta
Kuva lainattu Katokon sivuilta











Tulipas shoppailtua, mutta onneksi useassa tuotteessa oli edullisemmat torihinnat. Niistä tämä Sulo Vilen tykkäsi ;D. Loppuilta kului leffassa ystävän kanssa. Kyllä oli mukavan letkeä viikonloppu. Tästä on hyvä suunnata uuteen viikkoon.

lauantai 23. elokuuta 2014

Ripaus syksyä ja lauantain löydöt



Viikko töitä, esikoisella eskaria ja kuopuksella uutta päiväkotia takana. Loman päätteeksi vietettiin päivä mökillä, minä lähdin äitini kanssa metsään poimimaan vadelmia ja mustikoita. Oli ihanaa olla metsän siimeksessä saaressa ja kuunnella ulkomereltä kantautuvia ääniä:  lintuja, veneitä, laivan puksutusta ja tuulta. Metsään paistoi aurinko lämpimästi, välillä tuulehti mukavasti. Mieli lepäsi ja koriinkin kertyi marjoja, ja neljä tuntia hurahti huomaamatta. Iltaa kohti huomasi, että kesä on väistymässä ja ilmassa on jo syksyn merkkejä. Lokkejakaan ei ollut enää niin paljon kuin viime kerralla. Haikeaa, kun kesä tuntuu niin nopeasti vaihtuneen koleampiin keleihin, vaikka syksyä on mukava tunnelmoida.
Ensimmäisen viikon jälkeen on aika naatti olo, muutamana iltana olin talolla remontoimassa töiden jälkeen, kolmantena tapasin ystävääni, joka lahjoitti minulle ihania huonekaluja uuteen taloon. Sain vanhempieni luota niille säilytyspaikan siksi kunnes uusi koti valmistuu. Minä sain yläkerran urakkani valmiiksi, kaikki sisäseinät on tyhjennetty kutterista ja jatkan kohti kellaria, jossa ollaan onneksi loppusuoralla maapohjan kaivamisen kanssa, sitten sinne saa tilata sepeliä ja laittaa eristeet ja valaa.
Tänään pidin vapaapäivän rempasta, kun sääkin näytti epävakaiselta. Kävin kauppareissun yhteydessä kirppiksellä ja valmistin päivällisen, ja kutsuttiin paljon remontissa auttaneet vanhempani syömään. Tein syksyn ekan omppupiirakan, jonka täytteeseen lisäsin päärynöitä. Mies grillasi kanaa ja possua, minä tein uunijuurekset. Tällä kertaa käytin punajuuria, palsternakkaa, valkosipulia, bataattia ja punaista paprikaa, lisäsin muutaman ruokalusikallisen oliiviöljyä, mustapippuria, sormisuolaa, tuoretta basilikaa ja timjamia sekä kuivattua rosmariinia ja hieman sitruuna-valkoviinietikkaa ja haudutin 40  minuuttia 200 asteessa.
Niin ne kirppislöydöt. Taas tuli ostettua retroa, vaikka sitä käytän enemmän maustamaan sisustusta kuin hallitsemaan sitä. Pallokankaasta (4€) haluaisin tehdä vaikka lattiatyynyn lastenhuoneeseen, Granit-merkkisen sydänkannun (3,5€) voisi laittaa tytöille värikynäpurkiksi. Kuusi Sorsakosken lusikkaa (1€) täydentää mukavasti aterinkokoelmaani. Kukkatelineessä (1€) oli sopivasti 50-luvun henkeä, ja aiemmin ostamani Arabian ruukku menee siihen passelisti.


keskiviikko 20. elokuuta 2014

Juhlatunnelmia


Meidän 6-vuotiasta juhlittiin tässä kuussa kaksin ottein sekä sukulaisten että kavereiden toimesta.






Tarjolla oli Kinuskikissan reseptillä tehtyä valkosuklaista sateenkaarikakkua. Hieman oli haasteellinen, mutta herkullinen kakku. Lasten joukossa hitiksi nousivat nuo vaahtokarkkitikkarit. Pidin vaahtokarkkeja hetken pakkasessa ennen kuin tuikkasin ne kakkutikkarikeppeihin. Sitten pyörittely sulatetussa valkosuklaassa, jonka olin värjännyt pastavärillä. Lopuksi tikkarit saivat sukeltaa nonparellikylpyyn. Tein myös suklaakakkutaikinapalloja, joista Kirsikka postasikin aiemmin täällä. Eikä hedelmiäkään unohdettu.



Koristelut hankin Ikeasta ja ohjelmaksi kehittelin muun muassa aarteen etsintää. Nyt se oli helppoa, kun uudessa kodissa on enemmän huoneita, jonne piilottaa pieniä aarrepussukoita. Oli hauskaa valmistella synttäreitä yhdessä synttärisankarittaren kanssa  ja piirrellä karttoja. Myös isoveli oli innolla mukana.









