Punainen piristää

 Pienen blogitauon jälkeen hyppään suoraan värihaasteeseen ja punaiseen. Tykkään punaisen energisyydestä, voimasta ja lämpöisyydestä. Sisustuksessa ei meillä tätä väriä ole käytetty mitenkään systemaattisesti, mutta punaisia väripilkkuja löytää sieltä täältä, etenkin tyynyistä, huovista ja astioista.

Raidalliset tyynyt on ostettu Finlaysonilta, Pentikin sydänhuopa on häälahja ja perhoshuopa äitini kirppislöytö. Lattiatyyny on odottanut ties kuinka kauan, että opettelisin ompelemaan sille uuden päällyksen, mutta joulun ajan tuo saa pitää nykyisen kuosinsa. Punavalkoinen yhdistelmä on yksi lemppareistani, kuten kuvastakin näkyy.

 

Pilkkukuosikin viehättää minua ja sekin toimii punavalkoisena. Iso peltipurkki on lahja ystävältä, Muija-purkki kirppislöytö, joka blogissa on jo ollutkin esillä. Chymoksen keltapallollista peltipurkkia (4€) olen pitkään etsinyt ja tuo sai lähteä mukaan, vaikka kansi ei ole alkuperäinen, mutta kyllä tuo punainen minulle kelpasi. Keittiöpyyhe on Dermosilin, tilasin ihanaa polka-keittiösaippuaa ja tuo tuli pakkauksen mukana. Lautanen onkin esitelty jo aiemmin.

Kiirettä on pitänyt töissä, etenkin kun olin neljän päivän työreissulla Latviassa. Lasipurkissa oleva kynttilä on lahja sieltä, se soijasta tehty ekokynttilä, joka palaa puhtaasti eikä juuri tuota nokea. Koristeena on latvialaisia yrttejä. Matka oli mukava, vaikkakin päivät olivat pitkiä. Maaseudulla oli mielenkiintoisia yrityksiä, joissa vierailimme, tapasimme muun muassa sepän, puunveistäjä/taiteilijan ja olimme paljuja valmistavassa yrityksessä sekä betonilaattatehtaalla, josta saimme matkamuistoksi pimeässä hohtavat tiilet. Jos niitä olisi enemmän, saisi puutarhaan hohtavia kuvioita tai reunuksia laatoitukseen. Hohtava aine ei ollut fosforia, vaan tuon yrityksen itse kehittelemä juttu. Kiinnostavaa ja kotona totesin, että nyt tuli ainakin vähän erilainen tuliainen. Laitetaan se sitten vaikka postilaatikon juurelle, kun taloomme muutamme. :)

Tapettitalollamme on salaojitus vihdoin valmis. Samoin saimme vihdoin öljysäiliön puratettua ja viimeinenkin osa kellarista saadaan pian tyhjättyä betonista ja kaivettua oikeaan syvyyteen. Viime viikonloppu meni kattoa purkaessa ja nyt ovat kirvesmiehet saapuneet asentamaan uutta kattoa. Kommeluksiltakaan ei ole vältytty, onnistuimme katkaisemaan sähköt myös naapureilta hetkeksi... Näissä tilanteissa ei auta muu kuin todeta, että tekevälle sattuu.

 On ollut sen verran kiireistä, ettei joulujuttujakaan paljon ole ehtinyt laitella. Nyt viikonloppuna saatiin siivottua tyttöjen huone kunnolla, joten laitoin sinne talvivalot. Lauantai-iltana mies keitti ekan riisipuuron, joka nautittiin kynttilänvalossa. Käytiin myös kirjastossa ja minä lainasin pinon jouluisia sisustuskirjoja. Nyt ehkä mukillinen glögiä ja kirjoja selailemaan.

Mukavia marraskuun hetkiä tulevaan viikkoon!

Kirsikka

P niin kuin purppura tai pinkki

Saimme värihaasteen Ketunkolon Miialta, kiitos siitä! Tässä tulee ensimmäinen väri. Se on pinkki tai purppura tai jotain siltä väliltä. Tänään askartelin kokeilumielessä Pompomin ja silkkipaperiksi valitsin tuollaisen vaaleapunapilkullisen paperin. En ole mikään pinkin ylin ystävä, mutta se tuo kivasti pirteyttä harmaan, mustan ja valkoisen kanssa.

