Odottavan aika on...

Odottavan aika on taloa remontoidessa oikeastaan lyhyt.  (ei siis mitään vauvanodotusjuttuja tiedossa, jos nyt joku yhdisti odottamisen siihen! :D)

Kun odottaa, että pankista tai ammattimiehiltä saisi yhteyden, kuluu aika itse asiassa kamalaa vauhtia ja remontti seisoo eikä mitään tapahdu. Olen lukenut juttuja, miten rakentaminen venyy ja paukkuu ulkomailla, kun odotellaan lupia ja taivastellaan byrokratiaa. Vaan eipä tämä vierasta ole Suomessakaan. Yksityiskohtiin menemättä täytyy vain myöntää, että se, että asiat sujuvat ja sovitut asiat pitävät, on enemmän poikkeus kuin sääntö. Eikä vain meillä vain monella muullakin. Meillä on työnjälki onneksi ollut hyvää, kunhan on ensin saanut tavoitettua oikeat ihmiset. Välillä on tuntunut, ettei mitään taantumaa taida olla, ainakin siitä päätellen, miten huonosti tarjouspyyntöihin vastataan tai miten vaikeaa on saada ihmisiä ja koneita paikalle.

Tästä syystä blogikin on ollut hiljainen, kun on vaan odoteltu, että päästään seuraavaan vaiheeseen. Ei ole huvittanut kirjoitella sisustusjuttuja ja etsiä inspiroivia kuvia, kun ollaan oltu rempan kanssa jumissa. Pihan omppupuut ovat sen sijaan kunnostautuneet, satoa on tullut runsaasti ja omppuja on tuntunut satavan. Vahinko vain, että sato on ollut rupista ja syömäkelvotonta. Muumiotaudin leviämisen estämiseksi olemme keskittäneet huhkimisen ulos puutarhaan ja säkittäneet kilokaupalla omppuja poisvietäviksi. Parhaat yksilöt ovat onneksi päätyneet peurojen herkuksi, ettei kaikki ole ihan hukkaan heitettyä.

Toivottavasti ei tämä odottelukaan ole ollut hukkaan heitettyä ja päästään pian jatkamaan sisätilojen parissa. Kirppiksellä annoin luvan haaveiluun ja ostiin uuteen kotiin kaksi vanhaa lasiesinettä. Niiden myyjä, vanha mummo, oli ilahtunut, että ”nuoret” ihmiset ymmärtävät vanhojen esineiden päälle ja hänen Riihimäen kynttilänjalkansa ja 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä oleva lasikupunsa löysivät uuden, hyvän kodin.

Kaksi ensimmäistä kuvaa ovat Stundarsin käsityöläiskylästä, jossa kävin töiden lomassa aamukahvilla viikonloppuna. Niin odotan (ja tällainen odotus taas tuntuu pitkältä) kiireettömiä aamuja omassa, vanhassa talossa.

R O D O S 18.9.-25.9.2015

Tänä vuonna matkustimme jatkamaan kesää Rodokselle Kolymbiaan. Edellisestä kerrasta kyseisellä saarella olikin vierähtänyt jo kymmenen vuotta. Silloin olimme matkassa kaksin miehen kanssa, sillä lapsia ei meillä vielä silloin ollut. Nyt matkustimme koko perheen voimin ja olipa meillä ystäväperhekin mukana reissuseurana.

Matkan alku oli myrskyisä ihan kirjaimellisestikin. Kotoa menivät sähköt ja kadut olivat täynnä kaatuneita puita. Lisäksi lakon takia oli hieman epävarmuutta siitä, pääseekö kone lähtemään. Välillä oli puhetta myös siitä, että kone täytyisi tankata välilaskulla ulkomailla. Mutta onneksi kone lähti ajoissa eikä välitankkailuja tarvittu.

Majoituimme Mikri Poli Rhodes -hotelliin, jossa oli oma vesipuisto. Se oli lasten mielestä ihan huippu ja kyllä perheen miestenkin nähtiin liukuvan mäkiä alas.

Ruoka oli niin hyvää. Koska olin edelliset neljä viikkoa yrittänyt opetella terveellisempiä elintapoja, koitin vaikka lomalla oltiinkiin, syödä paljon kasviksia. Ja se oli helppoa. Tarjolla oli tuoreita vihanneksia, maukkaita salaatteja ja raikkaita hedelmiä. Tokikaan en pystynyt täysin kieltäytymään jälkkäriherkuista enkä paikallisesta oluesta.

