keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Syksyn tuntua

Kun on syyskuu, niin olkoot tämä ensimmäinen syksyaiheinen postaus. Jotenkin vaikea päästää irti kesästä, kun esimerkiksi mökillä olisin halunnut viettää enemmän lämpimiä päiviä, joita ei siis ollut, eikä me tyttöjen kanssa käyty uimarannallakaan kaupungissa kuin kerran ja se oli toukokuuta. Toisaalta en syyskuussa tykkää liian kesäisistäkään keleistä, vaan haluaisin sopivan raikkaita ja kuulaita kelejä, ruskaa ja vähän syyssateitakin, jolloin voi nautiskella kotona hämärästä, kynttilänvalosta ja pukea villasukat jalkaan, paistaa omenapiirakkaa ja kuunnella sateenropinaa ja sen jälkeen, seuraavana päivänä kierrellä sienimetsässä tutkimassa, ovatko sateet tuottaneet satoa.

Viikonloppuna vietettiin saarikauden päättäjäisiä tai niin kuin meidän perhe niitä kutsuu, syyskauden avajaisia.  Oman tunnelmansa viikonloppuun toi sähkökatko, jota kesti yli 14 tuntia ja jonka vika isäni kanssa paikallistettiin lähimetsästä, kaapelit olivat katkenneet. Perjantaina mentiinkin aikaisin nukkumaan, kun ei oikein nähnyt lukea eikä voinut katsoa telkkariakaan, oli oikeastaan aika rentouttavaa.
Miehen kanssa käytiin sienimetsässä, mutta jouduttiin vain hirvikärpästen hyökkäyksen kohteeksi. Harmi, niitä otuksia ei ennen noissa maisemissa juuri ole ollut, eikä onneksi meidän puolella lahtea vieläkään.
Lauantaita juhlistettiin ensin syömällä hyvin, teimme miehen kanssa pitsoja, jotka paistettiin pitsakiven päällä grillissä. Oma suosikkini oli täytetty kylmäsavustetulla lohella, kapriksilla, katkaravuilla ja mozzarellalla. Iltaa varten laitettiin ulkotulia kelluville alustoille meidän rannan edustalle, sekä erivärisiä lyhtyjä terassille, portaisiin ja pieniä kelluvia kynttilöitä emalivatiin. Tytöt halusivat esittää muutaman tanssin lyhtyjen keskellä, sitten syötiin popcornia ja suolapähkinöitä, jonka jälkeen esikoinen totesi, että kivat juhlat oli, mutta nyt nukkumaan. Me aikuiset istuimme vielä ulkona nauttimassa tunnelmasta, punaviinilasillisista ja juuri savustetusta lohesta. Itse istuskelin hetken laiturilla katsomassa lahdella tuikkivia kynttilöitä ja kuuntelemassa hiljaisuutta, raketteja ei saanut ampua, joten oli aika seesteinen tunnelma. Vain muutama joutsen lensi pimeässä lahden yli ja piti ääntä.

Sunnuntaina minä ja äitini veimme lapset lähimetsään retkelle. Äitini oli hankkinut heille pienet pärekorit, joihin tytöt keräsivät innoissaan kaikenlaista, kuten joulupukin karvaa (naavaa), sammalta, puolukoita ja muita luonnon aarteita. Katseltiin sieniä, kokeiltiin, miltä sammalmatto tuntuu jalkojen alla, tarkkailtiin pikkulintuja ja syötiin mustikoita. Metsäretken jälkeen alkoikin sade, joten veneiltiin kaatosateessa kotiin. Mutta mukava oli reissu. Illalla ehdittiin vielä käymään asuntonäytössä katsomassa i-h-a-n-a-a vanhaa taloa, jota ympäröi suuri ja vähän villiintynyt puutarha. Talossa oli iso kuisti, josta näki merelle ja jossa olisi suorastaan hurmaavaa istua juomassa aamukahvia. Taloa ei kuitenkaan kai pitäisi ostaa vain sen kuistin tai ihanan pönttöuunin ja kauniiden pariovien ja korkean sisäkaton vuoksi, vaan pitäisi kysellä myös kuntokartoituksista ja korjaustarpeista...