Kukkasissakin tykkään hempeistä väreistä. Nämä ihanat purppurat neilikat sain tokaluokkalaiseltani, joka oli ostanut ne minulle viikkorahoillaan.

Haluaisiko Väripläntin Maija viitenä päivänä kuvata ja kertoa viidestä eri väristä?

Ilta italialaisittain

Kun on kerran vauhtiin päästy, niin jatketaan. Eli lauantaina nautimme taas hyvästä ruoasta ja ystävien seurasta. Siippani sisko miehineen oli meillä kesällä muuttoapuna, mutta sen jälkeen he eivät meillä ole ehtineet käydäkään, joten nyt oli aika kutsua heidät kylälle.

Ruokateemaksi valikoitui Italia, maa johon haluaisin kovasti matkustaa. Teimme taas Pizza biancoa, jonka reseptin löydät täältä. Jälkiruoaksi tein Semifreddoa (klik), jonka ohjeeseen törmäsin ihanassa Fanny ja kaneli -blogissa. Blogissa on upeita kuvia ja hurmaavia reseptejä. Tämä jälkkäri meni viimeistä murua myöden ja oli taivaallista.Noh jos nyt jotain negatiivista, niin omppuja olisin voinut paistella vähemmän aikaa.

Kuten olen kertonutkin, en ole mikään viinihifistelijä, mutta tykkään miettiä ruoalle sopivia viinejä. Nyt löytyikin oikein sopiva italialainen kuohuviini.

Vatsat täynnä oli kiva käpertyä sohvan nurkkaan rupattelemaan takkatulen lämmittäessä ihanasti. Toivottavasti teilläkin oli mukava viikonloppu.

Kummitusjuhlat

Viikonloppuna vietimme Halloweeniä/kekriä/pyhäinpäivää yhdessä ystäväperheen kanssa. Ystäväni tarjosi viime vuonna meille herkullista kurpitsakeittoa ja tänä vuonna oli minun vuoroni tarttua kauhaan ja kurpitsaan. Tein syksyn parasta kurpitsakeittoa, jonka ohje löytyy täältä. Keiton kaverina tarjosin paahdettuja kurpitsansiemeniä, paistettua pekonia, raejuustoa sekä kuivattua sipulirouhetta. Kurpitsansiemenet paahdoin tällä reseptillä. Keiton kanssa oli tarjolla "homeisia" uunipatonkeja, jotka kostutin vihreää elintarvikeväriä sisältävällä vedellä.

Lisäksi tein yhdessä lasten kanssa kurpitsatikkareita. Sulatin suklaata ja tökkäsin tikkarikepin pään sulaan suklaaseen ja sen jälkeen kurpitsan muotoiseen vaahtokarkkiin, joita löysin Makuunista. Kurpitsa sai silmät ja suun sulasta suklaasta.

Kattaus oli melko minimalistinen pikku luurankoineen.

Ilta päättyi vähän hartaampiin tunnelmiin, kun kävimme sytyttämässä kynttilän edesmenneille rakkaillemme ja ihailimme hautasmaalla loistavaa kynttilämerta.

Nyt ajatukset saakin jo suunnata jouluun. Ihanaa!

Pyhäinpäivän tunnelmia

Marraskuu on täällä, talvikauteen siirryttiin pyhäinpäivän tunnelmissa. Lauantain kulutin kotia siivoillessa samalla kun mies valmisti juhlaillallisen. Vieraiksi kutsuttiin vanhempani, vähän kiitosta kaikesta heiltä saamastamme remppa- ja lastenhoitoavusta. Halloween-teema sai tilaa kurpitsalyhdyn muodossa, jonka sisus käyettiin kurpistapiirakkaan. Ohjeen otin Kodin Kuvalehdestä. Tuossa piirakassa on aika jouluinen maku, sillä mausteina käytettiin inkivääriä, kanelia, neilikkaa ja muskottipähkinää. Pääruokana herkuteltiin hirvipadalla Burgundin tapaan.

Kaivoin esiin peikonpähkinäpuun oksat ja laitoin niihin viime viikolla kirpputorilta löytämäni vanhat ja patinoituneet kuusenkynttiläpidikkeet. 

Eilen oli ihanan kuulas päivä, muutama miinusaste ja illalla sateli vielä lunta. Harmi, että yöllä alkoi vesisade ja vei lumipeitteen mennessään.