Hotellin edestä lähti paikallisbusseja suuntaan jos toiseenkin. Niinpä kävimme Tsambikan rannalla, joka oli hienohiekkainen ranta. Hotellin ranta kun oli pikkukiviranta, jossa uimakengät olivat tarpeen tai ainakin helpottivat kovasti veteen menoa. Tsambikan rannalta olisi voinut lähteä kipuamaan ylös vuoren huipulla sijaitsevaan luostariin. Lapset eivät ajatuksesta ihastuneet, mutta miesväki kävi lenkillä luostarilla. Maisemat olivat päätähuimaavat.

Myös Rodoksen kaupunkiin huristelimme bussilla ja siellä päivä kului lähinnä vanhan kaupungin kujia kierrellessä sekä kuppiloissa ja kahviloissa istuskellessa. Löysimme saman ravintolan, jossa kymmenen vuotta sitten kävimme. Jopa lapset jaksoivat hyvin tätä kaupunkikiertelyä. Esikoinen sai harjoitella englantia, jonka opiskelu alkoi tänä syksynä. Uskon, että reissu lisäsi pojan opiskelumotivaatiota entisestään.

Kahvila Todo Bien

Kolmas reissu tehtiin Lindokseen, jossa lapset pääsivät aasikyydillä kukkulan huipulle. Lindoksen tunnetuin nähtävyys on antiikin aikainen akropolis eli linnavuori, jonka juurella Lindoksen kylä sijaitsee.

Kaiken kaikkiaan oli oikein onnistunut reissu, vaikka muutamana päivänä sää oli hieman epävakainen. Lomassa sisältyi sopivasti nähtävyyksiä, mutta vietimme myös rentoja allaspäiviä. Hotellilla järjestettiin myös tasokkaita jumppia ja kävimme muutaman kerran niissä ystäväni kanssa. Hotellilta oli myös lyhyt kävelymatka Kolymbian kylään, jossa saatiin tehtyä tuliaisostokset. Löytyipä sieltä myös Benettonin tehtaanmyymälä.

Eikä tietenkään voi unohtaa ihania kissoja.

Onkos moni teistä lähdössä syyslomalla reissuun?

Piirrettyjä ja pilkkuja

Elokuun viimeisenä viikonloppuna vietettiin kuopuksen kaverisynttärit. Niin, varsinaiset juhlat olivat kyllä jo heinäkuussa ja niitä juhlittiin sukulaisten kanssa. Näitä kaverisynttäreitä vähän "myöhästytin", jotta mahdollisimman moni kutsutuista pääsisi tulemaan. Itsekin loma-aikaan syntyneenä tiedän, miten harmillista on, kun moni kaveri on synttärijuhlien aikaan reissussa.

Toisekseen, en ihan puhkunut innosta saada kotiini meluavaa lapsilaumaa. Kamalasti sanottu ja tiedän kyllä, että omat kullannuppuni vasta saavatkin aikaan sitä meteliä.. Mutta, mitäs vielä. Lapset käyttäytyivät todella hyvin. Ja heille kelpasi järjestämäni ohjelma oikein mainiosti. Ei puhettakaan, että olisi pitänyt olla kaikenmaailman hienouksia, vaan korujen ja naamioiden askartelu oli lapsista hauskaa. Vinkiksi vaan muillekin vanhemmille, että Tigerista saa mukavia askartelumateriaaleja edulliseen hintaan.

Juhlien valmistelusta en ottanut tällä kertaa mitään paineita. Ainakin lähes kaikki tuntemani lapset tykkäävät eniten karkeista ja valmiista herkuista. Kakku jää yleensä syömättä. No sanottakoon, että sukulaissynttäreilleni tekemä mansikkakakku oli myös lasten mieleen. Kannattaa kokeilla taas ensi kesänä tuoreiden mansikoiden aikaan:
Ohje löytyy täältä.

Tällä kertaa mentiin siitä, missä aita on matalin eli pakastealtaan kautta. Teemaksi muodostui kuin vahingossa piirrettyjä ja pilkkuja, joten Frozenista tuttu Olaf pääsi koristamaan prinsessakakkua.

Muuten mentiin tutuilla jutuilla eli tehtiin vaahtokarkkitikkareita. Nämä ovat siitä hyviä, että lapsetkin jaksavat innostua näiden tekemisestä.

Pinterestistä löytyy kaikenlaista kivaa tulostettavaa, kuten nuo Minions ja Monster high -kuvat. Leikattiin ja liimattiin niitäkin yhdessä lasten kanssa.
Mies teki juhlarahoja, joilla sai sitten ostaa itselleen yllätyspussukan.