7 kommenttia:

  1. Oi, mitä tunnelmia! Vaikka sähkökatkos tuntuukin varmasti pysäyttävältä, on sillä myös se toinen puoli, joka mahdollistaa rauhoittumisen ja ihan erilaisen hetkestä nauttimisen kuin normaali, meluava elämä ja sen laitteet. Olisin halunnut istua kanssanne iltaa, nähdä elävät tulet ja kuulla joutsenet, kuulostaa aikalailla täydelliseltä kesän lopetukselta - ja syksyn aloitukseltakin. Hienoja hetkiä olet taas poiminut :)

    VastaaPoista
  2. Aivan upeita kuvia! Tunnelman voi aistia.

    Aina kesä menee liian nopeasti, vaikka toisaalta syksyihmisenä syksyä aina jo vähän odottaakin. Eikä silloin enää saisi olla liian lämmin, vaan juuri sellainen kuulas ja raikas kuten sanoitkin.

    Hirvikärpäset! Mur. Itselläkin toissa viikonloppuna ensimmäistä kertaa sellainen asettui päähän mökin pihassa. Ei ikinä ennen sentään siellä ole niitä ollut!

    Talo kuulosti ihanalta... Saitteko jo tietää noista kuntopuolen jutuistakin vai onko ne vasta selvittelyssä?

    VastaaPoista
  3. Hyrisen täällä tyytyväisyyttäni. Mitä tunnelmia! Melkoisen pitkä sähkökatkos, mutta onneksi päivät ovat vielä niin pitkiä, ettei tarvitse säkkipimeässä elellä suurinta osaa ajasta. Eipä olisi välillä hassumpi itsellekään tuollainen sähkökatkos. Tulisipa pysähdyttyä paikoilleen kerrankin. Kunhan ei sitä sähkökatkosta kuitenkaan talvella tulisi. Sähkölämmitteisessä kodissa voisi tulla pieni paniikki...

    Hirvikärpäsiä ei käy kateeksi. Itse en ole vielä moisiin ötököihin törmännyt, mutta eiköhän sekin päivä vielä eteen tule. Ennemmin tai myöhemmin.

    Oi, talo kuulosti lupaavalta. Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa :)

    Silmät alkavat lumpsahdella kiinni, joten kai tästä on mentävä. Rentouttavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Erikoista. Kommentin julkaisuaika 11.42, vaikka kello on kohta 22. Missäköhän on vika? Minun silmissäkö?

    VastaaPoista
  5. Toivoisin, että mekin saataisiin rakennettua vastaavaa syyskauden avajaisperinnettä, mutta niin kauan kun kaikki tutut on levällään pitkin Suomea, niin epäilen, että saan juhlia ihan yksikseni. Pah. -Tai sitten juhlin joka viikko aina yhden ihmisen kanssa kerrallaan. :D
    Nuo pitkin ja poikin ripotellut lyhdyt ja kynttilät kuulostaa niiiiiin kauniilta, voi että. Tänä iltana vien kyllä viimein ulkolyhtyihin kynttilät, sen pystyy tekemään ihan ilman juhlaseuraakin.

    Sää saisi jo luovuttaa, minä en enää jaksaisi auringon loputonta killotusta, aina se löytää tiensä paksuimmankin pilviverhon takaa ja sitten taas paistaa ja paistaa. Ja on lämmintä. Tekisi mieli jo pistää huivia kaulaan ja ehkä pipokin iltalenkille... tai ehkä mieluummin kuitenkin lapaset.

    Talo kuulosti aivan mahdottoman hienolta, voiko tuommoista ollakaan? Olisipa aivan erityisen kiva, jos siihen sattuisi uusiksi asukkaiksi kaksi tiettyä pientä tyttöä ja niiden vanhemmat. ♥

    VastaaPoista
  6. Tosiaan, niin kun aiemmatkin kommentoijat sano, niin ihanan tunnelmallinen teksti! Ja se sähkökatkos... :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille kommenteista!
    Mannaryynille tiedoksi, että aikasäädöt ovat vissiin tässä blogissa vähän vinksin vonksin, ei silmäsi! ;)
    Se ihana ihana talo ei ollut niin ihana kuntotarkastuksen mukaan, pinnat olivat hienot, mutta perusteet eivät olleet ihan kunnossa. Lähtöhinta on jo semmoinen, että siihen kun tekisi kunnon remontin päälle, ei meidän rahat riittäisi... :(
    Ja tervetuloa Maijalle tänne meidän blogiin! :)

    VastaaPoista

Kommentointi on luvallista, jopa suotavaa! :)