Jatketaan taas sitä esine-haastetta, ennen kuin tartutaan kahteen uuteen haasteeseen, jotka blogimme on saanut Ihana talo maalla - ja Ketunkololla-blogeista, kiitos molemmille! Ylimmässä kuvassa tärkeä esine on tuo taulu, se on kulkeutunut minulle isäni tädiltä ja hankittu Amerikasta joskus kauan kauan sitten. Jostain syystä tuo täti halusi, että taulu annetaan isäni perheelle ja kun se lapsuudenkotiini tuotiin, pistin sen komeroon odottamaan. Kun muutin mieheni kanssa ensimmäiseen yhteiseen asuntoon, otin silloin  tuon taulun mukaan ja siitä lähtien se on kuulunut meidän sisustukseen. Tuossa aiheessa on jotain rauhoittavaa ja pidän siitä, että täti, jota en edes tunne, on ajatellut meitä ja taulu on siten päätynyt meille.

                                Mukavaa marraskuuta ja tervetuloa uudelle lukijalle! :)

Kirsikka

Leivontapöytä

Leivontapöytä on yksi kotimme aarteista. Tässä siis vähän myöhästynyt jatko haasteelle oman kodin tärkeistä esineistä. Leivontapöytä on sattumalta kulkeutunut vuosikymmeniä sitten isäni kotoa äitini kotiin maalla kiertävän kauppiaan mukana. Se oli maalattu joskus turkoosin väriseksi ja viety äitini kotitalossa niin kutsuttuun kesähuoneeseen. Sain sen itselleni noin kymmenen vuotta sitten vanhempani kunnostettua sen. En halunnut, että siitä tulee liian siloiteltu, vaan siinä saavat näkyä elämänjäljet, kun kanteen jääneet kuumien patojen painaumat. Leivontapöydäksi tätä kutsutaan siitä syystä, että kannen saa käännettyä toisinpäin leivontalustaksi. Nyt tämä toimii ruokapöytämme jatkopalana ja säilöö sisäänsä muun muassa peltipurkkieni kokoelman ja kynttilöitä.

Pidän myös vanhojen ja uusien astioiden yhdistelemisestä. Meillä on uutena hankittuna Arabian Ego-sarjaa ja KokoHotin uunivuokia, Mango-aterimia, Origo-sarjaa, Marimekon astioita ja Muumimukeja.
Niiden rinnalla käytetään kirppikseltä löytyneitä astioita, etenkin tarjoilukulhoja on helppo yhdistellä kattauksiin samoin kuin Sorsakosken aterimia, joita olen nyt kerännyt noin vuoden verran. Kahvikuppeja on jo montakin sarjaa, mutta vanhoja ruokalautasia ei juurikaan. Kuvassa näkyvät Arabian kukkalautaset taitavat olla ainoita lajissaan.

Viime perjantaina tuli hetkeksi taianomainen ensilumi, samalla huomasin kaapin päälle unohtuneiden neilikoiden yhä kukoistavan. Valitettavasti ensilumen hurma oli lyhytkestoinen ja sen jälkeen onkin riittänyt sadetta ja myrskytuulta. Kamala kiire painaa päälle, mutta miehen kanssa ollaan ehditty käydä sentään rakennusmessuilla kyselemässä maalämpötarjouksia ja etsitty taloon sopivaa tulisijaa.
Viikonloppuna haluan laittaa talvivalot ja tehdä vihdoin niitä piparimuffineja, joita en vieläkään ole saanut leivottua. Piparitaikinaa ei vielä pari viikkoa sitten meinannut löytää kaupoista. Glögikausi sen sijaan on jo meidän taloudessa päässyt vauhtiin.

 

Mukavia hetkiä tulevaan viikonvaihteeseen ja tervetuloa uusille lukijoille! Koskahan saadaan 50 täyteen? Viimeistään sitten on arvonnan aika, lupaan! :) 

Kirsikka

Pojan huone, pientä tuunausta

Pojan huoneesta puuttuivat kokonaan verhot, koska olimme remontissa repineet verholaudan pois, sillä se oli kovin hallitseva. Nyt kävimme Ikeasta hakemassa verhotangon ja muut tarvittavat härpäkkeet ja niin Annon Kettu Repolainen pääsi pojan huoneen ikkunaan. Snug ABC-julisteen ostin Dekoro-liikkeestä. Heillä näyttää myös olevan verkkokauppa, josta löytyy kaikenlaista mukavaa.