Juhlista jäi oikein hyvä mieli ainakin meille vanhemmille, isoveljelle ja synttärisankarittarelle. Uskon, että myös pienet vieraat viihtyivät.

Elämäntapamuutos

Hups, Kirsikka on vastannut täysin blogista monta kuukautta. Varsinaista syytä blogihiljaisuuteen ei ole, ehkäpä tuo Insta on vienyt mukanaan. En ole kauheasti ehtinyt teidän muidenkaan blogeihin, mutta onneksi useampi teistä on Instassa. Mutta jospa nyt ryhdistäydyn, sillä onhan se tämäkin mukavaa puuhaa.

Joitakin sisustusjuttuja ja -löytöjä on tullut kesän aikana tehtyä ja kaikenlaisia sisustussuunnitelmiakin on, mutta nyt päällimmäisenä projektina on kunnonkohotus, painonpudotus ja terveellisempien elintapojen omaksuminen.

Keväällä sain hankittua itselleni PT:n. Sekään ei ollut ihan helppo juttu meikäläiselle. Kuntosali oli minulle melko vieras paikka ja eikä ollut helppoa mennä ammattilaisen eteen tekemään itselle vieraita juttuja. Olin epämukavuusalueella, mutta hei selvisin! Ja mikä olo itsensä voittamisesta seurasi.

No liikuntapuoli on nyt kunnossa. Harrastan 4-6 kertaa viikossa liikuntaa ja se näkyy jaksamisessa ja tekee myös päälle hyvää ;).

Paino ei kuitenkaan liikahtanut suuntaan eikä toiseen ja kiloja pitäisi ihan terveydellisistäkin syistä tiputtaa jonkin verran. Niinpä viikko sitten aloitin superdieetin. Minä, joka melkein vannoin, etten moisiin ryhdy. Mutta toiveena on, että kun paino putoaa, niin se tsemppaa ja jatkossakin syömään terveellisemmin.

Ehkäpä olen myös huijannut itseäni. Olen luullut syöväni terveellisesti. Viikolla syömiset ovat menneetkin ihan hyvin (sikäli dieettiä ei ole ollut vaikea noudattaa), mutta viikonloput ovat olleet yhtä herkuttelua. Ja nyt haluan katsoa, paljonko syömiset vaikuttavat painoon. Minulla on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta eikä lääkitys ole vielä ihan kohdillaan. Joten se saattaa olla syynä painon jumittamiseen. Lisäksi huolenaiheenani on yksi lääke, joka saattaa vaikuttaa aineenvaihduntaan. Olen epäillyt sitä lisäkilojen tuojaksi, mutta katsotaan, miten dieetti alkaa purra. Ehkä sitten selviää, onko vain kyse herkuttelujen mukanaan tuomista kiloista vai jostain muusta.

Tällaisia mietteitä tällä kertaa.

Kuvassa eilinen lounaani. Salaatissa on merisuolattua broilerinfileetä, jäävuorisalaattia, nektariinia, raejuustoa, täysjyväpastaa, kurkkua ja tomaattia. Kastikkeena käytin oliiviöljyä, johon sekoitin suolatonta yrttisekoitusta.

Mukavaa elokuun loppua! Nautitaan kesästä.

Löytöjä Tapettitaloomme

 

Viimeinen lomaviikkoni oli erityinen, sillä esikoinen aloitti koulun. Nyyh, yksi aikausi takana ja äidin on haikeaa päästää irti. Nyt pitäisi luottaa, että pieni koululainen oppii kyllä uusia taitoja ja pärjää koulumaailmassa jo omillaankin. Onneksi luokka on sama kuin aiemmin, joten tutut kaverit ovat tukena ja mukana muutoksissa.