Aikuisille tarjosin muun muassa valkohomejuustoa, keksejä ja valmista viikunahilloa. Taivaallinen yhdistelmä.


Laitoin vadelmia jääpaloihin. Sen lisäksi, että ne olivat hauska koriste, ne antoivat mukavaa makua juomaan.

Näistä juhlatunnelmista takaisin arkeen. Mutta hei, huomenna on jo torstai!


sunnuntai 17. elokuuta 2014

Vihdoinkin viikonloppu





Ensimmäisen loman jälkeisen työviikon jälkeen viikonloppukin tuntui taas viikonlopulta. Kaikenlaista kivaa ehdin tehdä, vaikka nopsaahan tuo viikonloppu taas meni.

Lauantaina sain isosiskon vierailulle. Grillattiin kanaa ja kaveriksi tein uunikasviksia, joihin ohjeen bongasin Niinan unelmia blogista. Simppeliä ja ehdottomasti kokeilemisen arvoista, sillä porkkanat ja sipulit ovat nyt maukkaimmillaan. Paistoin ensin perunoita 200 asteessa noin 25 minuuttia ja sitten nakkasin sekaan uunipellille muut ainekset noin 15 minuutiksi.




Jälkkäriksi tein Mummo Ankan karviaispiirasta, sillä nykyisestä pihastamme löytyy myös karviaispensas. Tämä toimisi varmaan muillakin marjoilla. Marengin tekoa olen aina vähän pelännyt, sillä joskus se on jäänyt raa'an kananmunan makuiseksi. Nyt huoli oli turha.


Tänään ehdin muutamalle kirpputorille. Tällainen tarttui mukaani ehkä sen vuoksi, että tarina houkutti. Puuesineen takana oli nimittäin seuraava teksti:

Kuka mahtaa/mahtoi olla poikani kaima, joka on tuonne nimensä raapustanut. Hintaa oli 50 senttiä, joten ehkei talous tuohon kaadu ;).

Toisen kirpparin edessä olikin katukirppis ja sieltä pongasin Kalle kantarell - keittiöpyyhkeen. Se on ruotsalaisen Anita Ericssonin suunnittelema ja todennäköisesti 50-60 -luvulta.



Tänään vielä tuunattiin miehen kanssa lamppu, joka oli ollut suunnitelmissa jo vuoden. Kirpparilamppu sai kuparimaalia ylleen.

Tässä ennen ja jälkeen kuvia:





Mukavaa ensi viikkoa!

perjantai 15. elokuuta 2014

Keltainen hiipii sisustukseen




Keltainen on jäänyt suosikkivärikseni. Viime vuonna sitä ei juuri vaatteissa ollut, mutta keväällä ostin keltaisen takin, josta olen pitänyt hurjasti. Sisustuksessakin on ollut keltaista hyvin vähän, yhdessä retrolampussa ja satunnaisesti kynttilöissä ja kukissa. Siskohan päätti piristää tyttönsä huoneen väriä keltaisella (klik tänne), ja nyt meidänkin tyttöjen huoneeseen on hiipinyt keltaista. Tampellan Perttu Mentulan suunnittelema Microform-kuosin verhot ovat saaneet olla ikkunassa jo pidempään, nyt niiden seuraksi sain kaveriltani keltaisen lampun ja pikkuiset tuolit. Nuo tuolit ovat ystäväni ja hänen siskonsa vanhat, joilla on varmasti tunnearvoa, mutta kun kummallakaan heistä ei lapsia ole, päätti ystäväni ilahduttaa meidän tyttöjä niillä. KIITOS siis sinulle ystäväni, jos satut tämän postauksen lukemaan. Aris-lampun keltainen sävy on ihanan piristävä ja lamppu muutenkin sopivan retro verhojen seuraksi. Keltaisen lisäksi huoneessa on myös hieman teak-puuta, vanhassa pöydässä ja alkukesästä ostamassani lipastossa, joka sekin päätyi nyt tyttöjen huoneeseen, kun myin sieltä toisen lipaston. (En siis vain hamstraa tavaroita, vaan yritän joskus luopuakin jostain! :)) Hyllyn päälle asetin  ystävältä saadun vanhan, punaisen hyllykön ja vanhoja peltipurkkeja, joista osa tuli myös ystävältä. Nyt sisustus määrittyy pitkälti sen mukaan, että kalusteet asettuvat sinne, missä tilaa on, kun uuteen taloon ei vielä mitään voi viedä. Mitään suurempaa sisustelua ei siis tässä kodissa ole enää tiedossa, mutta pienetkin muutokset piristävät.