Kun olen 1,5 viikkoa lomaillut ihan vaan kotosalla, niin on tullut kierreltyä myös kirppareilla. Kehyskokoelma karttui tänään kahdella pienellä pyöreällä kehyksellä (yhteensä 1€). Arabian purkissa (3€) on pieni kansivika, mutta se menee vielä hyvin pienenä maljakkona. Eläinkirja (3€) on painettu samana vuonna, kun Tapettitalomme rakennettu eli 1953, joten sen nappasin mukaan talolle selailtavaksi. Pohjanmaan museossa myytiin Taiteiden yönä vanhoista valokuvista tehtyjä suurennoksia kotikaupungistamme. Meille valitsin kuvan, joka on otettu samasta kaupunginosasta, johon me muutamme, kun Tapettitalo valmistuu. Sorsakosken aterimien kokoelmakin karttui taas muutamilla yksilöillä. Vanhaa apteekin metallilaatikkoa (5€) ajattelin tulevaan kodinhoitohuoneeseen säilytyslaatikoksi pesuaineille. Teak-tarjotin on ruotsalaisen Karl Holmbergin tuotantoa (2,50€) ja taitettava mittanauha saattaa päätyä talvikoristeeksi, kun se taitellaan tähden muotoon (2,50€). Lasinen Pentikin lyhty (4€) saa olla meillä nyt tuomassa tunnelmaa elokuun tummeneviin iltoihin. Näiden lisäksi löysin myös 1950-luvun Arabian pienen lavuaarin (18€), joka saa paikkansa Tapettitalon yläkerrassa.

Nyt löydöt sikseen ja töihin! Mukavaa viikonloppua!

Kollaaseja ja kehyksiä

Uusi vanha talomme ei vieläkään ole siinä vaiheessa, että saisin jo konkreettisesti sisustaa. Mutta nyt on hyvä aika tarttua toimeen erään sisustushaaveeni kanssa, joka vaatii hieman kirppiksillä kiertelyä ja keräilyä. Ylimmäisessä kuvassa on tulevan kehyskollaasin ensimmäinen osa, jossa viehättää erityisesti se, että siinä on paksu, hieman kupera lasi. Pulitin siitä muistaakseni 1,50 euroa. Mustavalkoinen graafinen kokonaisuus voisi olla myös kiva, mutta luulen, että tapettitalomme tyyli tulee olemaan enemmän värikäs, lämmin ja vähän rosoinenkin, ei liian symmetrinen. Alla olevat kuvat lainasin Pinterestistä inspiroimaan kehysten metsästystä.

Lomatunnelmia

 

Olen tyytyväinen, sää on suosinut tätä kesälomalaista. Sadepäivät ovat osuneet sellaiseen aikaan, jolloin on ollut aika siivota tai pestä pyykkiä. Tänä kesänä kysyttiin lapsilta, mitkä ovat näiden toiveet loman suhteen, toinen halusi laivalle ja toinen Muumimaailmaan. Nämä kohtuulliset toiveet toteutettiin kahdella eri reissulla ja samalla nähtiin kavereita, vietettiin isosiskon tasavuosisynttäreitä ja kaupunkilomailtiin. Laivalla lähdettiin yhdeksi yöksi Tallinnaan, syötiin viehättävissä ravintoloissa, kuten F-Hooneessa, käytiin kylpylässä ja tallusteltiin vanhassa kaupungissa. Muumimaailma-reissulla yövyimme Turussa ja Porissa, ja Muumimaailman vastapainoksi käytiin sitten maksuttomissa kohteissa, kuten Turun Kuralan Kylämäellä ihastelemassa kotieläimiä ja vanhojen maalaistalojen sisustusta, joissa oli paljon 50-luvun esineistöä. Matka jatkui Poriin Rauman kautta, kuljeskeltiin Vanhassa Raumassa ihastelemassa puutaloja ja kapeita katuja. Porissa nautittiin Pelle Hermannin puiston ja Kirjurinluodon tunnelmasta. Kotimatkalla poikettiin vielä Yyterissä piknikillä ja lopuksi vielä tunnelmoimassa Kristiinankaupungissa, puutalojen lumoa oli sielläkin.

Reissut olivat ihania, mutta oli ihana palata kotiin. Loma on ollut täynnä pieniä, iloisia hetkiä. Kesän kaunetta kukkivissa puutarhoissa, niityillä ja merenrannalla. Onnea siitä, ettei herätyskello ole määrännyt aamujen tahtia, laiskoja aamiaisia, puuhakkaita päiviä. Ihanuutta kuljeskella kevyissä kesämekoissa ja ballerinoissa, mansikkakakkujen maistuvuutta ja vähän liikaa jäätelöä. Nyt on hyvä keskittyä pian alkavaan arkeen, joka tuo tullessaan esikoisen kouluunmenon, kuopuksen kielikylvyn aloittamisen ja ahkeraa talo- ja kuntoremonttia. Remontti seisoi hetken aikaa, rakennusmestarin loman yms vuoksi, mutta nyt on taas tartuttu toimeen. Onneksi ensi viikolla on vielä vähän lomaa jäljellä, silloin suunnistan kuopuksen kanssa saareen mustikkaan ja sienijahtiin.

Aurinkoa elokuun päiviin!